Suomalais-venäläisillä lapsikiistoilla ja Eurooppalaisen yliopiston viranomaisvainoilla on yllättäen ainakin yksi yhteinen nimittäjä: Venäjän ”perinteisiä arvoja” kiivaasti puolustava pietarilaispoliitikko Vitali Milonov.

Tällä hetkellä opetus saa jälleen jatkua Pietarin Eurooppalaisessa yliopistossa, sillä moskovalainen oikeus teki viime viikon tiistaina väliaikaispäätöksen, jolla se pysäytti yliopiston toimiluvan lakkauttamispäätöksen toimeenpanon. Mutta taistelu opinahjoni kohtalosta ei ole missään nimessä vielä onnellisesti ohi, sillä seuraava oikeuden istunto on edessä jo tammikuun 11. päivänä.

Rehtori Oleg Harhordin kertoi Eurooppalaisen yliopiston viranomaistarkastuksista yksityiskohtia, jotka jopa huvittivat kaiken synkkyyden keskellä.

Koko jupakassa on itse asiassa kyse jonkin sortin trollauksesta, jossa internet näyttelee vain yhtä osaa, sillä kiusaamisen varsinaisiksi välikappaleiksi on valjastettu tällä kertaa Venäjän tunnetusti pikkumainen ja byrokraattinen viranomaiskoneisto. Ja kuten netinkin kautta tapahtuvassa trollauksessa, hyökkäyksen välittömänä tavoitteena on pelotella, väsyttää, mustamaalata, ärsyttää ja turhauttaa.

Ikävä myöntää, mutta ainakin omalla kohdallani nämä turhauttajat onnistuivat hetkeksi.

Olin nimittäin perjantaina 9. joulukuuta Suomessa ja tarkoitukseni oli ryhtyä valmistelemaan yhtä isohkoa kurssityötä, joka kuuluu entisen Neuvostoliiton alueen konflikteja ja terrorismia käsittelevän luentosarjan loppunäyttöihin Pietarissa.

Juuri kun olin tarttumassa toimeen, sähköposti piippasi viestin kansainvälisten opetusohjelmien dekaanilta. Hän välitti rehtorilta lyhyen viestin, jonka mukaan Venäjän opetusvalvontaviranomaiset ovat lakkauttaneet yliopiston toimiluvan ja lisätietoa olisi luvassa maanantaina.

Opiskelijoille jaettiin tiistaina 13.12. Venäjän lain vaatima ilmoitus, jonka mukaan yliopiston toimiluvan lakkauttaminen antaa heille oikeuden pyytää siirtoa muihin vastaaviin venäläisiin korkeakouluihin. Siirtoihin ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, sillä yliopiston toimiluvan lakkautuspäätös keskeytettiin oikeuden päätöksellä. Taistelu ei ole kuitenkaan ohi, vaan seuraavana edessä on uusi oikeuden istunto 11. tammikuuta.

Yli 20 vuoden takaisesta aiemmasta opiskelijaelämästäni muistan hyvin, kuinka esimerkiksi siivous kelpasi toisinaan loistavaksi tekosyyksi opintotehtävien siirtämiseen. Tällä kertaa tuo sähköposti johti samanlaiseen lopputulokseen eikä se ollut edes tekosyy: keskittymiskykyni katosi taivaan tuuliin ja käytin kaiken aikani vain kaivellakseni Venäjän mediasta uutisia ylipistooni liittyen.

Sunnuntaina matkustin takaisin Pietariin, vaikka kansainvälisten ohjelmien luentokausi olikin jo loppunut syyslukukauden osalta. Halusin olla maanantaiaamuna läsnä, kun rehtori Oleg Harhordin pitäisi tiedotustilaisuuden henkilökunnalle ja opiskelijoille. Yliopiston venäläisillä opiskelijoilla luentokausi kestää joulukuun loppuun saakka, joten heille tämä opintojen keskeytys tuli pahimmalla mahdollisella hetkellä juuri tenttikauden aikaan.

Tunnelma rehtorin tiedotustilaisuudessa ei ollut lannistunut eikä hääntynyt, vaan pikemminkin tyyni ja aika ajoin sarkastisen huvittunut. Opiskelijoilta irtosi nauru esimerkiksi siinä vaiheessa, kun rehtori kertoi yksityiskohtia erilaisista huomautuksista. Yliopistoa oli nimittäin moitittu toistuvasti esimerkiksi siitä, ettei sen seinillä ole raittiusvalistusjulisteita eikä sillä ole ensiapuhuonetta, vaikka niistä oli lähetetty jopa valokuvia erilaisille valvontaelimille muiden ”kilokaupalla” toimitettujen todisteiden joukossa.

