Olen asunut Berliinissä nyt reilut viisi kuukautta. Siinä ajassa ehtii tehdä niin kaupungista kuin jonkun verran koko Saksastakin hajanaisia huomioita.

Sanalta ”Mietendeckel” ei ole voinut välttyä syksyn aikana. Siitä on juttuja Berliinin medioissa käytännössä joka päivä. Kyse on vasemmiston, demarien ja vihreiden muodostaman senaatin hankkeesta, jossa vuokrat jäädytetään viideksi vuodeksi ja niin sanotun ”kaltmieten” eli ”kylmän vuokran” ilman sähköä, lämmitystä ja vastaavia vuokrakatoksi määritetään 9,80 euroa per neliömetri. Lopulliseen vuokrakattoon vaikuttavat muun muassa asunnon varustelu ja rakennusvuosi. Kyse on melkoisen sekavasta ja monimutkaisesta kuviosta, jossa on poikkeuspykäliä, mutta käytännössä ydintavoite on se, että pitkään nousseet vuokrat eivät enää nousisi.

Tavoite on ehdottomasti hyvä kaupungin väestön näkökulmasta, mutta en silti ole lainkaan varma siitä, onko Mietendeckel toimiva idea. Ensinnäkin Berliini kärsii jo nyt pahasta asuntopulasta, jota tämän jälkeen ei uudisrakentamisella helpoteta, koska kuka haluaisi investoida uuteen rakentamiseen, kun vuokrat painetaan monin osin alemmalle tasolle kuin mitä ne nyt ovat? Myöskään asuntojen viihtyvyyden tai kunnon parantamiseen ei vuokranantajien kannata enää satsata, vaan asuntoihin panostaminen pidetään varmasti minimissä. En myöskään näe realistisena, että asuinalueesta ja sen arvostuksesta riippumatta hinnat ovat suunnilleen samat paikassa kuin paikassa. Mietendeckelin katto on niin alhainen, että suosituilla alueilla vuokrien hinnat eivät vain olisi nousematta, vaan ne tulisivat rytisten alas. Kuvittele tilanne, että Töölössä vuokrat ovat jatkossa samaa tasoa kuin Mellunmäessä. Mitä siitä seuraisi?

Berliinin kaupungille Mietendeckel tietää satojen miljoonien verotulojen katoamista. No, toisaalta kaupungilla oli velkaa viime vuoden lopussa jo muutenkin hulppeat 57,6 miljardia euroa. Berliini on siitä poikkeuksellinen pääkaupunki, että jos se poistettaisiin Saksan talousluvuista, bruttokansantuote kasvaisi. Siinä missä pääkaupungit ovat usein maan talouden vetureita, Saksassa Berliini on enemmänkin riippakivi. Historiallisesti kaupunki on pitkään elänyt tukien varassa: Länsi-Berliiniä rahoitettiin lännestä ja Itä-Berliiniä idästä ennen kuin muuri murtui. Saksojen yhdistymisen jälkeen uutta Berliiniä, jonne pääkaupunki siirtyi, piti tietysti myös tukea.

Berliiniin virtaa sekä turisteja että uusia asukkaita, joten tarvetta on niin uudelle lentokentälle kuin kohtuuhintaiselle asumisellekin.

Berliini viehättää monia. Se on yhä rosoisella tavalla jännittävä, vaikka se muuttuukin koko ajan enemmän valtavirraksi. Ainutlaatuinen historia yhdistettynä elävään ja rentoon meininkiin on tuonut tänä vuonna kaupunkiin turisteja jo 33 miljoonan yövytyn yön verran. Turismi kasvaa koko ajan, vaikka uutta lentokenttää ei vieläkään ole saatu käyttöön. Nyt tosin on ilmoitettu, että 31.10.2020 uusi ja uljas BER vihdoin aukeaa, yhdeksän vuotta myöhässä. Jos Länsimetro oli pääkaupunkiseudulla surkeasti johdettu ja pahasti myöhästynyt hanke, joka nieli paljon enemmän rahaa kuin piti, se oli tähän verrattuna vielä pientä. Tarve uudelle lentokentälle on kova, sillä nyt kaupunkia palvelee vain kaksi vanhaa, ankeaa ja ahdasta kenttää, joiden kapasiteettia ei ole suunniteltu lähellekään nykyistä matkustajamäärää vastaavaksi.

Entä mitä muita huomioita vuoden 2019 jälkipuoliskon aikana on ehtinyt tehdä? Tässä joitakin:

Katuvalot. Niitä ei tässä kaupungissa liikaa ole, tai jos jossain niitä onkin, ne ovat niin surkeita, että suurin osa kaduista on ilta-aikaan marraskuusta eteenpäin aivan säkkipimeitä. Voi vain arvailla, mihin seuraavaksi astuu. Vaikka Berliini on suurkaupunki, valomerta täältä löytyy vain muutamilta pääkaduilta – nyt jouluvalojen sytyttyä toki paljonkin.

