Tuuli puhaltaa pitkin pimeää Merton Streetiä Oxfordin keskustan liepeillä. Se heiluttaa Euroopan unionin tähtilippua, joka roikkuu yksinäisenä vanhan tiilitalon erkkerin ikkunasta.

Talon asukas ei ole hiljaisine protesteineen yksin. Kesäkuun Brexit-äänestyksen tulos järkytti Oxfordissa, missä yli 70 prosenttia äänesti Britannian EU-jäsenyyden puolesta. Moni ihmetteleekin, keitä ne 30 prosenttia oikein olivat.

Hiljainen protesti Merton Streetillä. Brexitin vastustaja kiinnitti EU-lipun ikkunalaudalleen.

Olemme asuneet Oxfordissa lähes kaksi kuukautta, mutta en ole vielä tavannut Brexitin kannattajaa. Elämme akateemisessa kuplassa, jossa harva Brexitin kannattaja uskaltaa julistaa kantaansa ääneen.

Täytyy tosin myöntää, etten ole EU-kantaa jokaiselta tapaamaltani britiltä kysynytkään. Saattaa olla, että TV-antennin asentaja, kirjastovirkailija tai luennolla vieressä istunut opiskelija äänesti Britannian EU-eron puolesta.

Donald Trumpin vaalivoiton tavoin Brexitiä on pidetty antielitistisenä kapinana: globalisaatiosta siipeensä saanut kansa nousi uhmaamaan herroja ja sai kerrankin tahtonsa läpi.

On totta, että Brexitin puolesta äänestivät etenkin vähemmän koulutetut, köyhemmät ja suurten kaupunkien ulkopuolella asuvat. Se on kuitenkin vain osatotuus.

Brexit-äänestys ei ollut tavallisen kansan voitto eliitistä. Vaikka valtaosa oxfordilaisista äänesti Britannian EU-jäsenyyden puolesta ja Brexitin kannattajia katsotaan kieroon, monen Brexitin keulahahmon juuret johtavat juuri elitistisenä pidettyyn Oxfordin yliopistoon.

Karkaavatko opiskelijat ja tutkijat muualle?

Katsotaan kuitenkin aluksi, miksi EU-ero herättää huolta yliopistokaupungissa. Oxfordin yliopistossa oli viime vuonna yli 22 600 opiskelijaa, joista noin 3 400 eli 15 prosenttia saapui EU-maista Britannian ulkopuolelta.

Nyt muista EU-maista saapuneita opiskelijoita kohdellaan samalla tavalla kuin Britannian kansalaisia. He maksavat opinnoistaan vuosittain 9 000 puntaa. EU:n ulkopuolisille opiskelijoille maksu on lähes kaksinkertainen.

Uhkana on, että Brexitin jälkeen EU-kansalaisten opintomaksut nousevat reippaasti. Oxfordin yliopiston varakansleri, professori Louise Richardson pelkää, että ulkomaalaiset hakeutuvat muualle opiskelemaan.

”Se olisi menetys meille ja menetys heille”, Richardson kertoi Irish Timesin haastattelussa syyskuussa.

Lokakuussa julkaistu tilasto antaa viitteitä siitä, että kiinnostus brittiyliopistoja kohtaan on hiipunut muissa EU-maissa. Hakijamäärät huippuyliopistojen halutuimpiin koulutusohjelmiin romahtivat yhdeksän prosenttia vuoden takaisesta.

Brexitillä on vaikutuksia myös tutkimukseen. EU:n hallinnoima Euroopan tiedeneuvosto maksaa 12 prosenttia Oxfordin yliopiston tutkimusbudjetista. Viime vuonna summa oli 67 miljoonaa euroa.

Lisäksi 17 prosenttia yliopiston henkilökunnasta tulee EU:sta Britannian ulkopuolelta. Oxfordissa pelätään, että lahjakkaimmat karkaavat muihin EU-maihin. Samalla ollaan huolissaan, miten yliopiston käy kansainvälisissä rankingeissa.