Viime kesänä rikkeitä oli havaittu ensin 120, sitten ne olivat supistuneet 32:een ja tällä hetkellä viimeinen vääntö on enää neljästä puutekohdasta, joista yksi on yliopistolta puuttuva urheilusali. Venäjän viranomaisia ei ole nimittäin tyydyttänyt se, että yliopisto on vuokrannut urheilusalin opiskelijoiden käyttöön.

Maanantaina yliopisto kertoi myös sen, mistä koko nykyinen tarkastusrumba oli saanut alkunsa viime kesänä. Aloitteentekijänä oli ollut pietarilainen kaupunginvaltuutettu Vitali Milonov, joka tunnetaan Venäjällä parhaiten niin sanotun homopropagandalain isänä.

Suomalaisittain Milonovista lienee hyvä tietää esimerkiksi se, että hän on ollut yhtenä näkyvänä vaikuttajana suomalais-venäläisten lapsikiistojen paisuttelussa ja hänellä on läheisiä yhteyksiä suomalaisiin Kremlin tukijoihin. Tällä hetkellä Milonov istuu Venäjän parlamentissa eli duumassa, jonne hänet valittiin syyskuun vaaleissa valtapuolue Yhtenäisen Venäjän listalta.

Milonovin omasta esikunnasta selitettiin venäläiselle Znak.com-nettilehdelle, että he olivat tehneet tutkintapyynnön yliopistoa kohtaan vain sen vuoksi, että Milonovin puoleen oli ”kääntynyt ryhmä opiskelijoita”, joita oli huolestuttanut yliopiston antaman opetuksen laatu. Yliopiston rehtorin mukaan Milonovin tutkintapyyntöön oli sittemmin liittynyt myös muita ”aloitteellisia kansalaisia”.

Menetelmä on siis kuin suoraan Neuvostoliiton ajoilta. Muistattehan, kuinka neuvostojohto sai milloin minkäkinlaisia pyyntöjä työläisiltä, joita Neuvostoliiton oli sen jälkeen riennettävä auttamaan. Suomalaisittain yksi tunnetuimmista tällaisista pyynnöistä tuli niin sanotulta Suomen kansanhallitukselta eli Otto Wille Kuusisen johtamalta Terijoen hallitukselta, joka pyysi talvisodan alkuhetkinä apua Neuvostoliitolta. Näin kirjoitettuna kaikki kuulostaa tietenkin hyvin kauniilta, mutta tosiasiassahan kyse oli Stalinin perustamasta nukkehallituksesta, joka olisi ollut valmis ottamaan vallan käsiinsä Suomessa, elleivät neuvostojohdon miehityshaaveet olisi kapsahtaneet suomalaisten ankaraan vastarintaan ja taistelutahtoon.

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, oliko Milonovin tekemä tutkintapyyntö todellisuudessa jokin ylhäältä päin tullut käsky, vai onko kyseessä pikemminkin Milonovin lähipiirissä pyörivien ihmisten oma aloitteellisuus. Itse tulkitsen niin, että kyse on todennäköisesti jälkimmäisestä vaihtoehdosta ja siinä on myös joitakin piirteitä, jotka yhdistävät laajemminkin erilaisia Kremlin-mielisiä aktivisteja.

Näyttää nimittäin siltä, että tietyt avainhenkilöt sekä Venäjällä että esimerkiksi meillä Suomessa pyrkivät koko ajan haistelemaan hieman etuajassa sitä, mitä Kreml haluaisi heidän tekevän ja odottavat sitten innokkaina, osuivatko he oikeaan ja saavatko he kiitosta toiminnastaan. Välttämättä heille ei siis tule aina etukäteen mitään signaalia ylhäältä, vaikka sitäkin varmasti tapahtuu.

On myös hämmästyttävää, kuinka nopeasti tällainen aktivistikoneisto alkaa tuottaa internetiin sellaista materiaalia, mitä he odottavat heiltä haluttavan. Pietarin Eurooppalaisen yliopiston kohdalla nettiin ilmestyi pikavauhdilla useita mustamaalausjuttuja, joita ryhdyttiin levittämään erilaisilla venäläisillä patrioottisilla foorumeilla ja valeuutissivustoilla. Eurooppalaisesta yliopistosta tehtiin näissä väitteissä muun muassa amerikkalaisten säätiöiden rahoittama vaikuttaja-agenttien koulutuslaitos, jonka taustavoimien tavoitteena kerrottiin olevan muun muassa Venäjän perinteisten arvojen romuttaminen, homouden edistäminen ja värivallankumouksen valmistelu – eli käytännössä yliopiston vihjailtiin siis sekaantuneen salaliittoon presidentti Vladimir Putinin syrjäyttämiseksi.

