Mitä on Los Angeles?

03.06.2022
In: USC Annenberg
Avatar photo

Hannu Kivimäki

Hannu Kivimäki opiskelee lukuvuoden 2021–2022 Los Angelesissa ja suorittaa USC Annenbergissa M.A. in Specialized Journalism -tutkinnon.

Vuoden ajan olen yrittänyt ymmärtää Los Angelesia. Mitä enemmän aikaa on kulunut ja mitä enemmän olen kaupunkiin perehtynyt, sitä vähemmän osaan sanoa Los Angelesista mitään yleispätevää.

Vuosi sitten mielikuvani Los Angelesista oli kliseinen: autoilun varaan rakennettu miljoonakaupunki, jossa ei voi kävellä tai pyöräillä. Aurinkoinen Kalifornia, jossa pääasiallinen asuste ovat t-paita, sortsit ja varvassandaalit. Pinnalta kiiltävä Hollywood, jossa kaikki on mahdollista – ja keinotekoista.

Kaikki tämä on osoittautunut todeksi. Mutta samalla vääräksi.

Liikkuminen Los Angelesissa on paljolti autojen varassa, mutta asuinpaikka määrittelee, mitä voi tehdä. Me olemme asuneet Santa Monicassa meren läheisyydessä ja olemme voineet kulkea täällä niin kävellen, juosten, pyöräillen, rullaluistellen kuin skeitaten. Santa Monicassa – rikkaalla ja pääosin valkoisella alueella – kaikki tämä on mahdollista.

Käveleminen on etuoikeus. Monilta Los Angelesin asuinalueilta täytyy ensin ajaa paikkaan, jossa voi kävellä. Esimerkiksi puistoon, vuorille tai kauppakeskukseen. Joillain alueilla pyöräily on jopa epäilyttävää ja pyöräilijä voi joutua poliisin pysäyttämäksi.

Olen oppinut nauttimaan autoilusta Los Angelesissa. Alkuun liikenne tuntui kaoottiselta. Nyt se on minulle osa kaupungin sykkivää rytmiä, ja ajaessani tunnun liittyväni siihen vaivattomasti. Silti toimivaa ja turvallista julkista liikennettä on ikävä.

Se on käynyt selväksi, että Los Angeles ei ole mikään yksi kaupunki. Los Angeles on monta kaupunkia – 88 tarkalleen ottaen – laajalle levittäytyneellä alueella. Siksi sitä on niin vaikea hahmottaa. Viime kesänä yksi professoreistani toivotti minut tervetulleeksi sanoen, että tulen kokemaan aivan erilaisen Los Angelesin kuin hän. Professori asui Downtownista itään, minä aivan Los Angelesin länsireunalla.

Metropolialueen ydintä on vaikea määritellä. On tietenkin pilvenpiirtäjien Downtown, mutta sieltä puuttuvat ihmiset ja kaupunkikulttuuri. Minun käyntini Losin Downtownissa on voinut laskea yhden käden sormilla. Los Angelesissa asuu myös ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikana ole käyneet meren rannassa.

Tavallaan Los Angelesin ydin on siellä, missä asut.

Aina aurinkoinen Los Angeles. Totta tämäkin, mutta kukaan ei kertonut minulle Santa Anan arvaamattomista tuulista. Puhurit saattavat muuttaa lämpimän päivän yhtäkkiä hyiseksi, varsinkin meren läheisyydessä. Joulukuussa asuntomme viileni yhtäkkiä kylmemmäksi kuin kotimme Tampereella keskitalvella, ja vedimme jalkaan kahdet villasukat ja monta vaatekertaa.

Jotain jatkuva auringonpaiste on kuitenkin tehnyt mielelle. Säätiedotuksia ei tule seurattua samalla rutiinilla kuin Suomessa, koska tekemisiä ei tarvitse suunnitella sään mukaan. On vapauttavaa, kun voi luottaa siihen, että on aina hyvä sää ulkoilla.

Los Angelesissa ei juuri huomaa vuodenaikoja, ja jatkuva kesä on hämärtänyt ajan kulun. Orson Welles on joskus sanonut näin: “The terrible thing about L.A. is that you sit down, you’re twenty-five, and when you get up, you’re sixty-two”.

Ja sitten se amerikkalainen unelma, jossa on kaikki on mahdollista – kenelle tahansa. Menestystarinoita Los Angelesissa riittää, ja amerikkalaiset rakastavat niitä. Niistä kerrotaan jopa paahtoleipäpussin kyljessä.

Annenbergissa opetettiin syyslukukaudella narratiivin voimaa, ja maisteriohjelman ajan olemme jatkuvasti kuulleet journalismin menestystarinoita, joissa yksittäinen toimittaja on ponnistanut pohjalta arvostetuksi superammattilaiseksi. Tarinat ovat kaikki totta, ja opiskelijat saavat niistä voimaa punnertaa opinnot läpi ja työmarkkinoille.

Los Angelesissa näkee myös jatkuvasti ihmisiä, joille mikään ei ole enää mahdollista. Alueella on yli 66 000 koditonta, eniten Kaliforniassa. Moni on joskus tullut Los Angelesiin tavoittelemaan amerikkalaista unelmaa, mutta työpaikan menetys tai muu epäonni on voinut viedä kaiken. Los Angeles on armoton paikka.

Yhteiskunnassa ei ole turvaverkkoja apua tarvitseville samalla tavalla kuin Suomessa. Moni paikallinen on todennut surkeana, että hallintoon ei voi luottaa. Yhteiskunnan rakenteellinen rasismi ja syrjintä nakertavat mahdollisuuksia ja karsivat mahdollisia menestystarinoita. Jopa Kaliforniassa, Yhdysvaltain rikkaimmassa ja edistyksellisimmässä osavaltiossa.

Los Angelesista rakentaa kukin oman kokemuksensa, ja Los Angelesista kerrottu tarina riippuu siitä, mitä kysyjä haluaa kuulla.

Minulle Los Angeles on tarjonnut parhaita puoliaan. On ollut ainutlaatuista opiskella yhdessä maan arvostetuimmista journalismikouluista, jonka verkostot mediakenttään ovat vertaansa vailla. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea tämän vuoden yhdessä perheeni kanssa. Se ei ollut mahdollista toiselle Annenbergin suomalaiselle stipendiaatille.

Nyt stipendiaattivuoden lopussa elämä tuntuu vihdoin ihanan normaalilta. Vuotta pitkään värittänyt korona tuntuu historialta, kun kymmeniätuhansia ihmisiä on pakkautunut USC:n kampukselle. Perheet ovat tulleet jo aamuvarhain kylmälaukut täynnä eväitä varaamaan hyvät paikat valmistujaisjuhlaan.

Stipendiaattivuosi Los Angelesissa huipentui valmistujaisjuhlaan.

Aurinko paistaa, ja on kuuma. Niin kuuma, että yksi opiskelijoista pyörtyy, kun odotellaan pääsyä juhlatelttaan.

Yliopiston marssiorkesteri soittaa listahittejä. Juhlateltta täyttyy huumaavasta metelistä. Perheet riemuitsevat, kun valmistuvien lakkipäiden nimet luetaan ja he nousevat lavalle vastaanottamaan diplomit. Annenbergista valmistuneet juhlapuhujat avaavat menestystarinoitaan.

Yhtäkkiä LAPD:n helikopteri kiertää ympyrää juhla-alueen yläpuolella, ja sireenit alkavat soida. Mitä ihmettä oikein tapahtuu?

Kopterin kovaäänisistä kuuluu poliisin ääni: ”Congratulations graduates!”

Tätä on Los Angeles.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment