Te olette joukkue. Viidelle printtijournalistille tuodaan pöytään kaksi kameraa, kaksi radionauhuria ja kaksi videokameraa varusteineen ja annetaan lyhyt opastus kunkin välineen käytöstä. Annetaan juttuaihe, joka pitää jalostaa yksityiskohtaiseksi suunnitelmaksi kaikkia mahdollisia kerrontakeinoja hyödyntävästä multimediapaketista. Sitten on aika lähteä kentälle kuvaamaan ja haastattelemaan. Parissa päivässä joukkueen on editoitava ja koostettava sivusto, joka esitellään työviikon päätteeksi koko laitoksen väelle.

Siinä tehtävä, jonka kaksivuotisen maisteriohjelman Berkeleyssä aloittavat opiskelijat saavat tulikasteessaan, viikon kestävällä Multimedia Boot Campillä (jopa hippiliikkeen pyhässä paikassa, maan liberaaleimmassa kolkassa retoriikka on militaristista). Myös me vierailevat tutkijat saimme mahdollisuuden sovitella leirisaappaita ja päivittää taitomme. Päivät kestivät aamuyhdeksästä iltayhdeksään: ensin päivä luentoja visuaalisesta tarinankerronnasta, valokuvaamisesta, videoiden leikkaamisesta ja suunnittelusta, grafiikoiden ja karttasovellusten hyödyntämisestä, ääniraitojen rakentamisesta ja yhdistämisestä kuviin sekä Final Cut Pron ja monen muun ohjelman nikseistä; sen jälkeen illalla omien videoiden, audioiden, karttojen, kuvagallerioiden ja aikajanojen tekemistä.

”Kaikki mitä olette tehneet, haisee.” Palaute oli tylyn realistista, kun tuli esitysten aika. Viidessä päivässä moni oppi paljon, mutta aidon laadun saavuttaminen uusilla välineillä vaatii tuhansia tunteja lisää harjoitusta. Sitä maisteriopiskelijat saavatkin, sillä ensimmäisen vuoden ajan he työskentelevät lähes tauotta journalistikoulun tuottamilla kolmella paikallisuutissivustolla (Oakland North, Mission Local, Richmond Confidential).

Täällä uskotaan, että toimittaja on käsityöläisammatissa. Berkeleyn arvostetusta journalistikoulusta ei voi valmistua hallitsematta alalla juuri nyt käytettäviä eri välineitä. Käytännön työ ja pätevien professoreiden aidosti henkilökohtainen ohjaus kehittävät. Sen sijaan mediateorioita tai viestintäsosiologiaa käsittelevistä tiiliskivistä saati kirjatenteistä en ole vielä laitoksella kuullut.

Tämä sopii tulokkaille. Eräs radiotöitä aiemmin tehnyt opiskelija kertoi, että töitä ei tällä hetkellä käytännössä saa, jos ei hallitse esimerkiksi Final Cut Prota. Berkeleyssä laitos takaa sen, että opiskelija saa kahdessa vuodessa työmarkkinoilla tarvittavat taidot. Vaikka erikoistuisi lopulta esimerkiksi aikakauslehtien tiedekirjoittajaksi, tällä vuosikymmenellä jokaisen alalle tulevan toimittajan on pystyttävä tarvittaessa kertomaan tarinansa muillakin välinein.

Kyse ei ole suinkaan vain tekniikan hallitsemisesta, vaan tarinoiden kertomisesta mahdollisimman taitavasti. Nettivideoita ei pidä tehdä vain siksi, että firman pomo haluaa lisää nettivideoita. Tärkein on aina tarina, joka halutaan kertoa. Sitten mietitään, millaisilla välineillä juuri tämä tarina kannattaa kertoa. Jos ymmärtää eri välineiden ominaispiirteet ja osaa käyttää niitä, monipuolinen ja harkittu kerronta on mahdollista.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Mihin journalismia tarvitaan? - 30.04.2012
• Myytti hyvästä kirjoittajasta - 04.04.2012
• Kaapista ulos - 23.02.2012
• Professori urheilukentällä - 12.01.2012
• Poliisi pamputtaa taas - 22.11.2011
• Obama jahtaa toimittajia - 07.10.2011