Oxfordin ja Cambridgen yliopistot tunnetaan myös perinteisestä soutukilpailustaan Thamesilla. Kokemuksesta voin vakuuttaa, että täkäläiset ottavat soutamisen tosissaan. 

Aamu ei vielä kajastakaan, kun yliopiston opiskelijat etenevät pyörillään ja jalan kuin aaveet pilkkopimeässä Isis-joen kumpaakin puolta. Minulla suuntana on oman collegen venevaja ja soutujoukkueen aamutreeni joella. 

Liityin collegeni, Green Templetonin,  soutuklubiin heti yliopiston syyslukukauden alettua lokakuussa. Aiempaan kokemuspiiriini kuului muun muassa neljä kirkkovenesoutua Sulkavalla.

Joukkuesoutua sekin. Sain kuitenkin nopeasti huomata, että Sulkavan kirkkoveneen ja kapean  kahdeksikon soutaminen ovat aika lailla eri urheilumuotoja. 

Eroa on myös yliopistoliikuntaan suhtautumisessa ja osallistumisessa, jos vertaan kokemuksiani suomalaisyliopistosta Oxfordiin. En usko, että yliopistoliikunta saisi Suomessa opiskelijoita ylös sängyistään kello 6.30 harjoituksiin useaan kertaan viikossa. Ei saanut ainakaan minua aikanaan. 

Oxfordissa olen ollut airoissa aamuvarhaisella noin kolmesti viikossa. Noviisien alku oli sätkimistä kahdeksaan eri tahtiin, joten jouduimme oxfordilaiseen tapaan tehovalmennukseen. 

Pahimmillaan tai parhaimmillaan harjoituksia oli marraskuun lopun Christ Church Collegen souturegattaan valmistauduttaessa viikonloput mukaan lukien jopa seitsemän kertaa viikossa. Joella, soutulaitteella, Iffley roadin soututankissa tai salilla kuntopiirissä. Satoi tai paistoi.

Arjen aamutreeneille on luonnollinen selityksensä: kun aloittaa joella jo puoli seitsemältä, ehtii vielä aamun luennoille yhdeksäksi. 

Oxfordin kaupungin lävitse kulkevaa Thames-joki tunnetaan nimellä Isis Oxfordin kaupungin alueella. Yliopiston collegeiden venekerhot sijaitsevat joen alajuoksulla. Komeita klubirakennuksia olisi väärin kutsua venevajoiksi tai suuleiksi. Se niiden tarkoitus kuitenkin on.

Sulut rajoittavat soutamisen Oxfordissa reilun kilometrin mittaiselle kaistaleelle. Kun yliopiston yli 30 collegea pitää soutuharjoituksiaan samaan aikaan, joella on ruuhkaa. Päinvastoin kuin tieliikenteessä, joella soudetaan oikeanpuoleista kaistaa. Pitkän veneen kääntäminen kapealla joella on jo taito sinällään. 

Vene on noin 20 metriä pitkä ja puolisen metriä leveä, kiikkerä kuin lasikuitupalko. Miehistö käsittää perämiehen ja kahdeksan riuskaa soutajaa. Penkit liukuvat.

Kolmisenkymmentä englanninkielistä soutukäskyä ja -termiä syöpyivät suhteellisen nopeasti meidän noviisiemmekin mieliin. Soutaminen piti kuitenkin oppia alusta alkaen uudestaan ennen kuin kahdeksan miestä airoineen liikkuivat yhdessä kutakuinkin oikeaan tahtiin. 

Yliopiston joukkueeseen mahtuminen edellyttäisi kuitenkin lähestulkoon maajoukkuetasoa. Perinteinen Oxford – Cambridge -yliopistojen välinen soutukisa soudetaan muuten maaliskuun lopulla Thames-joella Lontoossa. Vuonna 2008 kisan voitti Oxford, jo 74. kerran. Cambridgella voittoja on plakkarissa kautta aikojen 79. 

Soutaminen on ollut hyvä tapa tutustua myös Collegen elämään ja muihin opiskelijoihin. Koko syksyn yhdessä treenannut joukkueemme on tullut Oxfordiin opiskelemaan ympäri maailmaa. Liiketaloustieteitä, fysiikkaa, lääketiedettä, journalismia. Meksikosta, Etelä-Afrikasta, Intiasta, Australiasta, Sierra Leonesta, Englannista, Saksasta ja Suomesta. Kollegani Annikkan naisten joukkueesta lähes puolet on amerikkalaisia.

Kun kotimaassa veneilykausi päättyi jo syksyllä, Oxfordissa soudetaan läpi kylmän talven. Hyisellä joella kerrospukeutuminen on avainsana. Pitäneekin tuoda lisäkerrasto, Long Johns,  joululomalta Suomesta!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kilpajuoksu Britannian huippuyliopistoihin alkaa jo lastentarhassa - 18.05.2009
• BBC - tasapuolisuudesta pakkomielle - 25.03.2009
• Brittimedialle talven tulo on uutinen ja yllätys - 10.02.2009
• Stipendiblogi Oxfordista - 05.11.2008