Turha on kai edes sanoa, että väitteet ovat järjettömiä. Omien havaintojeni mukaan yliopisto on saanut hyvä akateemisen maineensa aivan ansiosta ja se on yhä tietynlainen vapaan ajattelun kehto Venäjällä. Mutta samaan aikaan monet yliopiston opettajista ovat kuitenkin tietyissä Kremlin politiikan avainkysymyksissä jopa hämmästyttävän lojaaleja Putinin nykyiselle linjalle, joten mistään salajuonista tai epäisänmaallisuudesta ei yliopistoa voi ainakaan syyttää.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siis siltä, että yliopiston kimppuun käyneet aktivistit aistivat Kremlin tahdon hieman väärin – tai ainakaan ajan henki ei ollut vielä kypsä yliopiston lopettamiselle.

Rehtori Harhordinin mukaan yliopisto ymmärsi kiistan edetessä, että heidän on vedottava asiassaan suoraan Putiniin, sillä koko opinahjon yllä riippuu hänen sanojensa mukaan ”hitaasti liikkuva giljotiini”. Venäjän oman hallinnon tehokkuuden kannalta on tietenkin surullista, että Putinia pitää vaivata nykyisin jos jonkin sortin murheilla, mutta kaikki venäläiset tietävät, että viimeisen sanan kiistaan kuin kiistaan voi antaa vain hän.

Niinpä yliopisto lähetti Putinille kirjeen, jossa toivottiin ainoastaan sitä, että koko opintoprosessin ei annettaisi halvaantua sinä aikana, kun viranomaisselvitykset ovat käynnissä. Venäjän lain mukaan yliopiston opiskelijoille olisi nimittäin tarjottava viiden päivän kuluessa siirtoa muihin korkeakouluihin, mikä toteutuessaan romuttaisi tietenkin koko opinahjon, vaikka toimilupa sittemmin palautettaisiinkin.

Vastaus Putinilta tulikin pikaisesti, ja siinä oli ollut rehtorin kertoman mukaan yksi ainoa sana:

-Kannatetaan.

Myös tämä herätti opiskelijoissa hienoista huvittuneisuutta, sillä hieman epäselväksi jäi, mitä Putin itse asiassa kannattikaan. Mutta koska kyseessä oli yliopiston oma vetoomus, niin luonteva tulkinta oli, että Putin asettui yliopiston tueksi. Itselleni mieleen tuli tässä kohtaa se kuuluisa pilkkuongelma, joka kertoman mukaan liittyi tsaarin aikanaan antamaan käskyyn. Tukintavaihtoehtoja oli tuolloin nimittäin kaksi: ”Armoa, ei Siperiaan” tai ”Armoa ei, Siperiaan”.

Pietarin Eurooppalainen yliopisto siirtyy keväällä väliaikaisesti Shpalernaja ulitsalle, vasemmalla etualalla näkyvään taloon. Yliopiston nykyinen rakennus Gagarinskajalla – vaaleanpunertava talo edessä oikealla – menee perusteelliseen remonttiin.

Maanantaina alkoi näyttää jo vahvasti siltä, että Venäjän viranomaisten olisi lopulta annettava periksi, ja nyt alettaisiin vain etsiä keinoja, jolla perääntyminen voidaan suorittaa kasvot säilyttäen. Itse uskon, että ratkaisevaa tässä oli nimenomaan Putinilta tullut viesti, sillä ilman sitä Venäjän viranomaiskoneisto olisi jauhanut varmasti pitkään ja tuloksekkaasti yliopistoa vastaan. Mutta nyt viranomaisille oli tullut siis selkeä signaali siitä, että yliopiston pikainen lopettaminen ei toisi heille itselleen ainakaan ylimääräistä kiitosta Kremlistä.

Kuten sanottu, taistelu ei ole silti vielä ohi, vaan vääntö yliopiston kohtalosta jatkuu seuraavan kerran jo tammikuussa, kun varsinaiset oikeudenistunnot alkavat. Tätä kirjoittaessani luennot yliopistolla ovat kuitenkin jälleen käynnissä, kurssityöni lähdemateriaali on jo kasassa ja työn palautuspäiväänkin on vielä aikaa!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Opettaa se Pietarikin - 01.06.2017
• Titanic-huijauksesta valetoimittajiin – ja pari omaa mokaani - 15.03.2017
• Yliopistoni sai tuomion: Venäjän parhaita, mutta kelvoton! - 14.02.2017
• Suomesta tuli ratkaisu Itä-Ukrainaan - tosin vain roolipelissä - 03.01.2017
• Pietarin arkea: Vesivahinko ja outoa kaasunhajua - 21.11.2016
• Ei tullut ulkomaalaista agenttiakaan - 05.10.2016
• Kun ”eläkeläinen” oli tuplamaisteriksi tulla - 22.09.2016