Tämä kuva ei oikeastaan ole paras esimerkki surkeista katuvaloista, koska poikkikadun valot näyttävät yllättävänkin tehokkailta. Suurin osa kaduista on yhtä mustia kuin katu, jolta kuva on otettu.

Kaupan kassat. Jos jotain kaipaan Suomesta, niin sikäläisiä kassahihnoja. Berliinissä hihna on ennen myyjää joko naurettavan lyhyt tai pitkä. No, ei siinä vielä mitään, mutta myyjän jälkeen ostoksille ei ole tilaa enää käytännössä lainkaan. Jos ostoksia ei ole sullottu kauppakassiin sitä mukaa kuin myyjä niitä siirtää eteenpäin, kaaos on valmis. Sanomattakin on selvää, että tämä ei ole erityisen nopea malli, varsinkin kun suurin osa maksaa ostoksensa käteisellä. Ensin kaivellaan setelit, sitten isommat kolikot ja sitten ne yksi- tai kaksisenttiset, joita Suomessa ei onneksi ole riesana.

Edullisuus. Hyvää saksalaisissa ruokakaupoissa on hitauden vastapainoksi se, että lasku on lähes aina hämmentävän pieni. Perstuntumalta sanoisin, että kaupassa selviää jopa puoleen hintaan verrattuna Suomeen. Sama tunne on usein ravintolalaskun jälkeen, oli sitten syönyt tai pelkästään juonut. Ei siis ihme, että ravintolatarjontaa tulee testattua täällä viikoittain. Olen suunnitellut omistavani yhden blogikirjoituksen myöhemmin ensisijaisesti tälle teemalle.

Asunnottomuus. Berliinissä kerjäläisiä ja asunnottomia näkyy paljon, erityisesti kauppojen edessä, asemilla ja siltojen alla. Tilastotietojen mukaan koko Saksassa asunnottomien määrää liikkuu noin puolessa miljoonassa ja Berliinissä välillä 30 000-50 000. Sitä ei voi olla huomaamatta.

Poliittinen kipuilu. Tänä syksynä pidettiin osavaltiovaalit kolmessa entisen Itä-Saksan osavaltiossa, Brandenburgissa, Saksissa ja Thüringenissä. Kaikissa näissä oikeistopopulistinen Alternativ für Deutschland (AfD) kasvatti kannatustaan huomattavasti – Brandenburgissa ja Thüringenissä yli 23 prosenttiin ja Saksissa peräti 27,5 prosenttiin – ja muut puolueet, etenkin perinteiset valtapuolueet CDU ja SPD hävisivät rankasti. AfD jäi kuitenkin jokaisessa osavaltiossa toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja kun muut eivät sen kanssa yhteistyötä tee, paikallishallituksia pyritään muodostamaan häviäjien kesken. Uuden puheenjohtajakaksikon (Saskia Esken ja Norbert Walter-Borjans) nyt joulukuussa nimittävä SPD eli Saksan demarit on ollut käytännössä vapaassa pudotuksessa. SPD siirtynee uuden johdon myötä enemmän vasemmalle, jolloin perinteinen ”GroKo” eli niin sanottu CDU:n ja SPD:n välinen suuri hallituskoalitio on vaarassa. Myös CDU on ongelmissa, sillä Angela Merkelin perintöprinsessaksi kaavailtu Annegret Kramp-Karrenbauer ei vaikuta uskottavalta tulevalta liittokanslerilta. Voi hyvin olla, että myös CDU:n johto vaihtuu vielä ennen seuraavia liittopäivä- eli käytännössä parlamenttivaaleja, jotka käydään tällä tietoa syksyllä 2021. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko AfD:n nousukiito myös tuolloin. Todennäköisesti ei samassa mitassa kuin itäisen Saksan osavaltiovaaleissa, sillä lännessä kannatus on alhaisempaa ja suurin osa väestöstä asuu entisessä Länsi-Saksassa. Vaikka AfD:tä ei suoraan voi rinnastaa Perussuomalaisiin, ilmiössä on selkeitä yhtäläisyyksiä. Maahanmuuttovastaisuudesta ja yleisestä tyytymättömyydestä nykyiseen meininkiin ja vanhoihin valtapuolueisiin generoituu protestivoima, joka näkyy AfD:ssä ja Perussuomalaisissa – ja toki myös omalla tavallaan Ruotsidemokraateissa, Brexitissä ja monessa muussakin yhteydessä ja maassa.

