Jonkin matkaa kotoani Banbury Roadin varrella Oxfordissa on tiilimuuriin ruuvattu pyöreä sininen muistolaatta. Pyöräilen siitä ohi melkein joka päivä. Tiheän pensasaidan takaa näkyy hiljainen kolmikerroksinen punatiilitalo. Muistolaatan mukaan tässä talossa asui vuosina 1885-1915 muuan James Murray. Nykyisin talo on yksityisomistuksessa, eikä pihaan pääse.

1800-luvun lopussa talon takapihalla sijaitsi Scriptorium, valuraudasta valmistettu pieni talo, joka oli tarkoitettu puutarhavarastoksi. Se oli James Murrayn työhuone. Sisäseiniä kiersivät kattoon asti pienet puiset lokerot, jotka oli ahdettu täyteen paperilappusia. Niitä tarvittiin, kun maailman suurinta sanakirjaa, Oxford English Dictionarya, kirjoitettiin. Talvisin rautahökötys huokui kosteaa englantilaista kylmyyttä ja sen saumoista veti niin kovaa, että kun Murray ja hänen apulaisensa istuivat työpöytiensä ääressä, heidän oli lämmitettävä jalkojaan sanomalehdillä täytetyissä pahvilaatikoissa.

Kun James Murray aloitti sanakirjahankkeen päätoimittajana, hän oli 38-vuotias opettaja, entinen pankkivirkailija ja amatöörikielitieteilijä. Hän oli kasvanut syrjäisellä maaseudulla Skotlannissa, eikä hänen tulevaisuutensa ollut ikinä näyttänyt erityisen lupaavalta. Hän oli joutunut jättämään koulun 14-vuotiaana, koska perheellä ei ollut varaa maksaa hänen koulutustaan. Mutta hän oli älykäs. 15-vuotiaana hän osasi sujuvasti latinaa ja antoi perheen lehmille latinankieliset nimet. Hän oli opetellut myös ranskaa, italiaa, saksaa ja kreikkaa. Hän oli kiinnostunut yhtä lailla maantieteestä kuin kasvitieteestä, ja hän oli näppärä amatööriastronomi, joka herätti perheensä katsomaan nousevaa Siriusta — hän oli laskenut ajankohdan aivan oikein. Kirjassaan ”The meaning of everything” Simon Winchester kuvaa Murrayn lapsuutta poikkeukselliseksi.

Murray oli erikoisen näköinen pitkä mies, jonka kädet ylsivät lähes polviin ja jolla oli voimakkaan punainen parta. Puolisonsa Adan kanssa hän sai 11 lasta. Hän otti sanakirjan päätoimittajan työn vastaan tietämättä, mihin lupautui. Mutta ei kukaan muukaan tiennyt, että englannissa olisi niin paljon sanoja. Kymmeneksi vuodeksi arvioitu työ veisi vielä yli 50 vuotta.

Vapaaehtoiset olivat jo vuosia kirjoittaneet sanakirjaa varten sitaattilappusia, joihin he olivat tallentaneet sanojen käyttöyhteyksiä englantilaisesta kirjallisuudesta, lehdistöstä ja kaikesta muusta, mitä ikinä oli julkaistu. Kun Murray aloitti, lappusia arveltiin olevan pari miljoonaa, eikä kukaan näyttänyt tietävän, mihin ne oli varastoitu. Osa löytyi homeessa.

Murray hankki töihin satoja uusia vapaaehtoisia, sillä lappusia tarvittiin lisää. Niitä saapui, tuhat joka päivä. Apulaiset avasivat paketteja ja järjestivät paperilaput aakkosjärjestyksessä yhä uusiin nippuihin. Murrayn ja parin muun oppineen tehtävä oli lukea laput ja yrittää päätellä, miten kunkin sanan merkitys oli muuttunut satojen vuosien aikana. Vapaaehtoisten keräämät sitaatit piti myös tarkistaa virheiden varalta. Murray kirjoitti joka päivä lukemattomia kirjeitä eri tahoille, kuten runoilijoille ja kirjailijoille, tarkistaakseen jonkin sanan yksityiskohtia.

Tärkein tehtävä, sanojen määrittely, kuului Murraylle. Miten määritellä mahdollisimman lyhyesti, mutta kattavasti esimerkiksi ’lehmä’? ”The female of any bovine animal (as the ox, bison or buffalo); most commonly applied to the female of the domestic species (Bos taurus).” Murray kirjoitti päätoimittajauransa aikana kymmenien tuhansien sanojen määritelmät. Hänen punainen partansa haalistui ruskeaksi ja alkoi harmaantua. Kun hänen yhdeksäs lapsensa syntyi helmikuussa 1884, hän työsti sanaa ”arrival” ja lisäsi sanakirjan oikovedoksiin merkinnän: ”the new arrival is a little daughter”.

