Kun Kweku Adoboli oli 12-vuotias, hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen Britanniaan. Ackworth on vanha, arvokkaan näköinen kivikoulu Yorkshiren maaseudulla. Sen perustivat kveekarit 1700-luvun lopussa. Afrikkalaispoika sopetui kouluun hyvin. Herätys oli seitsemän jälkeen ja aamiainen kahdeksalta, ja päivittäin vietettiin hiljaisia hartaushetkiä.

Ghanalaisen Kwekun isä työskenteli YK:ssa. Isän työn takia perhe oli muuttanut Ghanasta, kun Kweku oli neljävuotias. Sen jälkeen Kweku oli viettänyt matkalaukkulapsen elämää ja asunut Irakissa ja Israelissa ja Kambodzhassa. Lähettämällä pojan Ackworthiin isä halusi tuoda tämän elämään jonkinlaista pysyvyyttä. Hän halusi pojastaan kunnollisen ja Jumalaa pelkäävän, ja kveekarien koulu sopi tähän tarkoitukseen.

Kweku muutti asuntolaan ja puki ylleen vaaleansinisen kauluspaidan, tummansininen neuleen ja solmion sekä harmaat suorat housut. Hän oli hyvä oppilas ja taitava jalkapallon pelaaja, ja kohta hänestä tehtiin luokan ”head boy”. Isästä se tuntui erityisen hyvältä: hänen musta afrikkalaispoikansa oli paras valkoisten poikien joukossa.

Kweku kävi sisäoppilaitosta seitsemän vuotta. Isä maksoi vuosittaiset kymmenientuhansien puntien lukukausimaksut.

Ackworthista Kweku jatkoi hyvämaineiseen Nottinghamin yliopistoon. Sielläkin hän oli tunnollinen ja aktiivinen opiskelija, joka luki kaupallisia aineita ja tietotekniikkaa. Kolmessa vuodessa hän valmistui kandiksi.

Oli vuosi 2003. Yliopiston kampuksella Nottinghamissa vieraili sveitsiläisen USB-pankin headhunter. Hän palkkasi Kwekun harjoittelijaksi pankin konttoriin Lontooseen.

Kweku piti työstään pankissa. Mutta vapaa-aikanaan hän liikkui taidepiireissä, pyöräili ja valokuvasi ja kuunteli musiikkia. Häntä pidettiin vähän hiljaisena mutta ystävällisenä, rehellisenä ja avokätisenä.

Vähitellen Kweku yleni pankissa harjoittelijasta arvopaperivälittäjäksi. Hän muutti asumaan muodikkaalle Spitalfieldsin alueelle loft-asuntoon ja maksoi vuokraa 4000 puntaa kuussa. Kotoa oli lyhyt kävelymatka USB-pankin toimistoon Lontoon Cityn itäosaan, tuohon rahamaailman ankaraan keskukseen.

Kweku teki pitkiä työpäiviä. Kun hänen eläkkeellä jäänyt isänsä soitti hänelle ennen nukkumaan menoaan Ghanasta, Kweku oli usein vielä töissä. Kun isä ehdotti, että poika hankkisi auton, olihan hänelle siihen varaa, Kweku sanoi ajavansa mieluummin pyörällä.

Isä olisi halunnut korkeasti koulutetun poikansa palaavan Ghanaan ja olevan hyödyksi kotimaalleen, mutta Kweku ei tahtonut. Ehkä myöhemmin, hän sanoi, ja nuo sanat kulkivat viidentuhannen kilometrin matkan Lontoosta Accraan, kauas Guineanlahden rannalle.

Sitten, syyskuussa 2011, Kweku Adobolin isä sai puhelun Lontoosta. Soittaja oli pojan tyttöystävä. Poliisi oli pidättänyt Kwekun aamuyöllä.

Kweku oli poistunut työpaikaltaan edellisenä iltapäivänä ja sanonut menevänsä lääkärille. Vähän myöhemmin hän oli lähettänyt työtovereilleen sähköpostiviestin ja kertonut väärentäneensä joitakin kauppoja. Hän tiesi olevansa vaarassa jäädä kiinni, sillä kirjanpito oli pyytänyt häneltä selvityksiä.

Nyt 32-vuotiasta Kweku Adobolia syytetään petoksista ja kirjanpitorikoksista, jotka aiheuttivat USB-pankille 2,3 miljardin punnan tappiot. Tätä suuremmat menetykset pankkimaailmassa ovat saaneet aikaisiksi vain kaksi ihmistä: ranskalainen Jérôme Kerviel (Société Général vuonna 2008) ja japanilainen Yasuo Hamanaka (Sumitomo Corp. vuonna 1996, lisää täällä). Adobolin oikeudenkäynti alkoi Lontoossa syyskuussa, ja sen arvioidaan kestävän useita viikkoja.

Adobolin hassaamilla rahoilla, syyttäjä huomautti, olisi voinut palkata 70 000 sairaanhoitajaa vuodeksi. Hänen mukaansa Adoboli teki luvattoman suuria arvopaperikauppoja kahden ja puolen vuoden ajan ja peitteli tappioitaan keksityillä kaupoilla ja kirjanpitoa väärentämällä. Vuonna 2010 hän sai tämän ansiosta huijatuksi itselleen 250 000 punnan bonuksen 110 000 punnan vuositulojensa lisäksi.

Syyttäjän mukaan Adoboli oli muuttunut uhkapeluriksi ja oli hyvin lähellä tuhota Sveitsin suurimman pankin. Uhkapelaamiseen viittaa se, että Adobolin omat rahat olivat lopussa. USB-pankki oli maksanut hänen tililleen vuoden aikana yli 230 000 puntaa, mutta pidätyshetkellä tili oli miinuksella ja hän oli ottanut pikaluottoja. Hän oli harrastanut vedonlyöntiä rahoitusmarkkinoiden liikkeistä ja menettänyt yli 120 000 puntaa.

Adoboli ei ole myöntänyt syyllistyneensä rikokseen. Puolustuksen mukaan ainakin jotkut hänen esimiehistään tiesivät hänen tekevän kauppoja, jotka ylittivät hänelle annetut riskirajat. Puolustus on lukenut oikeussalissa Adobolin huhtikuussa 2001 kirjoittaman viestin, jossa hän kertoi esimiehelleen lopettavansa päivän 40 miljoonan dollarin riskiin, kun hänen välitysdeskinsä raja oli 25 miljoonaa dollaria. Esimies ei huomauttanut asiasta. Puolustuksen mukaan riskirajoista ei välitetty, jos rahaa tuli, ja voittojen tavoittelu oli pankissa ”erittäin aggressiivista”.

Sekä Kweku Adoboli että Jérôme Kerviel työskelivät pankkiensa eliittiosastoilla. Kirjassaan L’engrenage: Mémoires d’un Trader Kerviel (s. 1977), kampaajan ja sepän poika, on kertonut, että luvaton kaupankäynti suurillakin summilla on tavallista eivätkä esimiehet puutu siihen, jos se tuottaa voittoa. Hän on valittanut viiden vuoden vankilatuomiostaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• He jäivät mieleen - 27.06.2013
• Rautahuoneen mies - 24.04.2013
• Yksi ei uskonut - 20.03.2013
• Ruumis parkkipaikalla - 08.02.2013
• Tuomari Leveson ja toimittajat - 27.11.2012
• Jerry ja Jimmy - 17.10.2012