New Yorkhan on oikeastaan aika karsea – mutta silti reaktioni yllätti, kun laitoimme huoneeni Graigslistiin
Jokainen, joka on joskus käynyt New Yorkissa tietää, että tämä kaupunki on monella tapaa aivan mahdoton mesta, joka saa vieraansa satavarmasti ainakin kerran reissun aikana raivostumaan.
Tämä New Yorkhan on oikeastaan aika karsea. Kaduilla on jos jonkinnäköistä limaa, tahmaa ja muuta kuvottavaa. Metrossa haisee aina kusi ja joskus myös paska. Yöllä kotiin kävellessä saatat huomata rotan päättäneen oikaista tien yli juuri sinun askeltesi välistä. Kerran eräs kokovalkoisiin verkkareihin, lenkkareihin ja pipoon pysähtynyt mies päätti hyvikseen tarttua minua olkapäistä keskellä katua ja huutaa täysiä naamaani “böö”. Kerran joku nuolaisi käsivarttani ruuhkametrossa.
Jokaisen newyorkilaisen suosikkipaikka on ehdottomasti Times Square, jossa saa satavarmasti ainakin kolmesta kyynärpäästä kylkeen ja sateella tuhansien turistien sateenvarjoista silmäkulmaan. Aamulla joku soittaa liian lujaa rumpuja metrotunnelissa samalla, kun yrität luovia tietäsi metroon. Seistessäsi laiturilla huomaat yhtä aikaa 10 muun matkustajan kanssa, että vaunussa on oikeastaan tilaa vain yhdelle. Taistelun siitä, kuka saa viettää seuraavat 20 minuuttia hengittäen muiden ihmisten aamuhengitystä aivan liian läheltä, voittaa se, joka on nopein ja itsekkäin.
Jos metro edes kulkee. Joskus metroa hallinnoiva MTA nimittäin päättää korjata useita linjoja samaan aikaan etkä oikeastaan enää pääse kohteeseesi juuri mitenkään. Metron kuulutuksista ei saa selvää, mutta jos menet kysymään kuskilta saat vastaukseksi, että nyt ei varmaan auta kuin ajaa 80 ylimääräistä korttelia pohjoiseen ja vaihtaa sitten takaisin etelään, jotta voit jäädä omalla pysäkilläsi. Niinpä näin 7 kuukauden jälkeen totean minäkin, että “This MTA shit”, ja luovutan.
Vaikka New York koettelee hermojani lähes päivittäin, on tässä kaupungissa myös jotain erityistä, johon jää koukkuun. Enkä nyt puhu Broadwaysta, maailman kaikkia eri kolkkia edustavista ravintoloista, salakapakoista tai joogastudioista.
Toisaalta olet vain tunnin metromatkan päässä aidosta italialaisesta pizzasta Bronxissa, uskomattoman kauniilta rannoilta tai maailman kolmanneksi isoimmasta Chinatownista Queensissa. Tai vain muutamankorttelin päässä East Villagen katutaiteesta ja käytettyjen kirjojen kaupasta, jossa on kaikki maailman klassikot.
Mikään ei voita sitä fiilistä, kun suoriutuu aamuruuhkassa työpaikalle Google mapsin lupaamassa 22 minuutissa tai kun metrosta ulos tullessasi selkäsi takaa vedetään aseman sulkeva teippi. Tämä oli muuten aseman toistaiseksi viimeinen juna ja kyllä sinä tulit juuri sillä. Eikä kovin moni maisema vedä vertoja iltalenkilleni pitkin East Riverin rantakatua, jolta voin ihailla Williamsburgin ja Long Island Cityn skylineja.
Kiireestään ja kuuluisasta töykeydestään huolimatta newyorkilaiset osaavat olla myös mukavia. Joku on aina valmis jeesaamaan matkalaukun kanssa metrossa ja Trader Joen myyjä tietää, että tuhansista asiakkaista sinulla on oma kangaskassi mukana.
Toissaviikolla laitoimme kämppikseni kanssa huoneeni viimein Graigslistiin, kun emme enää voineet leikkiä, etten ole lähdössä mihinkään. Itkin kaksi tuntia.
