Sadan kirjaston kaupunki
Aura Lindeberg
Jos Oxfordista poistaisi taikasauvan heilautuksella kaikki yliopistoon ja akateemiseen elämään viittaavat rakennukset, jäljelle jäisi muutaman vuoden vanha Westgate-kauppakeskus ja pölypalloja kauppakatu Cornmarket Streetille.
Kaupunki on rakentunut yliopiston ympärille.
Erityisen paljon kaupungissa on kirjastoja. Tämä sopii erinomaisesti ihmiselle, joka on aina pitänyt haahuilusta kirjastoissa. Koko kaupungissa kirjastoja on yhteensä yli 100, joista osa kuuluu yliopiston ylläpitämän Bodleian-pääkirjaston verkostoon. Tämän lisäksi jokaisella collegella on omat kirjastonsa, jonne pääsy on yleensä vain kyseisen collegen opiskelijoilla.
Bodleian on yksi Euroopan vanhimmista kirjastoista ja Britannian toisiksi suurin kirjasto. Sen historia ulottuu 1300-luvulle, jolloin Oxfordin yliopiston ensimmäisen collegeista riippumattoman kirjaston perusti Worcesterin piispa Thomas Cobham. Kirjastolla oli kuitenkin epäonnea: 1500-luvulla rikkaimmat colleget alkoivat hankkia omia kokoelmiaan, kun taas yliopisto itse köyhtyi niin, ettei sillä ollut varaa tilojen ja henkilökunnan ylläpitämiseen. Samaan aikaan tarjolle tulleet painetut kirjat saivat kirjaston käsikirjoituskokoelmat vaikuttamaan vanhanaikaisilta. Todennäköisesti kirjaston lopullinen rappio koitui reformaation myötä, kun Edvard IV:n kätyrit tyhjensivät Oxfordin kirjastot kiistanalaisia aiheita käsitelleistä teoksista vuonna 1550.
Onni kääntyi vuonna 1598, kun entinen Merton Collegen tutkija ja Elisabet I:n Alankomaiden-lähettiläs Thomas Bodley tarjoutui ottamaan yliopiston kirjaston kehityksen vastuulleen. Rikkaisiin naimisiin päätynyt Bodley hyödynsi myös vaikutusvaltaisia ystäviään, joiden raha- ja kirjalahjoitukset auttoivat kirjastohanketta. Uusi kirjasto avattiin virallisesti vuonna 1602. Alkuun Bodleyn kirjastohanke tunnettiin yksinkertaisesti nimellä ”Public Library”, mutta pian se sai latinankielisen nimen Bibliotheca Bodleiana, joka kääntyi Bodleian Libraryksi.
Bodleian-kirjaston päärakennuksen sisäpiha täyttyy joka päivä turisteista, mutta upea rakennus ei ole museo. Se palvelee päivittäin opiskelijoita ja tutkijoita, joilla on pääsy kirjahyllyjen täyttämiin lukusaleihin. Bodleianilla on lakisääteinen vapaakappaleoikeus sekä Britanniassa että Irlannissa julkaistuihin teoksiin, eli jokainen julkaisu teos on lähetettävä Bodleianin kokoelmiin. Tällä hetkellä teosten määrä on noin 12 miljoonaa. Lisäksi Britannian suurin kirjastoverkosto kattaa valtavan määrän käsikirjoituksia, karttoja ja harvinaisia lähteitä.
Suurin osa kirjoista sijaitsee varastossa Swindonissa, josta ne saa tilattua mihin tahansa Bodleian-kirjaston toimipisteeseen. Toiminta on hämmästyttävän nopeaa – edellisenä päivänä tilatut kirjat löytyvät halutusta paikasta seuraavana päivänä.
Oma suosikkipaikkani lukemiseen ja kirjastojen ihailuun on Radcliffe Camera, uusklassinen pyöreä rakennus aivan historiallisen Oxfordin keskustassa. Vaikka vuonna 1748 valmistunut rakennus on ei sisätiloiltaan vastaa ihan viimeisimpiä rakennusmääräyksiä – liikuntarajoitteisten on turha yrittää kiivetä toiseen kerrokseen kiikkeriä kierreportaita pitkin – sen valtavan kupolin alla on edelleen joka päivä kuhinaa.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Oxfordista, haikeudella - 01.07.2019
- Näin matkailet kuin paikallinen Oxfordissa: 5+1 vinkkiä - 22.05.2019
- Brexit: kun kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu - 05.02.2019
- Huijarisyndrooma Oxfordissa ja kuinka siitä selvitään - 10.12.2018
- Kahvitauolla Clintonin kanssa - 23.10.2018