On lottovoitto syntyä Suomeen
Kirsi-Marja Takala
Olen asunut nyt kolme kertaa elämässäni vähän pidemmän ajan ulkomailla, ja joka kerta jossain vaiheessa minulle on tullut petetty olo. Petetty olo sen takia, että jokin asia sujuu ulkomailla paremmin kuin Suomessa. Ja lähinnä sen takia, että lapsesta asti olet kuullut jotain tiettyä hokemaa niin paljon, että se on totuuden lailla piirtynyt aivoihisi. Aivan kuin hokema olisi fakta. Ja sitten väittämä osoittautuukin omalla kohdallasi vähän paikkaansa pitämättömäksi. Se pettymyksen tunne, kun tajuat, miten helppoa on jonkun maailmankuvaa ja totuutta muokata, pistää miettimään pitkäksi aikaa.
Väittämä, jonka nyt jouduin kyseenalaistamaan, on: ”Suomalainen terveydenhuolto on maailman parasta.” Britannia nimittäin voitti pari ensimmäistä terveydenhuoltoerää kirkkaasti. Lähinnä pettymyksen tunne liittyy siihen, miten helposti ja nopeasti täällä kaikki on hoitunut. Jo monta kertaa. Ja hyvä siis, että on hoitunut, mutta hoituisipa Suomessakin. Kokemukset ovat tietenkin henkilökohtaisia, ja muilla varmasti on huonojakin kokemuksia, mutta pääpointtinani on se, että tapaukset ovat saaneet minut jälleen kyseenalaistamaan omia ”totuuksiani”. Tai ainakin toteamaan, että totuutena pitämäni asia voi olla vähemmän totta, osittain totta tai jopa virheellistä tietoa. Ja sehän on tällaiselle olen-aina-oikeassa-tyypille hankala myöntää. Onneksi vanhan totuuden muuttuminen saa usein kuitenkin aikaan voimakkaita ahaa-elämyksiä ja innostuksen tunteita, alkupettymyksen jälkeen.
Ihmisiä on niin helppo arvostella mielipiteidensä vuoksi. Samaan aikaan, kun pohtii, mitä kaikkea venäläisille ja amerikkalaisille on totuuksina syötetty, tulee harvemmin mietittyä omaa ruokavaliota. Vaikka britit sanovat, että Oxfordissa opiskelu tuo loppuelämäksi itsevarmuutta, niin minulle se on tuonut varmuuden siitä, että oikeaa totuutta ei niin usein olekaan helposti tarjolla. Totuuksia saattaa olla myös erilaisia, ja niihin vaikuttavat henkilökohtaiset kokemukset. Totuus myös muuttuu ajan kuluessa, kun asiasta saadaan lisää tietoa, ja se voi olla myös paikkasidonnainen. Tämä Oxfordin kulttuurien ja mielipiteiden kirjo on rikastuttanut ajatusmaailmaani tuomalla uusia näkökulmia, tietoa ja eri mielipiteitä myös niihin asioihin, jotka olen mielessäni jo totuudeksi leimannut. Eniten pelkäänkin sitä, että mukaudun ympärilläni oleviin totuuksiin, kun palaan takaisin Suomeen ja unohdan kyseenalaistaa asioita tarpeeksi.
Tämä stipendiaattivuosi on opettanut, että ei ole myöskään yhtä oikeaa tapaa tulla journalistiksi tai olla journalisti. Ja, että sitäkin työtä ohjaa totuus. On se sitten suoraan tai rivien välistä ilmaistu. Ja valitettavasti totuuden esille tuominen voi maksaa hengen. Kuunnellessani muiden kokemuksia olen huomannut, että on ollut lottovoitto syntyä Suomeen, mutta totuus on, että voittajia on ollut useampia ja useissa eri maissa. Ja ajatus lottovoitosta käsittää ajatuksen siitä, että raha tekee onnelliseksi. Näinköhän sekään on totuus.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Narniasta takaisin Suomeen - 21.06.2022
- Hymyily tarttuu - 27.04.2022
- Missä kuplassa sinä keskustelet ja kuuntelet? - 10.03.2022
- Ilmastonmuutos kansainvälisin silmin - 28.02.2022
- Halaus hongkongilaisille - 18.01.2022
- Itsenäisyyspäivän pohdintoja - 10.12.2021
- Kokemuksia Oxfordiin muutosta - 12.11.2021
- Onko teillä ruokaa? - 26.10.2021