Osavaltiomalli. Ennen kuin muutin Saksaan, en tajunnut miten osavaltiovetoinen tämä maa on, vaikka tiesinkin toki suunnilleen, millainen järjestelmä Saksassa on. Suomeen verrattuna rakenne on hyvin erilainen. Osavaltiot ovat paljon itsenäisempiä, ja niissä on omat käytäntönsä, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Berliinissä ja Brandenburgissa kansalliset vapaapäivät ovat erilaisia.

ZDF:n Heute-ohjelman suosittu ankkuri Marietta Slomka osallistui paneelikeskusteluun Freie Universitätissä ja veti salin täyteen kiinnostuneita opiskelijoita.

Loppuun muutama sana myös opiskeluista. EJF-ohjelmassa meitä stipendiaatteja on tänä vuonna yhdeksän. Itse edustamani Suomen ohella kaksi stipendiaattia tulee Venäjältä ja loput Ukrainasta, Tshekistä, Kosovosta, Tunisiasta, Etelä-Koreasta ja Itävallasta. Saksan kielen taito porukalla vaihtelee natiivipuhujasta ja erinomaisesta aloittelijaan. Itse sijoitun tällä skaalalla ehkä alempaan keskikastiin. Stipendiaattien tutkimusaiheet liikkuvat todella laidasta laitaan aina 1920-luvun kaupunkijournalismista Moskovassa ja Berliinissä Fridays for Future -kampanjan ympäriltä tehtävään pitkään radiokuunnelmaan sekä saksalaisen ja länsibalkanilaisen median suhtautumisesta EU:n laajentumiseen.

Oma tutkimusaiheeni liittyy kaupallisten medioiden strategioihin digitaalisten tilausten ja sisältötuottojen kasvattamiseksi Saksassa ja Pohjoismaissa. Tähän asti olen keskittynyt opiskelemieni kurssien ohella taustatyön tekemiseen tutkimusta varten. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu haastatteluista, joita toivon pääseväni tekemään digitaalisten tilausten sisältöstrategioista vastuullisten ihmisten kanssa. Kokemukseni perusteella media-alalla jaetaan normaalisti tietoja, kokemuksia ja käytäntöjä ihailtavan avoimesti. Mediat ympäri maailman päästävät kollegoita vierailuille toimituksiin ja kertovat kokemuksistaan vierailujen lisäksi erilaisissa konferensseissa ja julkaisuissa. Toivottavasti avoimuutta riittää tämänkin projektin tiimoilta, jotta pääsen työssäni pintaa syvemmälle. Muutaman haastattelun olen onneksi jo saanut sovittua.

Työtä tutkimusaiheeni ja valitsemieni kurssien, joita rohmusin innostuksissani ehkä hieman liikaa, parissa riittää. Lähes kaikilla kursseilla meininki on intensiivinen, eikä vapaamatkustamista ole tehty helpoksi. Etenkin ryhmätöitä ja -keskusteluja on paljon. Oppimisen kannalta uskon sen olevan vain hyvä asia, ja sitä vartenhan täällä ollaan. Kesän ja alkusyksyn aikana ehdin onneksi vetää happea, joten nyt jaksaa hyvin painaa pitkiä päiviä ja viikkoja. Jouluna voi myös jälleen hengähtää hetken – ja nyt ennen joulua nauttia joulumarkkinoista, joita pelkästään Berliinissä on lähemmäs sata. Glühweinia ja bratwurstia sekä muita herkkuja on kiva nauttia mukavassa tunnelmassa, etenkin jos osaa välttää pahimmat ruuhka-ajat.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Vuosi Berliinissä on ohi – mitä kaikkea tapahtui, mitä jäi käteen ja mitä jään kaipaamaan? - 04.08.2020
• Oudoksi muuttunut stipendikevät Berliinissä – näin erilaiselta Suomen ja Saksan toiminta on koronakriisissä näyttänyt - 16.06.2020
• Berliinin kaupunginosat – betonihelvetistä ravintolakeitaisiin, turistirysistä vehreisiin idylleihin - 13.05.2020
• Ravintolavinkkejä Berliiniin – näihin paikkoihin kannattaa koronakurimuksen jälkeen suunnata syömään - 07.04.2020
• Olutmerkit ja maisemat vaihtuvat, kun matkustaa ympäri Saksaa – mutta niin vaihtuvat sekaisin olevan politiikan voimasuhteetkin - 16.03.2020
• Tältä näyttää Saksan ja Berliinin mediamarkkina – tarjontaa riittää jokaiseen arvomaailmaan - 12.02.2020
• Unohtumaton jouluelämys ja historiallinen asetelma – tällaisia ovat Berliinin futisylpeydet Union ja Hertha - 09.01.2020
• Berliinin maraton takana – toisenlainen kestävyystesti käynnissä yliopistolla - 01.11.2019