Ratkaisuja etsimässä
Silja Raunio
Yksi maailman kauneimmista kampuksista! Tanskalaiset esittelevät ylpeinä Aarhusin yliopiston kampusta, sen vihreitä puistoja ja suihkulähteitä. Ajoittain kampuksella voi nähdä jopa turistibusseja esittelemässä paikkaa vierailijoille. Vuonna 1928 perustetussa yliopistossa opiskelee liki 40 000 ihmistä.
Suomalaisillekin journalisteille Aarhusin yliopisto voi olla tuttu esimerkiksi pohjoismaiden yhteisestä Aarhus-toimittajakurssista, joka järjestetään kaupungissa syksyisin.
Kampuksella sijaitsee myös Constructive Institute, Ratkaisukeskeisen journalismin instituutti. Sen kokoustilassa minä ja seitsemän tanskalaista kollegaa olemme syksyn ajan pohtineet journalismin tulevaisuutta kukin omasta näkökulmastamme, erilaisia journalistisia taustojamme hyödyntäen.
Instituutissa on vieraillut useita tanskalaisia media-alan osaajia kokeneista toimittajista dokumentaristeihin ja kouluttajiin, lisäksi vieraiksi on saapunut kiinnostavia hahmoja myös politiikan ja muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralta.
Aarhusiin lähtöni jälkeen olen useampaan kertaan ollut myös tilanteessa, jossa on kysytty, mitä käsite constructive journalism oikeastaan tarkoittaa. Osa on huolestuneena kysynyt sitäkin, tarkoittaako ratkaisukeskeisyys pelkkiä positiivisia uutisia, ilman kritiikkiä tai kunnollisia journalistisia periaatteita.
Siitä onneksi ei ole kysymys.
Ennen tänne saapumistani työskentelin sosiaalisen median toimittajana ja olin itsekin kiinnostunut journalismin mahdollisuuksista rakentaa nykyistä keskustelevampaa yhteiskunnallista ilmapiiriä ja dialogia. Siihen osansa voinee tuoda ratkaisukeskeinen journalismi. Maailmalla erilaiset ratkaisukeskeisen journalismin muodot kiinnostavat mediataloissa, Tanskan lisäksi muun muassa Britanniassa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Myös Suomessa on tehty ratkaisukeskeistä journalismia monin tavoin.
Vastakkainasetteluun tai kärjistykseen väsyneet yleisönosat toivovat journalismilta toki edelleen kriittisyyttä, mutta myös tulevaisuusorientoitunutta otetta. Pelkkä ongelmien toteaminen ei aina riitä, vaan kiinnostavaa on myös kysyä, mitä seuraavaksi. Kyse oikeastaan on siitäkin, pohditaanko journalismissa konfliktien ohesssa myös ratkaisuja, tarjoaako se kokonaisvaltaisen kuvan tilanteesta, kuulevatko juttujen osapuolet toisiaan. Ratkaisukeskeinen journalismi ei myöskään ole jotain muuta kuin hyvin toimitettua journalismia – myös tutkiva juttu voi hyvin olla ratkaisukeskeinen. Ajattelen, että hyvin toimitettu juttu tarjoaakin yleisölleen muutakin kuin ongelman – uusia ajatuksia, mahdollisuuksien mukaan ratkaisuja ja lisää kysymyksiä pureskeltavaksi. Niitä lienee tarjolla myös tämän Tanskan-vuoden aikana, ainakin, jos syksyn ensimmäisiin viikkoihin on luottaminen.