Mitä oikein ajattelemme meistä?
Minna Asikainen
”Mitä te oikein ajattelette meistä?”
Olemme nyt reissanneet 10 hengen toimittajaryhmämme kanssa ympäri Yhdysvaltoja puolentoista kuukauden ajan ja sama kysymys on toistunut ihan kaikkialla: Minnesotan preerioilla, itärannikon suurkaupungeissa, Kalifornian rennoilla rannoilla ja syvällä etelän kuumuudessa. Suomalainenhan se kai perinteisesti miettii mitä muut hänestä ajattelevat, mutta Donald Trump on sekoittanut amerikkalaistoimittajien pasmat.
”Teidän mielestänne tämän täytyy olla todella omituista ja kamalaa”. Tämä on keskustelunavaus yhdessä maan johtavista uutishuoneista. Olemme päässeet lähietäisyydeltä todistamaan merkillistä itsetutkiskelun aikakautta amerikkalaismediassa. Vielä reilu kuukausi sitten jokainen tapaamamme toimittaja ja tutkija tuntui palavan halusta kertoa mielipiteensä ehdokas Trumpista. ”Hän on tietämätön, arvaamaton, vaaraksi demokratialle ja tälle maalle. Hän on vaarallinen rasisti, joka ei tiedä yhtään mitään.”
Voi olla näinkin, mutta kovin syvälliseksi analyysiksi näitä rykäisyjä ei voinut kutsua.
Kului viikko ja toinenkin. Ehdokas Trumpin kannatusluvut eivät ottaneet laskeakseen. Yhden politiikan tutkijan mukaan Trump sanoo aina vain sen, mitä sylki kullakin hetkellä sattuu suuhun tuomaan, mutta toisen mielestä kaikki onkin tarkkaan suunniteltua ja noudattaa aina samaa harkittua kaavaa.
Konservatiivipoliitikoille mediastrategioita tekevä Vince Harris on kampanjoinut sekä Trumpin puolesta että häntä vastaan. Harrisin mielestä Trump on matkan varrella saanut hillittömän määrän ilmaista julkisuutta. ”I hate to say this, but American journalists created Donald Trump.”
Matkamme aikana uutishuoneet alkavat muuttua vaikutusvaltaisemmiksi ja analyysit moninaisemmiksi. Kyse ei olekaan pelkistä tyhjistä iskulauseista vaan siitä, että Trump osaa reagoida johonkin, mitä eliitti ei osannut ennustaa. Valkoiset keski-ikäiset työpaikkansa menettäneet keski-ikäiset miehet ovat tunnetusti Trumpin kannattajakunnan ydinjoukkoa. Heidän maailmansa muuttuu liian kovaa vauhtia. ”Ei tässä ole kyse politiikasta vaan kulttuurista. Ihmiset ovat menettäneet tunteen siitä, että ovat kotonaan. Se on erittäin voimallinen tunne”, tunnettu kolumnisti toteaa.
Ihmiset eivät enää luota perinteisiin auktoriteetteihin ja instituutioihin ja tässä heille annetaan mies, joka lupaa korjata kaiken ja muuttaa maailman sellaiseksi kuin se oli ennen. Arvostettu uutispäällikkö myöntää pöytäkirjan ulkopuolella, että Trump osaa olla hyvin charmantti. Hän puhuttelee ihmisiä, koska hänellä on katu-uskottavuutta. Hän osaa lukea yleisöä ja tietää mitä se haluaa.
Kirjoittelukin alkaa muuttua, se saa uusia sävyjä. Se on vähemmän kauhistelevaa. Se on analyyttisempaa ja keskittyy tunteenpalon sijasta asiakysymyksiin.
“We are now doing better job calling his bluffs”, sanoo Miami Heraldin toimittaja ja on ihan oikeassa. Ei auta kutsua toista valehtelijaksi, jos ei osaa perustella väitettä niin, että kadunmieskin sen ymmärtää.
Koittaa Clintonin ja Trumpin ensimmäinen väittely. Seuraamme sitä sanfranciscolaisessa baarissa, jossa ei juuri taida Trumpin kannattajia olla. Clinton selviää koitoksesta kuivin jaloin, monien mielestä suorastaan voittajana. Trump on vähän vaisu, eikä niin hauskakaan. Baariyleisön helpotus on käsinkosketeltavaa. Uutistoimittajat eivät kaikessa puolueettomuudessaan osaa hekään peittää helpottuneisuuttaan. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen erä.
Amerikan-kiertueemme päätteeksi pääsemme paikan päälle seuraamaan Clintonin ja Trumpin väittelyä sunnuntaina 9. lokakuuta. Olemme matkan varrella kyselleet, mihin meidän erityisesti kannattaisi kiinnittää huomiota. Hyviä neuvoja on saatu. ”Kiinnittäkää huomiota siihen, että Trump vastaa kysymykseen yleensä vasta kun sen esittää kolmannen kerran” ja ”huomatkaa että hän hahmottaa maailmanpolitiikkaa pelkästään rahamaailman kautta”.
Ehkä houkuttelevimman vinkin saimme poliitikkojen ja lobbareiden arvostamasta Politico-lehdestä Washingtonissa:
”Just enjoy the circus!”
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Sana vapaa Amerikassa - 07.09.2016