Vaikka stipendivuosi Yhdysvaltain länsirannikolla on vasta puolivälissä, uskallan jo listata asioita, joita jään täältä kaipaamaan.

Ystävällisyys

Kun pyöräilen pari kilometriä kotoa metroasemalle, koko Wilshire Boulevard pysähtyy antamaan tietä. Vaikka ajaisin jalkakäytävää väärään suuntaan – pahimman autosuman aikaan näinkin saattaa käydä – vastaantulija ei mulkoile vihaisesti vaan väistää pahoitellen ja toivottaa hyvät päivänjatkot päälle. Kun joka päivä ympärillä on lukemattomia hymyileviä naamoja, ei jaksa itsekään valittaa. Niin yksinkertaista, niin tehokasta.

Lenkkimaisema

Maisemat

Suosikkihetkiini kuuluvat ne harvinaiset kerrat, kun ehdin lenkkeilemään Santa Monican rannalle. Kuuntelen New York Timesin The Dailya tai Washington Postin Post Reportsia ja tuijottelen vuoroin vuoristoon, vuoroin Tyynenmeren horisonttiin. Mieli rauhoittuu aina, kun kipuamme jollekin Los Angelesin lukuisista kukkuloista ihailemaan alla avautuvaa kaupunkia.

Joshua Tree National Park

Road tripit

Edellinen höystettynä seikkailulla. Kalifornian upea osavaltio lähiympäristöineen on täynnä luontokohteita, joiden koluamiseen saisi itsessään kulumaan kuukausia. Kun edessä komeilee rannikkotien jyrkänne, meksikolainen jättikaktus tai Arizonan aavikko, ja radiossa uusin trap-hitti, hetkellistä onnen tunnetta on vaikea lyödä.

Calexicon raja-asema

Kohtaamiset

Kun palaan Suomeen, joudun ehkä nipistämään itseäni: tapasinko todella kaikki ne ihmiset, olinko kaikissa niissä paikoissa? Verkostot ja kontaktit, joita Annenbergilla on, ovat vaikuttavat. Yksi kevään opettajistani on Pulitzer-voittaja, toinen entinen FBI:n agentti. Koululla vierailee ihmisiä Yhdysvaltain politiikan, median, bisnes- ja viihdemaailman huipulta. Viime syksynä laitos sponsoroi konferenssimatkani Teksasin Austiniin, ja keväällä luvassa on todennäköisesti reissu Washingtoniin.

ONA-iskuryhmämme Austinissa.

Itsensä haastaminen

Kun kerroin Pulitzer-palkitulle opettajalleni, että Suomessa on viisi miljoonaa asukasta, hän naurahti. Täällä viiden miljoonan potentiaalinen yleisö ei ole mitään. Enkä minä ole mitään. Kun operoin tyyppien kanssa, jotka asettavat juttuideoiden riman New York Timesin etusivun tasolle, suoltavat kirjoja 24/7 ja hankkivat eksklusiivisia haastatteluja CIA:n koulutusleireiltä, on hetkiä, jolloin tunnen itseni täydelliseksi aloittelijaksi. Luoviminen vieraassa ympäristössä ja vieraalla kielellä on reality check, joka kasvattaa nöyryyttä ja sisua. Olin myös luullut ennen USC:hen tuloani, että olin kova tekemään töitä. Buaah! Mutta vaikka Suomi-piirit ovat Amerikan mitassa suppeat, ei meillä tänne valituilla suomalaistoimittajilla ole mitään hävettävää. Perusvarmat journalistiset taidot kantavat kyllä pitkälle kielialueella kuin kielialueella. Suomessa kaikki on pienempää ja inhimillisempää, myös ongelmat, ja ihan hyvä niin.

Lukuhetki

Lupa oppia

Tämä ei selitystä kaipaa. Se, että saa syventyä, lukea, kokeilla ja oivaltaa ihan ajan kanssa, on nykytyöelämässä harvinaista herkkua. Olen tästä mahdollisuudesta varmasti loppuelämäni kiitollinen.

Kulttuuri-cocktail

Jokainen joka on asunut ulkomailla, tietää, että pintapuolisten havaintojen alle pääseminen vie aikansa. Olen hyvilläni siitä, että olen alkanut nähdä amerikkalaisessa elämässä yhä enemmän sävyjä. Vasta täällä ollessani olen sisäistänyt, kuinka valtava, eristäytynyt, omintakeinen ja kirjava tämä maa on, ja miten se – ja historia – vaikuttaa ihmisten mielenmaisemaan ja sitä kautta koko maailmanmenoon.

Franklinin koulun joulujuhla.

Vaikeuksista voittoon

Vaikka perheettömänä “grad school” olisi ehkä hallittavampi ponnistus, tunnen suurta iloa, kun näen, kuinka jälkikasvukin oppii navigoimaan yhdysvaltalaisessa arjessa. Alun sopeutumisvaikeuksista ja ajoittaisesta koti-ikävästä huolimatta vuosi “sulatusuunissa” on maailmankuvaa muokkaava kokemus niin isoille kuin pikkukoululaisille.

Dallas Cowboys vs. LA Rams

LA, baby

Enkelten kaupunki on monin paikoin rujo, ja liikenne ja elämisen hinta ajavat ärtymyksen partaalle, mutta tämä on kuitenkin Los goddamn Angeles. Ei ole ihme, miksi moni tulee etsimään uutta alkua juuri tästä aurinkoisesta metropolista. Mitä vain haluaa, se on täällä käden ulottuvilla. Televisiosta tutut show’t, paikat ja hahmot (Golden Globesta Beverly Hillsiin ja NBA-tähtiin) sulautuvat LA:ssa osaksi normielämää. Satunnainen ohikulkijakin tuntee olevansa näyttelijä maagisissa La La Landin lavasteissa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Tunteellinen maisteri - 17.06.2019
• Rakas päiväkirja - 28.03.2019
• Amerikan hullu vuosi - 20.12.2018
• 5 innostavinta ja lannistavinta asiaa - 29.10.2018
• To stress or not to stress - 20.08.2018