Perheen 11 lasta määrättiin ilmoittautumaan Scriptoriumin ovelle heti, kun he oppivat lukemaan. He eivät saaneet tulla sisään, mutta joku työntekijöistä jakoi heille postin tuomat paketit, joita vapaaehtoiset sanojenkerääjät koko ajan lähettivät. (Yksi tuotteliaimmista vapaaehtoisista oli amerikkalainen lääkäri, joka tuomittiin murhasta vankimielisairaalaan ja joka lähetti sieltä 12 000 lappusta.) Murrayn perheen lasten tehtävä oli lajitella lappuset aakkosjärjestykseen. He tekivät sitä rahasta, peruspalkka oli penni tunnilta, mutta se kasvoi, kun lapset vanhenivat ja kehittyivät nopeammiksi.

Oxford English Dictionaryn ensimmäinen osa, A-ant, julkaistiin 1884. Toinen osa ulottui Antasta Batteningiin. Kaksi ensimmäistä osaa eivät kuitenkaan myyneet niin hyvin kuin kustantaja, Oxford University Press, oli kuvitellut. Ne olivat myös huomattavasti laajempia kuin alun perin oli kuviteltu. Sanoja oli jo pitkälti yli 15 000. Yksin etuliite ”anti” vei sanakirjan toisesta osasta 42 palstaa.

Työ eteni tuskallisen hitaasti. B osoittautui paljon hankalammaksi kirjaimeksi kuin A. Sana ”black” vei Murrayn parhaalta apulaiselta kolme kuukautta. Kun kirjain B vihdoin oli valmis, Murray oli yli 50-vuotias. Hän oli pitänyt lomaa kolmen edeltävän vuoden aikana vain kaksi viikkoa ja oli romahtamaisillaan. Vasta silloin kustantaja suostui palkkaamaan lisää työvoimaa. Tästä huolimatta uusia osia saatiin valmiiksi hitaasti. Niin hitaasti, että kun Singaporessa vuonna 1900 avattiin koulu, sen perustaja ilmoitti, että koulussa kyllä opetettiin englantia, mutta vasta kirjaimeen G.

Pari vuotta ennen 80-vuotispäiväänsä Murray sairastui eturauhassyöpään. Hän jatkoi työskentelyä kirjaimen T parissa kuolemaansa asti. Heinäkuulta 1915 on valokuva, jossa Murray on Scriptoriumissa kahden tyttärensä ja kolmen työntekijänsä kanssa. Se oli hänen viimeinen päivänsä rautahuoneessa, joka kesäisin kuumeni pätsiksi ja talvisin muuttui hyiseksi kellariksi. Kerrotaan, että viimeinen sana, jonka parissa hän työskenteli, oli ”turn-down”.

Oxford English Dictionary valmistui viimein vuonna 1928, 13 vuotta Murrayn kuoleman jälkeen. Ensimmäinen painos koostui kymmenestä valtavasta niteestä, joissa oli 15 490 ykkösen rivivälillä painettua sivua. Kaikki siihen asti tunnetut englannin kielen sanat, 414 825 kappaletta, oli nyt määritelty, ja niiden erilaiset kirjoitus- ja ääntämistavat merkitty muistiin. Lisäksi oli selvitetty jokaisen sanan etymologia. Sanakirjassa oli kaikkiaan 1 827 306 esimerkkisitaattia siitä, miten kutakin sanaa oli aikojen kuluessa käytetty.

Mutta kieli muuttuu, eikä sanakirja ole koskaan valmis. Toinen painos Oxford English Dictionarysta ilmestyi vuonna 1989, ja siinä oli jo 615 100 sanaa, yli 2,4 miljoonaa sitaattia ja 21 730 sivua. Vuodesta 2000 sanakirjaa on voinut lukea verkossa. Työntekijöitä on jo yli 300, ja uusia sanoja tulee noin 4 000 joka vuosi. Kolmannen painoksen työstämisen arvioidaan vievän vielä yli parikymmentä vuotta, eikä sitä varmaan paineta enää paperille.

Vapaaehtoisia tarvitaan edelleen. Sanakirjan tekijät kaipaavat mainintoja esimerkiksi sanasta ”välivuosi” (gap year) ennen vuotta 1984 ja sanasta ”yhtiö” ennen vuotta 1966. Löydökset voi raportoida täällä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• He jäivät mieleen - 27.06.2013
• Yksi ei uskonut - 20.03.2013
• Ruumis parkkipaikalla - 08.02.2013
• Tuomari Leveson ja toimittajat - 27.11.2012
• Jerry ja Jimmy - 17.10.2012
• Poika ja pankki - 21.09.2012