Ei liene vaikeaa päätellä, mikä aihe on ollut viime viikkojen ykköspuheenaihe Los Angelesissa. Marraskuun ensimmäisenä tiistaina maassa järjestettiin vaalit, jossa äänestettiin Yhdysvaltain seuraavasta presidentistä. Kuten nyt tiedämme, enemmistö amerikkalaisista halusi seuraavaksi presidentiksi Donald Trumpin.

Philadelphian The Liacouras Centerissä järjestettiin Kamala Harrisin kampanjatilaisuus, jossa esiintyivät Barack Obama, Bruce Springsteen ja John Legend. Olin paikan päällä keräämässä materiaalia lopputyötäni varten. Yleisöä oli paikalla noin 10 000 henkeä.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessa kaikkia ääniä ei ole vieläkään laskettu (koska Yhdysvalloissa ääntenlasku kestää osassa osavaltioista päiväkausia), mutta jo nyt näyttää selvältä, että Trump on saanut paitsi taakseen kirkkaan enemmistön valitsijamiehistä, myös kokonaisuudessaan enemmän ääniä kuin Kamala Harris. Tässä mielessä Trumpin toinen vaalivoitto (”the greatest political comeback in the history of the United States”, kuten tuleva varapresidentti J. D. Vance kuvaili) on siis vieläkin vakuuttavampi kuin vuonna 2016, jolloin Hillary Clinton sai kokonaisuudessaan enemmän ääniä kuin Trump vaikka hävisikin vaalit.

Olen ollut kiinnostunut Yhdysvaltain politiikasta vuosikausia, ja kahdet edelliset presidentinvaalit olen seurannut Suomessa asuessani valvoen läpi vaaliyön ja seuraamalla tuloksia herkeämättä. Siksi olin innostunut siitä, että stipendiaattivuoteni Yhdysvalloissa ajoittuu nimenomaan ajankohtaan, jolloin maa valitsee itselleen seuraavan poliittisen johtajan. Kun muutin Los Angelesiin kesäkuussa, näytti vielä siltä että presidentinvaalit käydään Trumpin ja Joe Bidenin välillä. Sen jälkeen käänteitä on riittänyt, ja nyt moninaisten vaiheiden päätteeksi Trump on vaalien kiistaton voittaja. Tämän lisäksi republikaanit saavat enemmistön Yhdysvaltain senaatista, ja todennäköistä on myös se, että republikaanit ottavat haltuunsa kongressin. Näin Trumpin puolueella on käsissään niin sanottu vallan värisuora, mahdollisuus toteuttaa poliittisia päätöksiä paljon helpommin kuin jos demokraatit pitäisivät hallussaan enemmistöä senaatista tai kongressista.

Bruce Springsteen oli vaalien aikaan yksi äänekkäistä Harrisin tukijoista. Muusikoiden antamat tuenosoitukset Harrisille eivät auttaneet tätä tarpeeksi.

Vietin itse vaali-illan ensin koulukaverini asunnolla katsoen vaalilähetystä ja seuraten herkeämättä ääntenlaskun kehittymistä The New York Timesin sivuilta. Välissä piipahdimme kampuksella Annenbergin laitoksella järjestetyssä vaalitilaisuudessa, ja myöhemmin illalla lähdimme itäisessä Los Angelesissa sijainneessa baarissa järjestettäviin vaalivalvojaisiin. Jo sinne saavuttaessa alkoi näyttää selvältä, että vahvasti demokraattien hallussa olevassa Los Angelesissa enemmistöllä ihmisistä ei olisi syytä juhlaan. Vaikka äänierot Harrisin ja Trumpin välillä pysyivät tiukkana useissa vaa’ankieliosavaltioissa, Harrisin kannalta hyviä merkkejä oli nähtävillä koko ajan vähemmän ja vähemmän. Tunnelma valvojaisissa oli varsin latistunut jo Los Angelesin aikaan iltayhdeksältä, jolloin vielä suurinta osaa vaa’ankieliosavaltioista ei ollut julistettu Trumpille. Paikalla olleet demokraattien kannattajat yrittivät valaa uskoa ihmisiin samalla, kun dj soitti bilebiisejä ja juontajat kannustivat ihmisiä tanssimaan lattialla tuloksesta riippumatta. Olotila oli jossain määrin absurdi.

Länsirannikon ajassa kello ei ehtinyt lyödä edes keskiyötä, kun presidentinvaalien tulos oli selvillä. Donald Trump oli saanut tarvitsemansa enemmistön valitsijamiehistä. Etukäteen täällä oli varauduttu siihen, että historiallisen tiukan vaalituloksen selviäminen voisi viedä vuorokausia, mutta lopulta sellaiseen ei ollut tarvetta. Niinpä vaalivalvojaisissakaan ei ollut enää jäljillä pienintäkään tunnelmaa iltayhdentoista aikoihin, kun lähdimme sieltä pois kavereideni kanssa. Vielä ennen kotiin menoa kävin juomassa yhden drinkin kotini lähellä olevassa baarissa. Muistan varmasti lopun ikääni sen, miten katsoin kännykkäni näytöltä Trumpin voitonpuhetta samalla, kun baarin henkilökunta pani äänentoistolaitteista soimaan täydellä volyymilla räppäri YG:n vuonna 2016 julkaiseman kappaleen Fuck Donald Trump.

Annenbergin laitoksella järjestettiin vaali-iltana vaalivalvojaiset. Osa journalistiopiskelijoista raportoi vaalituloksen kehittymisestä illan aikana Annenberg Median nettisivuille.

