Sähköauton ostajan ei tarvitse osallistua kilpilottoon
Risto Salminen
Näin tuossa vähän ennen vappua tuhansia kiinalaisia haaveilemassa keskiluokkaisista statussymboleistaan. Paikkana oli yksi kaupungin megaluokan messukeskuksista, ja se oli täytetty autoilla. Kokoontumispaikka oli autonäyttely Auto Shanghai, joka järjestetään joka toinen vuosi. Se on yksi maailman tärkeimmistä ja suurimmista autonäyttelyistä.
Shanghaissa bensa- tai dieselauton hankkiminen ei itse asiassa ole kovinkaan helppoa. Prosessi aloitetaan hankkimalla autoon siniset kilvet. Kilpien hankkiminen vaihtelee kaupungeittain. Pekingissä järjestetään joka toinen kuukausi arvontoja, joissa voi saada oikeuden ostaa kilvet. Esimerkiksi helmikuussa 2018 arvontaan osallistui 2,8 miljoonaa ihmistä, joista kilvet jaettiin 6460 onnekkaalle, kertoi Economist. Shanghaissa kilvistä järjestetään huutokauppa, joten kilvet päätyvät niistä eniten maksaville. Rekisterikilvistä joutuu maksamaan enemmän kuin monista uusista, paikallisista autoista. Helmikuussa 2018 kilpien keskihinta oli noin 12 000 euroa. Korostan, että niitä varten joutuu siis ostamaan vielä auton.
Guangzhoussa osa kilvistä päätyy arvontaan ja osa huutokauppaan. Molemmissa tavoissa on ongelmansa. Shanghaissa auton voivat käytännössä ostaa vain rikkaat, ja Pekingissä kilvistä on tullut harmaiden jälleenmyyntimarkkinoiden kauppatavaraa, sillä kukaan ei voi luottaa noissa olosuhteissa arpaonneen. Guangzhoun tapa onkin yleistynyt muualla maassa. Syy ajoneuvojen hankintaan liittyviin isoihin rajoituksiin on autojen saastuttamisessa. Kiina ei tällä hetkellä kestäisi sitä, että kaikki halukkaat voisivat ostaa sellaisen auton kuin he haluavat. Siksi onkin loogista, että ainakin täällä Shanghaissa sähköauton vihreät rekisterikilvet saa periaatteessa kuka tahansa ilmaiseksi, jos on oikeasti ostamassa autoa.
Sähköautojen markkinat ovatkin Kiinassa merkittävässä kasvussa. Kun muu autokauppa täälläkin nyt yskii, sähkö- ja hybridiautot ovat entistä suositumpia. Eräs professorimme, joka kertoi konsultoivansa tutkimustyön ohessa nimeltä mainitsematonta kansainvälistä autojättiä, kertoi, että hänen lapsensa päiväkodissa lapsilta oli kysytty ympäristöteoista. Lapset olivat lähes yksimielisesti kertoneet, että parasta olisi, jos isä hankkisi sähköauton.
No, ainakin täällä meidän seuduilla isät ovat kuunnelleet lapsiaan. Sähköautoja on silmin nähden paljon. Tesloja on paljon, mutta vielä enemmän vihreillä kilvillä näkyy BYD-, Geely- ja BAIC-merkkisiä paikallisia autoja. Tänä vuonna Auto Shanghaissa nähtiin paljon uusia sähkö- ja hybridiautoja, etenkin sedaneina, myös perinteisemmiltä kansainvälisiltä merkeiltä. Kiinalaiset sähköautovalmistajat eivät tunnu juuri yrittävän kilpailla perinteisten autonvalmistajien kanssa, vaan ne pyrkivät tekemään autoja, jotka olisivat Teslaa houkuttelevampia. Ylemmän keskiluokan sähköautoiksi on tarjolla paljon tyylikkäitä ja futuristisia ratkaisuita. Arkisempien sähköautojen markkinat ovat täällä jo hyvin kiinalaismerkkien hallussa.
Oma autoni odottaa Juuassa. Siellä se kuulemma eilen vielä oli puolisoni vanhempien yli satavuotiaan savusaunan viereisessä katoksessa vartomassa lumisateen loppua. 16-vuotias pikku-Audini on vasta melko vähän ajettu ja hyväkuntoinen, mutta lähes viiden tunnin vaeltelu uusien autojen seassa nostatti minulle autokuumeen, joka voi aiheuttaa Audilleni siirron uuteen kotiin.
Olen päättänyt, että 188-senttisenä kuskina minulle sopisi hyvin iso sedan. En muista nähneeni Auto Shanghaissa yhden Volvon lisäksi yhtään farmariautoa, mutta kaikenlaisia sedaneita, crossovereita ja katumaastureita oli jokaisella esittelyalueella. En kiinalaisia isoja sedaneita vielä kovin kiinnostuneena katsonut, koska veikkaan, että Joensuusta ei välttämättä löydy Roewen tai Geelyn myynti- ja huoltoedustusta. Kun pääsimme kansainvälisempiin merkkeihin, kävin jo istuskelemassa kuljettajan paikalla ja takapenkillä. Olin vähän pettynyt siihen, että loppujen lopuksi tuon kokoluokan autot eivät hirvittävästi eroa sananmukaisesti näppi- ja perstuntumiltaan. Odotuksiin nähden positiivisin yllättäjä oli Volvo S60L, joka on nykyisin kiinalaisen Geelyn omistuksessa. Volvo tuntui paljon paremmalta kuin vaikkapa yllättävän muoviset Teslat, Mazdat ja BMW:t. Meitä molempia miellyttävän Kia Optiman uusin malli ei myöskään tuntunut siltä, että se olisi mennyt muutamassa vuodessa juurikaan eteenpäin ominaisuuksissa, joita voi arvioida ilman moottorin käynnistämistä.
Jos olisin autotoimittaja, olisin kirjoittanut Auto Shanghaista luultavasti sähköautojen näkökulmasta. En Teslasta tai sen kovimmasta kiinalaisesta kilpailijasta Niosta vaan mieluummin Volkswagenista, joka avaa ensi vuonna 20 kilometrin päähän messupaikasta uuden autotehtaan isoin tuotantoaikomuksin.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Näin minä koin Kiinan - 18.06.2019
- Nyt aavistan, miten monta erilaista Kiinaa jää näkemättä - 24.05.2019
- Käytän Kiinassa QR-koodeja useita kertoja päivässä - 02.04.2019
- Noin 20 shanghailaista paikkaa, joissa käytimme vieraitamme - 21.02.2019
- Pitäisi keksiä uudelle poikakaverille nimi - 14.12.2018
- Toivottavasti keskiarvoni riittää ja saan jatkaa kevään opiskelijaviisumilla - 26.11.2018
- Google ottaa askeleita kohti Kiinaa - 31.10.2018
- Avausluennot hävisivät snookerille - 19.09.2018