Niin no, ilmainenhan tämä on, mutta eipä tästä nyt kukaan mitään maksaisikaan… Alku on kankea ja kokonaisuus pysyy hahmottomana, mutta lopussa on muutama ihan suht ok kohta. Mutta hei, tämä on siis täysin ilmainen, mitä te oikein odotitte, Rimbaudin sonetteja? Tätä laadukkaammasta kamasta te joudutte ehkä pian maksamaan.

 Mistä nettimedioista saksalaiset imevät päivittäisen uutisannoksensa? Tässä maassa on kaksi verkkojättiläistä, jotka jättävät kaikki muut uutissaitit kauas taakseen: bulevardilehti Bildin verkkosivu Bild.de ja viikkolehti Der Spiegelin nettisivusto Spiegel Online.

Saksassa verkkosivujen viralllisia kävijämäärätilastoja julkaistaan vain kerran kuukaudessa. Suomessa TNS Gallup puolestaan julkaisee kävijämäärätilastoja viikoittain.

Spiegel Online pysyi vuosikausien ajan Saksan tilastoykkösenä, kunnes vuodenvaihteessa Bild, Euroopan laajalevikkisin sanomalehti, porhalsi todennäköisesti lopullisesti Spiegel Onlinen ohi.

Spiegelin verkkosivujen vaikutus saksalaisen verkkouutisoinnin kehitykseen on ollut 1990-luvun puolivälistä lähtien erittäin voimakas. Spiegel ylpeilee olleensa maailman ensimmäinen viikoittain ilmestyvä ajankohtaislehti, joka pani pystyyn omat nettisivut. Kuulemma päivää ennen kuin Time.

Likimain kaikki itseään kunnioittavat saksalaiset mediat ovat matkineet Spiegelin tekemiä verkkoratkaisuja, jos nyt matkimista voi sanoa kunnioitettavaksi. Osittain Spiegelin pioneeritoiminnasta johtuen sen verkkosivu on saavuttanut printtilehdenkin kokoon nähden massiivisen nettiyleisön.

Vaikka Spiegel Online on kävijämäärissä laskettuna ollut vuosikaudet valtaisa menestys, niin tämä ei ole tietenkään kääntynyt taloudelliseksi jättipotiksi. Spiegel Online on kyllä ollut lievästi voitollinen jo muutaman vuoden ajan, mutta rahapajaksi sitä ei voi kutsua. Ehkä tulevaisuudessa, ehkei silloinkaan.

Lehden toinen päätoimittaja Mathias Müller von Blumencron kertoi vastikään, että verkko-Spiegelin liikevaihto oli viime vuonna noin 20 miljoonaa euroa, mikä on alle kymmenen prosenttia koko Spiegel-lehden viime vuoden liikevaihdosta.

Eikä Spiegel Onlinen pyörittäminen ole halpaa puuhaa, sillä verkkotoimituksessa pakertaa noin 80 toimittajaa.

Spiegel Online on muutamia erikoispalveluita lukuun ottamatta täysin ilmainen, mutta tämä strategia saattaa hyvinkin muuttua kuluvan vuoden aikana. Likimain kaikkien suurten saksalaisten lehtitalojen ylin johto on puolen vuoden ajan uhonnut muuttavansa osan lehtiensä verkkosivuistaan maksullisiksi. Myös Spiegel-Verlag on maksullisuuden kannalla. 

Saksalaiset lehtikustantamot ovat jakautuneet verkkostrategioissaan kahteen leiriin. On kustantamoja, jotka määrätietoisesti yrittävät hoitaa verkkouutisointiaan mahdollisimman halvalla ja rimaa hipoen. Toisaalta on myös kustantamoja, jotka panostavat voimakkaasti verkkotoimituksiinsa, printtitoimitusten kustannuksella tietenkin. Nyt lehtitalojen erilaiset verkkostrategiat ovat alkaneet yhdistyä jonkinlaisen maksullisuusmallin kannalle.

Salaliittoteorioiden suurena ystävänä ja näin satunnaisen tarkkailijan näkökulmasta katsottuna vaikuttaa siltä, että normaalisti keskenään verisesti kilpailevat lehtimogulit ovat useampaan otteeseen vetäytyneet johonkin alppimajaan hieromaan suurta yhteistä saksalaista verkkostrategiaa. Kaikki lehtitalot puhuvat maksullisuuden puolesta, mutta vasta siinä vaiheessa, jos kaikki muutkin valtakunnan tärkeimmät verkkomediat muuttuvat maksullisiksi. Muutenhan kaikki kävijät karkaisivat kilpailijasaitin ilmaisille sivuille.

Jotenkin nämä saksalaiskustantajien väsyneet maksullisuuspuheet tuntuvat hölmöläisten hommilta. Verkossa tulee aina olemaan riittävästi ilmaisia uutisia, jotta lähes jokaisen lukijan uutisnälkä tulee täytetyksi kielialueesta ja maasta riippumatta.

