New York, iso tiivis kaupunki ainakin Euroopan ja Yhdysvaltojen mittakaavassa. Oma työmatka Ridgewoodista YK:n päämajan vieressä olevalle Suomen edustuston toimistolle saattaa ruuhkasta riippuen kestää joko 40 minuuttia tai 2,5 tuntia, kuten maanantaina 16.10. Periaatteessa metro on täällä kätevä ja nopea, mutta aamut ovat tukalia kun miljoonat ihmiset yrittävät samanaikaisesti pikkuiselle Manhattanin saarelle, kuten myös allekirjoittanut.

Muutaman kerran kokonainen metrolinja tai ainakin omalle liikkumiselle olennainen osa on pois käytöstä keskellä pahinta aamuruuhkaa. Syytä tälle me matkustajat saamme vain arvailla, mutta epäilemättä näille on aina jokin selitys olemassa. Yhden linjan poistaminen tarkoittaa taas sitä, että ne kymmenet, tai sadattuhannet, esimerkiksi L-linjan käyttäjät joutuvat etsimään itselleen vaihtoehtoisen reitin päästä eteenpäin. Tämä ‘ylimääräisten’ matkustajien paine ruuhkauttaa taas toisia linjoja, jotka olivat jo valmiiksi täpöten täynnä väkeä. Ketjureaktio on näin valmis ja linja toisensa perään alkaa tökkiä ja yskähdellä liikenteen puuroutuessa.

Aamuruuhkat kuitenkin selkenevät muutamissa tunneissa. Kuulessani asemalaiturilta taas yhden epäselvän kuulutuksen siitä, että liikenne Manhattaniin suuntaan on hetkellisesti poikki, olen jo oppinut rennosti näkemään tämän mahdollisuutena pieneen hengähdystaukoon kaupungin sykkeessä. “Take it easy for a minute. Get a cup of coffee or something.”

Aamusta toiseen täyteen ammutuissa metroissa seisoskelu (ei mahdollisuuksia istumapaikkaan ennen Manhattanille pääsyä) voi tuntua joko ikävältä tai sitten hyvältä hetkeltä lukea kirjaa. Newyorkilaiset tykkäävät lukea, vaikka en tiedä johtuuko se tarpeesta paeta klaustrofobiaa vai rakkaudesta kirjallisuuteen. Joka tapauksessa metroissa luetaan todella paljon ja pian itsekin imitoin paikallisia. En muista milloin viimeksi olisin saanut luettua näin paljon ja vielä työmatkalla!

Syistä kuten tarpeesta roudata paljon tavaraa, metrossa lukemisen ilosta sekä tarpeesta käyttää pukua töissä en ole jaksanut pyöräillä töihin tai yliopistolle. Se vain ei ole tuntunut kätevältä. Nyt lokakuun puolivälissä ensimmäisen viileän syyssään saapuessa päätin lopulta kokeilla myös töihin pyöräilyä ennen kuin säät muuttuvat epämiellyttävän viileäksi.

Tein tästä fillarimatkasta kotoa toimistolle videon, jotta välimatkoja ja liikennettä kaupungissa voisi hahmottaa. Matka-aika noin 45 min ja etäisyyttä noin 12,4 km.

PS.

Noin viisi tuntia tämän kirjoittamisen jälkeen pyörä on pöllitty. Jätin sen kolmeksi tunniksi yliopiston eteen Manhattanilla, avoimelle ja vilkkaalle paikalle, rungosta ja renkaasta U-lukolla kiinnitettynä pyörätelineeseen. Yllätys oli melkoinen kun tulin hakemaan pyörää. Kadun varrella sijaitsevista neljästä pyörätelineestä olivat kaikki pyörät kadonneet. Maassa lojui muutamia auki sahattuna lukkoja – omani mukaan lukien. Klassista New Yorkia sanoisin, vaikka vasta puolentoista kuukauden kokemuksella.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Muistikuvia ja muistiinpanoja stipendivuodelta - 16.05.2018
• Atlanta on kuin subtrooppinen Espoo ja BeltLine sitä mitä Baana Helsingissä haluaisi olla - 05.04.2018
• Spring Break ja paratiisi hurrikaanien välissä - 28.03.2018
• Visiitti Suomessa ja Suomi maailmalla - 21.02.2018
• Hajavahaintoja New Yorkin katumuodista - 13.02.2018
• Yhteisöllisyydestä ja asuntosäätämisestä - 12.01.2018
• Aika kortilla ja koulutus kallista - 03.11.2017
• Paniikki New Yorkissa - 03.10.2017