Pyhät mangot ja kielletty Nalle Puh
Mikko Knuuttila
Kiinan kulttuurivallankumous päättyi yli 40 vuotta sitten, mutta sen aiheuttamat haavat ovat vielä kovin tuoreita ja pinnalla. Niitä näkee maassa koko ajan.
Esimerkki: luin hiljattain loppuun Kiinan tunnetuimman scifi-kirjailijan Cixin Liun romaanin Three Body Problem. Kirja alkaa kohtauksella, jossa neljä teini-ikäistä punakaartilaistyttöä pieksee kuoliaaksi ”porvarilliseen” suhteellisuusteoriaan sitkeästi uskovan professorin.
Myöhemmin tämän tytär on töissä salaisella radioteleskooppiasemalla ja saa ensimmäisenä käsiinsä vieraan sivilisaation lähettämän viestin. Isänsä kohtalon musertama nainen on niin pettynyt ihmiskuntaan, että vastaa viestiin, paljastaa maapallon sijainnin ja kutsuu ulkoavaruuden oliot valloittamaan planeettamme ja tuhoamaan ihmisrodun.
Toinen esimerkki: syksyllä käymälläni Chinese Religion -kurssilla käsiteltiin yhden luennon ajan kulttuurivallankumouksen aikaista Mao-kulttia. Tuolloin puhemiehestä tehtiin Kiinassa käytännössä jumala, jonka palvonta johti nyt naurettavilta kuulostaviin ylilyönteihin.
Kiinalaisten odotettiin kertovan kaikki ajatuksensa aamuin ja illoin Maon muotokuvalle. Hänen työläisille lahjoittamansa mangohedelmät valettiin hartsiin ja niitä kuljetettiin ympäri maata väkijoukkojen palvottavana kuin pyhäinjäännöksiä. Maon muotokuvien edessä tanssittiin lojaliteettitansseja, ja pieninkin epäilyn osoittaminen johti rangaistukseen. Luennolla kerrottiin tarinaa miehestä, joka puhui unissaan. Hänen sanansa tulkittiin Mao-kritiikiksi ja mies suljettiin vuosiksi vankilaan.
Luennolla katsottiin myös pätkä amerikkalaisesta dokumentista, jossa kulttuurivallankumouksen uhrit ja myös heitä rääkänneet punakaartilaiset kertoivat omista kokemuksistaan. Dokumentin jälkeen professorimme oli silmin nähden järkyttynyt. Hän kertoi nähneensä sen monta kertaa aikaisemminkin, mutta tunne-elämys oli joka kerta yhtä vaikuttava.
Professori kertoi myös oman perheensä koettelemuksista kulttuurivallankumouksen aikana. Hänen isosiskonsa lähetettiin 15-vuotiaana maaseudulle kurjiin oloihin ”oppimaan köyhiltä maalaisilta”. Professori itse aloitti alakoulun tuolloin. Ensimmäiset kaksi vuotta varsinaista opetusta ei ollut, vaan kaikki tunnit käytettiin Pienen punaisen kirjan opiskeluun.
Vastaavia kokemuksia on lähes jokaisella kiinalaisella perheellä, sillä kulttuurivallankumous koetteli kaikkia. Vainoissa ja väkivaltaisuuksissa kuolleiden määräksi on arvioitu 400 000 – 1,8 miljoonaa henkeä, vähintään sama määrä sai elinikäisiä vammoja joko joukkokokouksien pahoinpitelyissä tai punakaartien keskinäisissä välienselvittelyissä. Kaartin eri fraktiot taistelivat vallasta yliopistojen kampuksilla ja kaupungeissa jopa konekiväärein.
Maaseudulle lähetettyjä nuoria oli yli 15 miljoonaa, neljää vanhaa (vanhat tottumukset, ajatukset, kulttuuri ja tavat) tuhonneet punakaartilaiset hävittivät temppeleitä, antiikkiesineitä ja yksityisomaisuutta valtavat määrät. Koulut ja yliopistot olivat suljettuina suuren osan kymmenvuotisesta kulttuurivallankumouksesta, joten sukupolvi kiinalaisia jäi vaille mahdollisuutta opiskella.
