Päästä irti, toimittaja
Ilona Turtola
Kun hyppää uuteen elämään – minun tapauksessani 10 vuoden tauon jälkeen toimittajasta opiskelijaksi – ulkoiset asiat järjestyvät kohtalaisen helposti. On asunto ja polkupyörä, on löytynyt suosikkiruokakauppa ja joogasali.
Vaikeampaa on pään asentaminen uuteen rytmiin. Kun on vuosikausia ollut päivittäin tekemisissä deadlinen kanssa, on hämmentävää, kun nyt yhtä kireää aikataulua ei ole.
Oxford-elämään kuuluu tutkimustyön tekemisen lisäksi kiinnostavilla luennoilla käyminen. Ja vaikka deadlinea ei ole, juuri luennoilla pintaan nousee väkisin toimittajarooli.
Annan muutaman esimerkin.
Yhdellä luennolla aiheena oli Suomessakin paljon puhuttu perustulo. Kanadasta vierailulle saapunut professori pohti sitä, kenellä on oikeus perustuloon ja pitäisikö kansalaisella olla jotain velvollisuuksia perustulon vastineeksi.
Luennon ote oli filosofinen, yhtäältä-toisaalta -tyylistä pallottelua.
Toimittaja-minä mietti: Montako puntaa kuukaudessa? Mistä rahat? Ja mikä on professorin lopputulos: kyllä vai ei perustulolle?
Mutta se ei ollut tässä tapauksessa olennaista. Olennaisempaa oli pohtia ylipäänsä moraalista oikeutta perustoimeentuloon, ei löytää uutiskärkeä.
Toinen luentoesimerkki koskee pakolaiskriisiä. Luennolla käsiteltiin sitä, millaisiin eri kategorioihin pakolaisten käyttämät hätämajoitustyypit voidaan jakaa. Tiedoksenne: seitsemään kategoriaan.
Toimittaja-minä mietti taas: Meitä ravistelee todella vakava kriisi ja täällä mietitään hätämajoitusten ulkonäköä ja puhutaan jopa niiden designista. Mitä se auttaa hädässä olevia?
Olisi kuitenkin väärin ajatella, ettei tällaisista luennoista olisi mitään hyötyä Oxfordin opiskelijoille tai todella paljon laajemmin ajateltuna maailman ihmisille.
Tajusin luentojen jälkeen, että maailmassa syntyy uusia oivalluksia vain siten, että osa meistä saa käyttää elämänsä teoreettisempaan pohdiskeluun. Teorioista voi syntyä jotain uutta ja myös konkreettista: jotain sellaista, joka kliseisesti sanottuna tekee maailmasta paremman paikan elää. Uusia ideoita, näkökulmia ja ratkaisuja ei löydy, jos kaikkien pitää koko ajan saada nopeasti jotain aikaiseksi.
Palataan vielä teorioista maan pinnalle. Kirjoituksen alussa mainitsin polkupyörän: se on olennainen osa elämää täällä. Oxford on pieni paikka, mutta välimatkat luennolta toiselle tai kirjastosta toiseen voivat kuitenkin olla sellaisia, että pyörä on kävelemistä tai bussia kätevämpi.
Pyöräilijöille päänvaivaa tuovat pyörävarkaudet ja parkkipaikan löytäminen. Ensimmäiseksi mainittuun auttaa järeä lukko, toiseksi mainittuun kärsivällisyys. Yliopiston rakennusten lähistöllä olevat pyörätelineet tuntuvat aina olevan täynnä, samoin kaikki lähitienoon aidat. Välillä mietin, etteivät kaikki pyörät voi olla jonkun käytössä, mutta kyllä ne vaikuttavat olevan. Jos on aamuvarhaisella liikkeellä, pyöriä ei näy.
Jos jäit miettimään, mitä seitsemän hätämajoituskategoriaa ovat, tässä lista: vuokra-asunnot, hylätyt rakennukset, väliaikaset valmiit asumukset (kuten kontit), teltat, itse rakennetut suojat, luonnon ympäristö (kuten luolat) ja tarpeettomat rakennukset (esimerkiksi entiset sotilastukikohdat).
On vielä mainittava, että pakolaisasumuksista luennoinut professori on lähdössä kenttämatkalle muun muassa Libanoniin, Italiaan ja Ranskaan. Tarkoituksena on mennä katsomaan eri kategorian asumuksia elävässä elämässä, eikä jättää asiaa vain teorian tasolle.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Aina ei kannata tehdä niin kuin muut ja muita Oxfordin opetuksia - 12.06.2017
- Vielä voi uutisia kuulla pubissakin, mutta sosiaalinen media taitaa olla ehtymättömämpi lähde - 12.05.2017
- Onko toimittajia vielä vuonna 2030? - 13.04.2017
- Lyhyt oppimäärä englantilaisista käytöstavoista: näin jonotat ja pyydät anteeksi - 03.03.2017
- Britanniaan iski #kesäkurpitsakriisi – noin muuten kansalaisia patistetaan syömään enemmän kasviksia - 08.02.2017
- Matka kirjastoon vie turistiryhmien läpi pujottelemalla - 11.01.2017
- Odotettu puhelinsoitto ja prinssin tyttöystävä - 28.11.2016
- Tie huipulle avautuu kannustamalla - 11.10.2016