Tässä kahvilassa Oxfordin keskustassa perustettiin 1990-luvun alussa yksi lukuisista yhdistyksistä, jotka ajoivat Britannian ”itsenäisyyttä”.

Brexitin arkkitehdit opiskelivat Oxfordissa

Kuten alussa kerroin, Brexitiä on pidetty tavallisen kansan voittona eliitistä. Monet Brexitin pääarkkitehdeistä kuitenkin kuuluvat Lontoon poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin.

Luen parhaillaan Huffington Postin toimittajan Owen Bennettin kirjaa The Brexit Club, joka antaa rujon kuvan riitelystä ja juonittelusta Brexit-äänestyksen taustalla. Kirjan kantta koristavat Brexitin pääarkkitehdit Boris Johnson, Michael Gove ja Nigel Farage.

Kansanmiehenä mielellään esiintyvä UKIP-puolueen puheenjohtaja Nigel Farage on entinen pörssimeklari Lontoon Citystä.

Konservatiivien Brexit-keulahahmot Boris Johnson ja Michael Gove ovat molemmat Oxfordin yliopiston kasvatteja. Opiskeluaikoinaan he palvelivat väittelyistään tunnetun ja elitistisenä pidetyn Oxford Unionin puheenjohtajina.

Johnson ja Gove saivat Brexit-herätyksen vasta opiskeluvuosiensa jälkeen, mutta yksi Brexitin siemenistä kylvettiin Oxfordissa yli 25 vuotta sitten.

Vilkkaan High Streetin varrella sijaitsee Queen’s Lane Coffee House, jonka väitetään olevan Euroopan vanhin kahvila (perustettu 1654). Historianopiskelija Daniel Hannan istui kahvilassa ystäviensä kanssa 1990-luvun alussa. Pääministeri John Major oli allekirjoittanut Maastrichtin sopimuksen luonnoksen, Itä-Euroopan maat alkoivat nousta jaloilleen.

Queen’s Lane Coffee Housen väitetään olevan Euroopan vanhin kahvila. Se on perustettu 1654.

Hannan oli huolissaan Euroopan kehityksestä. Hän perusti ystäviensä kanssa yhdistyksen, joka alkoi ajaa Britannian ”itsenäisyyttä”.

Myöhemmin Hannan valittiin konservatiivien europarlamentaarikoksi. Hannan piti EU-eron liekkiä yllä vuodesta toiseen puheillaan, kirjoillaan ja lehtijutuillaan. Oxfordin kasvatista tuli yksi Brexitin suurimmista taustapiruista.

”Mies, joka toi sinulle Brexitin”, Guardian julisti laajassa henkilöjutussaan Hannanista.

Toimittaja-kirjailija Simon Kuper kiteytti Financial Timesissa, että Brexit oli antielitistinen kapina, jota johti eliitti. Joukko yksityiskouluissa ja huippuyliopistoissa oppinsa ammentaneita koulupoikia kaappasi vallan samanlaiselta poikajoukolta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kännykkätoimittaja päihitti TV-kuvausryhmän – testi paljasti yhden puutteen mobiilijournalismissa - 14.07.2017
• Kolme uutta tapaa kertoa tarina - tässä ovat mobiilijournalismin trendit juuri nyt - 08.05.2017
• Erikoinen kommentti ei ilmeisesti ollut vitsi – kenen ääni kuuluu brittimediassa? - 18.04.2017
• Kahden vesihanan pesuallas jaksaa kummastuttaa - syy erikoiseen järjestelmään löytyy brittitalojen ullakolta - 15.03.2017
• Elin viikon Facebook-kuplassani – heti ensimmäisenä aamuna ahdisti - 13.02.2017
• Lihakauppiaan erikoinen perintö elää yhä - TV-jalkapallo kielletty lauantaisin kello 14.45-17.15 - 20.01.2017
• Tällainen on päiväni Oxfordissa! Lue, miten syntyy sarjakuvatyylinen neliövideo - 14.12.2016
• Huutokauppa kielletty - ja muita erikoisuuksia 24-sivuisesta vuokrasopimuksesta - 17.10.2016