Sään piinaamassa San Franciscossa yhteisöllisyys on löytymässä uudelleen
Kati Laukkanen
Olen Los Angelesin kentällä, ja lentoni on peruttu. Itse asiassa kaikki lennot Los Angelesista San Franciscoon on peruttu, sillä San Franciscon lentokenttä on tilapäisesti suljettu huonon sään vuoksi. Odoteltuani kärsivällisesti kymmenien muiden matkustajien kanssa lippujonossa virkailija ojentaa minulle liput seuraavalle päivälle. Hän tosin epäilee, etten pääse matkaan huomennakaan ja pahoittelee myös sitä, että matkatavarani ovat edelleen hukassa. Matkalaukkuuni olin pakannut sadeponchon, sateenvarjon ja paljon lämmintä vaatetta. Se tuntui reissuun lähtiessä vielä naurettavalta, olinhan suuntaamassa “aina aurinkoiseen Kaliforniaan”. Katsoessani kovassa tuulessa ja sateessa villisti huojuvia palmuja ymmärrän, että niille todella olisi tarvetta.
Seuraavana iltana onnistun pääsemään San Franciscoon, jonne muu Constructive Instituten porukka oli matkannut jo edellisenä aamuna. Olemme instituutin opintomatkalla Kaliforniassa, jossa meidän on tarkoitus vierailla useissa mediataloissa, yrityksissä sekä yliopistoissa. Heti San Franciscoon saavuttaessa puhelin piippaa.
“National Weather Service: A FLASH FLOOD WARNING. This is a dangerous and life-threatening situation. Do not attempt to travel unless you are fleeing an area subject to flooding or under an evacuation order”, tekstiviestissä kerrotaan.
“Mitä pidätte Kalifornian auringosta?” San Francisco Chroniclella kysytään iloisesti, kun ryhmämme saapuu lyhyen kävelyn jälkeen läpimärkinä lehden toimitukseen. Keskustelu kuitenkin vakavoituu nopeasti. Lehti on tehnyt viime aikoina suuria panostuksia sääraportointiin. Vain puoli vuotta aiemmin lehdessä aloitti oma säätieteen tiimi, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä säästä ja sen yhteydestä ilmastonmuutokseen. Ongelmat kuten meriveden nousu, laajat kuivuudet ja tulipalot ovat tulleet hyvin lähelle kalifornialaisia, ja säästä on tullut kriittinen asia turvallisuuden kannalta. Päivittäisten sääuutisten lisäksi lehti haluaa pureutua syihin ja tieteelliseen näkökulmaan eri sääilmiöiden taustalla.
Lehden uudenlaisessa sääraportoinnissa on mukana myös yhteisöllinen ulottuvuus: lukijat kutsutaan keskustelemaan säästä ja ilmastonmuutoksesta yhdessä säätieteen tiimin kanssa. Sama lähestymistapa on käytössä lehdessä laajemminkin, ja tavoitteena on määrittää uudelleen lehden paikka osana yhteisöä ja ottaa roolia asioiden muutoksessa.
Siitä, miten media on menettänyt yhteyden yleisöön, on valitettu toimituksissa jo vuosikausia. Pienten viulujen soidessa ovat journalistit norsunluutornissaan, ja ääni väristen, kironneet isoa pahaa internetiä siitä, miten kaikenlaiset bloggaajat ja vloggaajat ovat varastaneet lukijat ja katsojat. Tuntuu kuitenkin, että ainakin sanfranciscolaisissa mediataloissa kyynelet on vihdoin pyyhitty käärittyihin hihoihin ja että yhteisöjen uudelleen löytämisestä on tullut ‘flavour of the month’. Yleisön tunteminen nousee esiin myös siksi, että samat tärkeät asiat myös toistuvat usein kaikkialla. “Jos mietit, niin jokainen tarina on oikeastaan paikallinen tarina”, eräs moninkertaisesti Pulitzerilla palkittu professori Berkeleyn yliopistolla summaa.
Kun Kalifornian taivaalta sataa isoja rakeita ja tuuli sen kuin yltyy, ei voi välttyä ajatukselta, että tämäkin sama tarina toistuu paikasta riippumatta: ilmastonmuutoksen seuraukset ovat nähtävillä täällä niin kuin kaikkialla.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kell' onni on - 07.07.2023
- Rotat ja hiiret, hyvässä ja pahassa - 25.05.2023
- Kodittomien karu kohtalo - 21.03.2023
- Qatarissa poljetaan ihmisoikeuksia - missä on rakentava urheilujournalismi? - 16.12.2022
- Maahanmuutto - Tanskan politiikan kestosuosikki - 03.11.2022
- Naapurisovusta pihapiirin ja valtioiden tasolla - 28.09.2022