Olen opinnoissani päässyt perehtymään perusteellisesti Yhdysvaltain tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen. Suoritan Annenbergin laitoksella American Democracy in Crisis -nimistä kurssia, minkä lisäksi työstän koko lukuvuoden ajan maisterin tutkintooni kuuluvaa lopputyötä, jonka on tarkoitus käsitellä populaarikulttuurin mahdollisia vaikutuksia Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen. Tämän lopputyöprojektini ansiosta pääsin viikkoa ennen vaaleja vierailemaan Philadelphiassa järjestetyssä Kamala Harrisin kampanjatilaisuudessa, jossa olivat esiintymässä Bruce Springsteen ja John Legend. Nyt näyttää selvältä, että Springsteenin ja Legendin tai esimerkiksi Taylor Swiftin ja Bad Bunnyn kaltaisten nimien antamalla tuella ei ollut lopulta merkittävää vaikutusta siihen, että ihmiset olisivat innostuneet äänestämään Harrisia.

American Democracy in Crisis -kurssin suurin kysymys on ollut koko syksyn sama, mitä nyt miljoonat amerikkalaiset miettivät: Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu, kun Donald Trumpista tulee presidentti?

Ennen vaaleja vastauksia on haettu ennen kaikkea Project 2025 -nimellä kulkevasta 900-sivuisesta, konservatiivisen ajatushautomo The Heritage Foundationin kirjoittamasta yksityiskohtaisesta poliittisesta suunnitelmasta seuraavan republikaanipresidentin johtamalle hallinnolle. Kuten lukemattomista aihetta käsittelevistä jutuista on voinut lukea, Project 2025:n toteutuminen tietäisi dramaattisia muutoksia Yhdysvalloissa niin yksittäisiin asioihin (kuten ilmastopolitiikkaan, sosiaaliturvaan, verotukseen, maahanmuuttajien kohteluun ja aborttioikeuteen) kuin laajemmin siihen, miten koko Yhdysvaltain hallintojärjestelmää halutaan muuttaa pysyvästi. Jos edes merkittävä osa suunnitelmista toteutuu, Yhdysvallat voi muuttua valtiona perustavanlaatuisesti.

Itäisessä Los Angelesissa järjestetyissä vaalivalvojaisissa oli esiintymässä bändi. Ihmisiä yritettiin houkutella tanssimaan lattialle vaalituloksesta huolimatta.

Ei ole siis ihme, että tällä hetkellä esimerkiksi vahvasti Harrisin puolella ollessa Los Angelesissa ensisijainen tunnelma on huolestuneisuus. Kalifornian demokraattikuvernööri Gavin Newsom ilmoitti vain pari päivää vaalituloksen jälkeen osavaltionsa tekevän kaiken mahdollisen suojautuakseen Trumpin hallinnon päätöksiltä. Ensimmäisten merkkien perusteella vaikuttaa siis selvältä, että vahvasti jakautunut kansakunta erkanee entistä kauemmas toisistaan tulevina vuosina. Kiinnostavaa on toki myös se, että Kaliforniassakin noin 40 prosenttia äänesti Trumpia presidentiksi. Miten he ottavat vastaan Newsomin suunnitelmat?

Minulla on vielä noin puoli vuotta jäljellä stipendiaattiajastani Los Angelesissa. Ensimmäiset kuukaudet ovat täällä menneet odottamalla vastausta kysymykseen siitä, kuka voittaa vaalit. Nyt kun vastaus siihen kysymykseen on saatu, pääsen viettämään seuraavat kuukaudet seuraamalla, minkälaisia vastauksia kaikkiin vaalituloksen seurauksena avautuviin kysymyksiin saadaan.

Seurasin Donald Trumpin voitonpuhetta paikallisessa baarissa puhelimeni näytöltä.

Ja toki on hyvä muistaa, että samaan aikaan elämä jatkuu täällä monella muulla osa-alueella. Vain vajaa viikko ennen vaaleja Los Angeles meni hetkeksi sekaisin, kun kaupungin urheiluylpeys, baseball-joukkue Dodgers voitti mestaruuden historiallisessa finaalissa New York Yankeesia vastaan. Dodgers oli kyllä voittanut mestaruuden vuonna 2020, mutta monet fanit eivät laske sitä ”oikeaksi mestaruudeksi”, koska kyseessä oli koronapandemian takia poikkeusjärjestelyillä toteutettu kausi. Tätä edellinen mestaruusvoitto oli vuodelta 1988, joten kunnollisia voitonjuhlia on kaupungissa odotettu vuosikymmeniä. Mestaruusvoiton kunniaksi järjestetty paraati keräsi Los Angelesin keskustaan raporttien mukaan yli 200 000 ihmistä.

Myös omalla yliopistollani tapahtuu isoja käänteitä: USC:n ylin johtaja Carolt Folt ilmoitti jäävänsä eläkkeelle tehtävästään ensi kesänä. Folt joutui viime keväänä kovan arvostelun kohteeksi sen jälkeen, kun USC tukahdutti Palestiina-myönteiset mielenosoitukset kampusalueella poliisivoimin. Foltin astuminen syrjään voi avata hyvin kiinnostavia keskusteluja myös USC:n tulevaisuudesta.

Kuvat: Juuso Määttänen

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kulttuurijournalismia viihdeteollisuuden keskittymässä - 17.10.2024
• Uusi elämä, uudet sosiaaliset ympyrät - 18.09.2024
• Miksi muuttaa kaoottiseen Los Angelesiin? - 09.08.2024