Näin Amerikan keskiluokka putosi kyydistä ja äänesti Trumpia
Marjut Tervola
Ennen jouluksi kotiin paluuta taksi ajoi Trump Towerin ohi matkalla lentokentälle. Kuukaudentakaisista tornin edustalle leiriytyneistä Trump-mielenosoittajista ei ollut jäljellä merkkiäkään. Alkujärkytyksen jälkeen näyttää siltä, että presidentinvaaleissa mielipiteensä hävinneet amerikkalaiset ovat alistumassa kohtaloonsa: Trumpista on tulossa presidentti. Protestimarssit ovat vaihtuneet perinteiseen kaupalliseen jouluhössötykseen. Valitsijamiesten äänestyspäivänä joulukuun 19. päivä järjestettiin kuitenkin vielä mielenosoituksia monessa paikassa.
Spekulaatiot siitä, miksi vaaleissa kävi kuten kävi, eivät kuitenkaan ole loppuneet. Tarkasteluun on noussut Venäjän sekaantuminen vaaleihin hakkeroimalla. Facebookin Mark Zuckerberg on joutunut selittelemään, mikä oli hänen yhtiönsä osuus vaalitulokseen lukuisten Trumpia tukeneiden valesivujen ylläpitäjänä. Britannian Brexit-eron jälkeisiä katumusharjoituksia Trumpin äänestämisestä Yhdysvalloissa ei ole käyty.
Meillä Columbiassa on ollut syksyn aikana loistava bisnesseminaari, jossa myös on käsitelty sitä, miten keskiluokkaan kuuluneesta ”hiljaisesta enemmistöstä” tuli vaalien ratkaisija ja Trumpin politiikan kannattaja.
Yksi keskeisimmistä syistä on ollut se, että keskiluokka on pudonnut talouskehityksen kyydistä. Keskiluokkaan kuuluvien tulot ovat polkeneet paikallaan viimeiset parikymmentä vuotta. Yhä useammalla amerikkalaisella ei ole varaa samaan elintasoon kuin hänen vanhemmillaan oli. Länsimaissa pitkään vallalla ollut käsitys siitä, että jokainen uusi sukupolvi olisi edellistä rikkaampi, on joutanut romukoppaan.
Moni amerikkalainen halusi äänestää muutoksen puolesta nykyistä systeemiä vastaan.
”Uskon, että ihmiset äänestäessään Trumpia kieltäytyivät katsomasta hänen kaikkia edesottamuksiaan. He valikoivat hänen politiikastaan vain itseä miellyttäneet linjaukset sivuuttaen Trumpin epämiellyttävimmät lausunnot epäolennaisina. Näin yhä useampi saattoi äänestää muutoksen puolesta”, seminaarimme vetäjä Eduardo Porter arveli.
Kurssilla olemme katsoneet myös menneeseen kahdeksaan vuoteen, eli Obaman aikaan. Obama oli presidentti, jonka yksi ensisijaisista tavoitteista oli tuloerojen kaventaminen. Hän on ollut Yhdysvaltojen ”sosialistisin” presidentti sitten Johnsonin ja ensimmäinen presidentti, joka oikeasti yritti lopettaa ”reaganismin” Yhdysvaltojen hallinnossa.
Obama vei läpi useita pienituloisia auttaneita uudistuksia – antoi ensin suoria veronkevennyksiä, sitten erilaisia verohelpotuksia. Hänen kaudellaan luotiin uusia tukia lapsiperheille ja tehtiin mittava terveydenhuoltouudistus, joka toi sairasvakuutuksen pienituloisten ulottuville.
Yhdysvaltalaisittain valtavista uudenlaisista pieni- ja keskituloisille suunnatuista helpotuksista huolimatta tuloerot eivät kuitenkaan kahdeksassa vuodessa kaventuneet – korkeintaan niiden kasvu hidastui tai pysähtyi hetkeksi. Juuri tämä on saanut amerikkalaiset epäuskoisiksi. Kuinka paljon yhteisten talkoiden puolesta kannattaa ponnistella, jos ne eivät tuota asetettua tavoitetta henkilökohtaisesta edusta puhumattakaan?
Obaman uudistusten epäsuosio on liittynyt siihen, että toisin kuin Euroopassa, yhteiskunnan tarjoamat tuet esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyen eivät ole auttaneet kaikkia, vaan uudistukset on suunnattu ennen kaikkea köyhille. Niistä ei ole hyötynyt varsinaisesti edes keskiluokka.
”Olisi helpompi perustella verojen maksua ja rahan jakamista, jos siitä hyötyisivät kaikki. Kun se menee vain tietylle pienituloiselle porukalle on vaikea perustella muille, miksi heidän pitäisi olla maksamassa”, Porter jatkoi.
Amerikkalaisen tulkinnan mukaan toinen maailmansota oli hyvinvointipalvelujen kehityksen kannalta itse asiassa eurooppalaisten onni. Euroopassa hyvinvointi- ja sosiaalipalvelut rakennettiin vasta Toisen maailmansodan jälkeen. Kun kaikki olivat Euroopassa “yhtä köyhiä” ja samassa veneessä, oli helpompi lähteä rakentamaan yhteisiä sosiaali- ja hyvinvointipalveluja. Amerikassa rakenteet tälle oli luotu jo aiemmin ja eriytyminen alkanut. Bisnestä tekeviä vakuutusyhtiötä on nyt myöhäistä taivutella toimimaan “kaikkien hyväksi.”
Itseäni on yllättänyt, kuinka laajasti Skandinavian hyvinvointivaltiot ovat olleet bisnesseminaarissa esillä eräänlaisina mallivaltioina. Pohjoismaat eivät sittenkään edusta Yhdysvalloissa sosialismia. On tullut selväksi, että kuinka opiskelijoiden suosiossa oleva, Hillary Clintonin demokraattien presidenttiehdokkaana haastanut Bernie Sanders on suuri Tanska-fani.
Olemmekin tanskalaisen kurssikaverini kanssa saaneet vastailla kysymyksiin pohjoismaalaisesta sosiaaliturvasta, ilmaisesta koulutusjärjestelmästä ja terveydenhuollosta.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Pikadeiteillä työnantajan kanssa - 09.05.2017
- Mitä seuraa, kun alt-right tyyppi tulee kampukselle? - 03.04.2017
- ”Me Trumpin vastustajat olemme kuin kiukuttelevia pikkulapsia” - 27.02.2017
- Kun somesta tuli amerikkalaisten pääuutislähde - 10.01.2017
- Onnea Yhdysvallat! Teillä on uusi presidenttipari! - 28.11.2016
- Vaaliväsymystä, tappouhkauksia ja väärin tulkittuja gallupeja - 04.11.2016
- Columbiassa professori opettelee ensimmäiseksi etunimesi - 22.09.2016