Opiskelu on ohi. On aika pohtia journalismin ja laajemminkin bonukset ja miinukset Kalifornian-vuodelta. Pros:

Asenne. Opiskeluporukassa ei paljon murehdittu journalismin alhoa bisneksenä. Toki siitä puhuttiin, paljonkin, mutta monesti keskustelu päättyi siihen vahvaan uskoon, että jokin nurkka journalismista irtoaa jokaiselle. Jokainen tietää, että ryhmätyöskentely ei ole keneltäkään pois. Ei ole enää uutinen, että journalismi menee internettiin, mutta se yksinkertainen asia ja sen mittakaava vain upposivat vahvasti syvemmälle tajuntaan vuoden aikana. 

Keksintöjen määrä. Tunneilla ja luennoilla vieraili valtavasti asiantuntijoita ja tähtiä, joilla jokaisella oli oma listansa siitä, mitä nettisovelluksia kannattaa ja pitää käyttää kun tehdään ja kehitetään uudenlaista journalismia. Crowdsourcing ja datavisualisointi olivat käytetyimmät termit läpi vuoden. Multimedian käyttö on vahvassa roolissa amerikkalaisessa journalismissa. New York Times on hyvä esimerkki, ja oli kunnia vierailla heidän pajallaan ja nähdä kuinka he tekevät hienoja ratkaisuja vain noin tusinan ihmisen osaston voimin.  

Ruoka. Food truckit eli ravintola-autot ovat hienointa Los Angelesia. Kukaan ei pysy laskuissa mukana montako niitä on, mutta gourmet-tason ruokaa kärrättynä kotikortteleihin, mahtavaa. Jos satutte nurkille, Flying Pig ja Grill Em All –food truckit kannattaa etsiä käsiinsä. 

Cons:

Byrokraattisuus. Yhdysvallat on uskomattoman byrokraattinen maa. Joka rastin oltava pilkulleen, muuten koko homma romuttuu. Julminta on se, että jos jokin paperi juuttuu koneistoon, sitä ei ilmoiteta. Ajan kuluttua voit vain ihmetellä, että mitähän sille asialle kuuluu kun mitään ei kuulu. Seikka joka yllättää aina uudestaan. Oma ajokorttini makasi Homeland Securityn hallussa melkein 9 kuukautta: jälleen ne samat kopiot samoista papereista samaan faksiapparaattiin, ja kortti tuli vihdoin. 

Shekit vs. verkkopankki. Yhä vaan harakanvarpaat paperinpalalla on rahansiirron muoto johon vannotaan Amerikassa.  Parasta oli kun kerran sain runnottua verkkopankista mukamas online-maksun läpi, paljastuikin, että pankissa oli printattu shekki, joka oli mennyt “verkkomaksuna” postissa vastaanottajalle. Hidasta, antiikkista ja tuskallista. 

Can do onkin no can do. Suurin yllätys Los Angelesissa oli se, että ihmisiä on vaikea saada suostumaan kameran eteen kuvattaviksi. Byrokraatit ja tavallisetkin tallaajat eivät halunneet useinkaan sanoa mitään tai osallistua kuvauksiin. Ilmeisesti ajatuskulku menee, että kun on hiljaa, kukaan ei voi haukkua. Näin jopa Hollywoodissa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Itsestäänselvyydet hittituoteeksi - 21.03.2011
• Sylttytehdas, robotti vai ihka aito toimittaja? - 01.02.2011
• Joukkohurmion areenalla - 17.01.2011
• Viisi askelta moderniin journalismiin - 15.12.2010
• Pelottelun ja mustamaalauksen aika - 01.11.2010
• Paikallisuus on uusi must(a) - 30.09.2010
• Kaupungin paras - 31.08.2010