Nyt se löytyi. Historianopiskelijan taivas.

Se sijaitsee yliopiston historianlaitoksen kellarissa, kopisevien portaiden ja kiemurtelevien käytävien päässä. Haju on raskas ja tunkkainen, mutta näky ei: kymmeniä ja taas kymmeniä hyllymetrejä kirjoja toisesta maailmansodasta.

Kirjoja on kaikista mahdollisista näkökulmista, jotka vain saattaa kuvitella:

Psykoterapia kolmannessa valtakunnassa. Biologit Hitlerin aikana. Natsit ja katolinen kirkko. SS:n historia. Kansallissosialistien perhepolitiikka. Sukupuolen merkitys holokaustissa. Elintarviketeollisuus natsi-Saksassa. Gestapon synty. Natsien tekemät pakkosteriloinnit. Lapsisotilaat toisessa maailmansodassa.

Jo pelkästään valtiopäivätalon palosta 1933 on kahdeksan eri tietokirjaa! No huhhuh!

Kysyin kirjastonhoitajalta, saisinko jäädä tänne yöksi makuupussin kanssa, mutta vastaus oli ei.

Siispä istun täällä kaiket päivät ja luen. Luen ja istun.

Olen opiskellut sotahistoriaa kahdessa yliopistossa ja lukenut aiheesta satoja kirjoja, käynyt kymmenissä museoissa, ollut töissä Buchenwaldin keskitysleirissä. Silti löydän aiheesta joka päivä jotain uutta, niin nytkin.

Kuten kirjailija Christa Wolf on todennut: Natsiajasta on kirjoitettu ei metreittäin vaan kilometreittäin kirjoja. Silti sota on edelleen selittämätön asia eikä sitä ole tarpeeksi tutkittu.

Kiinnostavan lisän aiheeseen toivat juuri päättyneet näyttelyt, jotka kertoivat Berliinistä vuonna 1945. Näyttelyitä oli täällä useissa eri museoissa.

Sodan päätyttyä Berliini oli pahasti tuhottu, talojen rauniot törröttivät kuin luurangot kohti taivasta. Topographie des Terrors -museon näyttelystä mieleeni jäi valokuva pommitetusta talosta Wilmersdorfista. Joku oli maalannut talon seinään katkeran lauseen: “Hitler teki tämän kaiken 12 vuodessa.”

Mutta elämä jatkui. Kaupungin raivasivat ja jälleenrakensivat riuskat raunionaiset, Trümmerfrauen. Kun miehet olivat sotavankeina, naisten täytyi ryhtyä töihin. Sekin kerrottiin eräässä näyttelyssä, että Berliinin eläintarha avattiin uudelleen jo heinäkuussa 1945. 46 eläintä oli selvinnyt sodasta.

Ja nyt taas takaisin kirjojen pariin. Kuulemiin kellarista.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Goodbye Lenin, goodbye natsi-Saksa - 29.07.2016
• Viisi museota, joissa et ole käynyt - 26.07.2016
• Ilta idolin (ja natsitelevision) seurassa - 10.06.2016
• Tutkiva journalisti paljasti valerabbin - 11.05.2016
• Mitä keskitysleirivankien lapsista tuli isona? - 27.04.2016
• Rosenstrassen rohkeat naiset - 04.03.2016
• Muistaako kukaan Sally Wischiä? - 01.02.2016
• Frohe Weihnachten - 17.12.2015
• Berliini vrs. Helsinki - 05.11.2015