Verkossa uutiset kilpailevat huomiosta likimain samalla pelikentällä musiikin, elokuvien, tv-sarjojen ja pelien kanssa. Mikä näistä viidestä on maksukohteena kaikkein epäkiinnostavin? Veikkaan, että vastaus ei ole elokuvat, tv-sarjat, pelit tai musiikki. Edes loistavasti kirjoitettu verkkouutinen, joka on täynnä ainutlaatuista taustatietoa, grafiikkaa, videoita, haastatteluja ja muita lisäarvoja, ei ole samanlainen hyödyke kuin ”Conan – barbaari” tai edes ”Riemukupla rullaa taas”. Vaikka se uutinen teknisen tukkukaupan toimitusajoista on ylivoimaisesti paras, mitä aiheesta on ikinä kirjoitettu, niin onhan ne vauhtiraidat siinä Riemukuplassa kyllä aika vastustamattoman veikeät.

Myös Bildiä julkaisevan Axel Springer AG:n johto on voimakkaasti saarnannut maksullisuuden puolesta. Vaikka Bild.de on voitollinen, ei senkään keräämillä mainostuloilla linnoja rakenneta. Spiegelin tapaan myös Bild.de on käytännössä täysin ilmainen.

Viime vuoden viimeisen kvartaalin aikana Bild.de keräsi keskimäärin yhden kuukauden aikana noin 6,41 miljoonaa eri kävijää kuukauden aikana (Spiegel Online, 5,67 miljoonaa eri kävijää). 82 miljoonan asukkaan maassa tämä tarkoittaa, että kuukausittain vajaat kahdeksan prosenttia saksalaisista kävi Bild.de:n sivuilla. Bild.de:n kävijämääriä on hankala verrata suomalaisten verkkomedioiden lukuihin, mutta se on selvää, että vaikkapa Iltalehden, Iltasanomien tai Helsingin Sanomien verkkosivut saavuttavat pelkästään yhden viikon aikana huomattavasti enemmän kuin kahdeksan prosenttia suomalaisista. Esimerkiksi Iltalehden verkkosivuille mennään viikoittain yli kahden miljoonan eri selaimen kautta. 

Bild.de:n ja Spiegel Onlinen kävijälukujen jälkeen on hirvittävän pitkä matka seuraavaksi suosituimman saksalaisen uutissaitin lukuihin. Pronssipaikasta kamppailevat yleensä viikkolehti Focus ja päivälehti Die Welt, jotka ovat viime aikoina keränneet noin 3,7 miljoonaa eri kävijää kuukaudessa. 3,5 miljoonan asukkaan Berliinin suosituin verkkomedia on päivälehti Der Tagesspiegel, jonka sivuilla käy keskimäärin 0,8 miljoonaa eri kävijää kuukaudessa. Vaikka lukujen vertaaminen suomalaisiin on vaikeaa, niin on selvää, että esimerkiksi Tagesspiegel on kärpänen Suomen suurimpien verkkomedioiden rinnalla. Ikävää vain, että suuret kävijämäärät eivät helpolla käänny kannattavaksi bisnekseksi.

Kuten likimain joka puolella maailmaa, myös Saksassa uutissaittien kävijämäärät kasvavat kohisten, mutta rahanteko pysyy tuskallisen vaikeana.

Viime aikojen maksullisuuskeskustelun ytimessä on ollut kustantajien yhteisesti ajama Online-Kioski-suunnitelma. Kyse on uutisaggregaattorisivusta, josta ihmiset voisivat ostaa jonkinlaisen maksujärjestelmän avulla uutisia likimain kaikista verkkomedioista. Siis jonkinlainen kustantajien pystyttämä maksullinen uutissivusto Google Newsin tyyliin.

Kuten erityisesti anglosaksisissa maissa, niin myös Saksassa kustantajilla on skitsofreeninen viha-rakkaussuhde Googlea kohtaan. Joidenkin uutissivustojen kävijöistä jopa yli puolet tulee Googlen kautta. Google tuo verkkomedioille valtavia liikennemääriä. Samanaikaisesti kustantajat vihaavat Google Newsiä, koska monet ihmiset tyydyttävät uutisnälkänsä Google Newsin otsikkosivuilla käymättä kertaakaan uutisten alkuperäisillä lähteillä. Siis Google tuo ja vie. 

Niin kuin joka puolella maailmaa, myös saksalaiskustantajat ovat täysin pulassa verkon edessä. Näinhän se on ollut jo vuosia. Edessä on edelleen jumalaton määrä kysymyksiä ja vaikka kaikki hösäävät pää märkänä edestakaisin kaikkiin ilmansuuntaan, niin vastaukset tuntuvat yhtä tuoreilta kuin viimekesäinen Hesari.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kulttuuritoimittaja selätti presidentin - 03.06.2010
• Kaspar Hauser vs. kristillisdemokraatit - 03.05.2010
• Kai Diekmannin 16-metrinen penis - 02.03.2010
• Saksa ei ole tuulikaappimaa - 29.01.2010
• Missä on seuraava Rudi Dutschke? - 04.01.2010
• Herranjestas! Saksalainen elokuva voi olla kiinnostavaa - 07.12.2009
• Elämää metrotunneleissa - 28.10.2009