Istun aamutuimaan kahvilassa, edessäni on tyhjäksi juotu teekuppi, jugurtti ja läppäri. Taustalla soi mikä-tahansa-musiikki, laiskaa laulantaa johon en suuremmin kiinnitä huomiota. High Streetiä pitkin ajoi paloauto, huomasin sen kuvasta joka heijastui vastapäiseen ikkunaan. Viereisillä sohvilla on nostettu jalat penkille ja uppouduttu lukemaan. Kahvi tuntuu olevan sivuseikka tässäkin kahvilassa.

Talvilukukausi on käynnissä toista viikkoa. Nyt olen päättänyt mahduttaa viikkoon niin paljon luentoja kuin selkä ja pakarat kestävät. Otetaan esimerkiksi eilinen: Aamulla taidehistoriaa, päivällä kolmen tunnin kurssi Power pointin käytöstä, illalla avoin keskustelutilaisuus avustetusta itsemurhasta omassa Green Templeton Collegessa. Kotiin kello kahdeksan. Luentojen välissä oman tutkielman kirjoittamista ja istumista kahvilassa.  

Tänään on pitkälti samanlainen päivä: Kaksi luentoa, Katen synttärit Instituutilla ja illalla menen harrastamaan Oxford Dance Societyyn. Oxford tarjoaa runsaasti erilaisia harrastusmahdollisuuksia, kunhan näkee hieman vaivaa löytääkseen sen mistä on kiinnostunut. Harrastustilat ovat tosin useimmiten seurakuntasaleja tai community centereitä, joissa yhdessä ja samassa salissa voi olla ensin hiilipiirustusta ja sen jälkeen balettia. Salissa, jossa pidetään argentiinalaisen tangon kurssi, tuoksuivat ihanasti tuohukset, sillä aika ajoin sali naamioidaan ortodoksiseksi kirkoksi. 

Uudet fellow’t ovat saapuneet ja olemme nyt huomattavasti runsaslukuisempi ryhmä kuin syksyllä. Kokemusten vaihto vaikkapa singaporelaisen taloustoimittajan kanssa saa miettimään omia työolojamme kokonaan uudella tavalla. Mistä me oikein valitamme, kun Singaporessa päivittäinen työaika on vähintään kymmenen tuntia, eikä ylitöitä tunneta? Mietin myös italialaista nuorta naistoimittajaa, joka ensi alkuun kertoi kaikista loppuun palaneista kollegoistaan ja kyseenalaisti hurjan työnteon mielekkyyden. Ruotsalainen tutkija Henrik Örnebring esitteli viime viikolla tutkimustaan kuuden Euroopan maan journalisteista (Suomi ei kuulunut tutkimukseen, Viro ja Ruotsi kylläkin). Tutkimuksen mukaan toimittajat työstävät jatkuvasti yhden työpäivän aikana kahta tai kolmea juttua samaan aikaan. Ehkä me Suomessa elämme vielä toistaiseksi rauhallisemmissa tunnelmissa kuin kollegamme maailmalla. Pidetään siitä kiinni!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Pekka, susi ja palohälytin - 22.03.2010
• Kuuluuko sananvapaus lehdistölle? - 16.02.2010
• Viherpesua - 15.12.2009
• Britit syövät pysyäkseen hengissä - ei pidä paikkansa! - 17.11.2009
• Netti pettää - 23.10.2009