Stanfordin innovaatiojournalismiohjelma käynnistyi meille lähtijöille vähintäänkin mielenkiintoiseen aikaan. Saavuin Yhdysvaltoihin presidentti Barack Obaman virkaanastujaispäivänä – ajankohtana, jolloin liittovaltiolla oli jo takanaan reilu vuosi talouden taantumaa.

Presidentin saama innokas vastaanotto ja Piilaakson kesäinen keli (muuttui pian varsin sateiseksi) vain vahvistivat harhaista ennakko-odotustani siitä, että finanssikriisin syntymämaassa alkaisi jo jonkinlainen valo pilkottaa tunnelin päässä – varovainen optimismi vallata alaa Wall Streetillä, innovaatiot ja muut ilonaiheet luikerrella talousuutisiin.

Optimismia löytyi lähinnä vain ennakko-odotuksistani. Helmikuusta tuli yksi tämän taantuman rumimmista kuukausista USA:ssa: yli 650 000 amerikkalaista työpaikkaa katosi ja pörssi rikkoi uusia pohjalukemia. 

Onneksi on tuo Obama valamassa toivoa amerikkalaisiin, joista moni, varsinkin ns. alemman keskiluokan kansalainen, menetti ensin pörssiromahduksessa eläkkeensä, sitten asuntoromahduksessa varallisuutensa ja taantuman syvennyttyä vielä työpaikkansa.
 
Toinen harhakuvitelmani koski mediabisneskeskustelun äänensävyjä. Odotin synkistelyä, mutta olen kuullut pikemminkin peiteltyjä muistopuheita painetulle sanalle ja myös journalismin nykyihanteelle. San Francisco Chroniclen kuoppausta tunnutaan pidettävän Piilaaksossa jo tasan varmana. New York Timesin spekuloidaan kaatuvan rahoitusongelmiinsa. New York Timesin!

Olin tosin havaitsevinani, etta tuossa Piilaakson äärimmäisen kiehtovassa innovaatiomaailmassa puhutaan tulevien vuosikymmenten mahdollisista trendeistä hetkittäin kuin tämän päivän realismina.

Innovaatiojournalismissa on kyse innovaatioita käsittelevästä journalismista, mutta kuten arvata saattaa, juttu ajautui usein juuri myös itse median tulevaisuuteen. Ryhmämme taisi tulla yksimieliseksi ainakin siitä, että media-alan perinteinen bisnesmalli on monin paikoin aikansa elänyt ja toimijan on keksittävä uutta, ennemmin tai myöhemmin.

Aloitin juuri koulutusohjelmaan kuuluvan työharjoittelun Seed-lehden keskustoimituksessa New Yorkissa. Seed on vuonna 2001 perustettu, kansainvälisesti jaettava aikakauslehti, jonka missio on vahvistaa tieteen asemaa yhteiskunnassa ja maailmassa.

Liekö muuten vain lehtimiehen puhetta, kun lähdin esittelemään tätäkin yhtiötä vain painotuotteensa kautta. Tulolähteitä on toki muitakin: verkkojulkaisu omine sisältöineen ja mm. kunnioitettavaan 76 tiedeblogin mittaan kasvanut, globaali sateenvarjoyhteisö ScienceBlogs.

Ja annas olla: viime viikolla yhtiö ilmoitti perustavansa tiedon visualisointiin keskittyvän laboratorion, joka aikoo myydä tutkimus- ja konsultointipalveluitaan yksityisille ja julkishallinnon organisaatioille.

Että sellaista mediabisnestä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Metromerkintöjä - 25.06.2009
• Usko pois, Suomi kiinnostaa - 16.04.2009