Pitkät jäähyväiset ovat kamalia. Tuntuu kuin repisi laastaria irti karvaisesta kämmenestä. Siksi livahdan surutalosta mieluummin puolihuolimattomasti seinän viertä pitkin kuin niiskutan pitkään hyvästejä kyynelten kelluessa alaluomilla. Lukukauden päätyttyä olemme aloittaneet instituutilla jäähyväisten jätön. Minulle se tarkoittaa paluuta Suomeen ja arkeen. Hyvää kotimatkaa ja tavataan facebookissa, kuten nykyisin voi yhdessä lohduttautua. Tässä maistiaisia teille loputtoman kirjavasta joukostamme Reuters Instituutissa Hilary term’illa 2010. 

Samoan ruhtinatar Lagipoiva Cherelle Savaliofilemu S. lentää paraikaa takaisin paratiisisaarelleen, jossa vallitsee kova elokuva- ja tv-sensuuri. Lähetyssaarnaajien saarelle istuttama uskonto istuu lujassa, ja sen vuoksi mm. kaikki julkiset suudelmat ovat kiellettyjä. Kun elokuvan pääpari suutelee, kuva muuttuu valkoiseksi. Toisinaan sensuroidusta kuvasta jää kuitenkin jäljelle ääni, joten yleisö voi sen perusteella arvailla, mitä valkokankaalla tapahtuu. Sen sijaan raakalaismaisella väkivallalla mässäilevä pääsiäiselokuva The Passion of Christ oli Samoalla yleisömenestys ja pysyi ohjemistossa kokonaisen vuoden, kertoi Cherelle. Cherelle joutui kestämään monia kysymyksiä kotisaarestaan, alkaen ’missä hitossa on Samoa?’. 

Etiopiasta kotoisin oleva Abib T.M. joutui tänne tultuaan pian huomaamaan, ettei hänellä ole enää työpaikkaa, kotia, autoa, kotimaata, johon palata tai Etiopian passia. Hallitus lakkautti sanomalehden,  jossa Abib työskenteli syyttäen sitä hallituksen vastaisesta toiminnasta. Toimittajat joutuivat maanpakoon, ketkä vangitsemiselta ehtivät. Monimutkaisen prosessin päätyttyä Abib’lla on nyt poliittinen turvapaikka Britanniassa, uusi passi ja elämä kirjaimellisesti auki moneen suuntaan. 

Zubair D. on riemastuttanut ja raivostuttanut meitä kashmirilaisilla kansantavoilla. Zubairin kysymykset ovat legendaarisen pitkiä, niissä esiintyy yleensä aina sana Kashmir (jonka osaamme jo sijoittaa kartalle) ja niitä on aina vähintään kaksi. Zubair kokkaa mielellään ja pyörii muutenkin essu päällä keittiössä kun muut kokkaavat. Zubairin miedoinkin ruoka on niin mausteista, ettei makuvivahteista voi juuri puhua. Muutenkin Zubair tulistuu samaa vauhtia kuin Ferrari Monacon radalla. 

Japanin aamutv:n uutisjuontaja Ichiro M. rakastaa karaokea, kuinkas muuten. Hän osaa myös muumilaulun ja hänen isänsä unelma on juoda olut Lontoossa samassa pubissa kuin missä Karl Marx tapasi sammuttaa janonsa. Ichiron kommenteista syntyi helposti lentäviä lauseita – kuten tokaisusta ’Oksana, olet tainnut lihoa’. Ja niin edelleen. Jokaisesta Reuters’ fellow’sta saisi oman tarinansa. Me viemme ne kaikki yhdessä koteihimme. 

Mutta mikä ihmeen Pekka ja susi? Lupasin itselleni kirjoittaa viimeisessä blogissa palohälytyksistä. En ole koskaan, missään enkä ikinä ollut sellaisella palohälyttimien testausradalla kuin täällä Oxfordissa. Palohälytin pärähtää soimaan aamuisin, kerran tai pari viikossa, yleensä kolmasti peräkkäin. Palohälytin soi kirjakaupassa, se soi luennolla ja se soi illalla kun siivooja imuroi instituutin kokolattiamattoja. Ihmiset reagoivat hälytyksiin pyörittämällä päätään, tunkemalla etusormen korvakäytävään tai etsimällä katseella jotakuta, joka voisi hakea jonkun joka osaisi laittaa palohälyttimen pois päältä. Palohälytin nostattaa verenpainetta ja sydämen lyöntitiheyttä. Ei ole mitään savua, ei tulta – vaan ainoastaan palohälyttimen raakalaismainen pirinä. Vaan annappas, toivottavasti täällä ei käy kellekään samoin kuin miten kävi Pekan, kun susi sitten lopulta tuli ja söi. 

Suurkiitokset Helsingin Sanomain säätiölle mahdollisuudesta opiskella Oxfordin Yliopiston Reuters’ Instituutissa!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kuuluuko sananvapaus lehdistölle? - 16.02.2010
• One regular latte, please! - 27.01.2010
• Viherpesua - 15.12.2009
• Britit syövät pysyäkseen hengissä - ei pidä paikkansa! - 17.11.2009
• Netti pettää - 23.10.2009