Kulttuurivallankumouksen hulluutta ja kauhuja ei ole koskaan Kiinassa käyty kunnolla läpi, vaikka kommunistinen puolue tuomitsi sen Maon kuoltua. Puhemiehen sijaan päävastuu tapahtuneesta sälytettiin Maon vaimolle Jiang Qinille ja puolustusministeri Lin Baolle. Itsekin kulttuurivallankumouksessa kärsinyt Deng Xiaoping kiteytti Maon tämän kuoltua näin: 70 prosenttia hyvää ja 30 prosenttia pahaa.
Maoa kunnioitetaan yhä virallisissa yhteyksissä. Hänen mausoleuminsa on Pekingissä Tiananmenin aukiolla, Maon kasvot koristavat kaikkia seteleitä ja hänen patsaitaan on yhä paljon pystyssä. Fudanin yliopistonkin paraatipaikalla on suurikokoinen Mao korkealla jalustalla.
Uskontokurssimme professori toivoi luentonsa päätteeksi, että kulttuurivallankumouksesta otettaisiin opiksi eikä ketään päästettäisi enää samanlaisen silmittömän palvonnan kohteeksi kuin Maoa aikanaan.
Professorin toive ei kuitenkaan taida toteutua. Pekingissä päättyi lokakuussa Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokous, jossa nykyisen johtajan Xi Jinpingin nimi kirjattiin puolueen peruskirjaan. Ilmaus kuului: ”Xi Jinpingin ajattelu uudelle aikakaudelle sosialismissa kiinalaisin erityispiirtein”.
Kiinan politiikan tarkkailijoiden mukaan merkittävää tässä on sana ajattelu, sillä aikaisemmin peruskirjassa samaa sanaa käytettiin vain Maon kohdalla. Xi nostettiin siis Maon rinnalle puolueen historian toiseksi merkittävimmäksi henkilöksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Xi säilyy Kiinan ykkösmiehenä kuolemaansa saakka, vaikka hän luopuisikin virallisesta asemastaan toisen viisivuotiskautensa jälkeen.
Xin ympärille luodaan parhaillaan myös henkilökulttia, josta merkkejä saattaa huomata jopa Shanghain vieraskielisten kirjojen kirjakaupassa. Kaupan paraatipaikalla on nimittäin Xin puheita käännettynä eri kielille vietnamista saksaan. Kirjoja tuskin pidetään näyttävästi esillä menekkinsä vuoksi.
Xi joutui kokemaan vainoa kulttuurivallankumouksen aikana. Hänen puoluejohtoon kuulunut isänsä vangittiin ja Xi itse karkotettiin maaseudulle. Toivottavasti kovat kokemukset estävät häntä toistamasta Maon virheitä.
Toisaalta Xi saattaa ajatella, että ainoa tapa suojautua vainolta on ryhtyä itse vainoajaksi. Hän kiristi kansalaisten tarkkailua ja rajoitti sananvapautta jo ensimmäisellä viisivuotiskaudellaan. Rauhannobelisti Liu Xiabo pääsi vankilasta vasta maksasyövän terminaalivaiheessa. Kiinan sosiaalisessa mediassa on kielletty Nalle Puhin kuvat: kun kansalaiset alkoivat vertailla pulskaa Xi’tä A.A. Milnen satuhahmoon, sensuuriviranomainen iski.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kiinalainen, amerikkalainen ja suomalainen unelma - 11.06.2018
- Maailman vaikein kieli ja sen opettajat - 22.05.2018
- Sosialismia Gucci-erityispiirtein - 19.04.2018
- Kaupankäyntiä ”keltaisten lehmien” kanssa - 19.03.2018
- Byrokraatin taivas - 21.02.2018
- Harmaantuvat pandat - 18.12.2017
- Ensimmäinen purppurapäivä - 17.11.2017
- Palkittu runonlausuja - 24.10.2017
- Punaiset 6, Siniset 1 - 02.10.2017