Sairaalakierros Kaliforniassa
Yhdysvaltoihin opiskelemaan tulevan pitää hankkia sairausvakuutus. Täällä ei ole terveyskeskuksia, joissa jonottaa ja valittaa palvelusta. Yhdysvalloissa on lääkäriasemia ja sairaaloita, jonne ei ole asiaa ilman vakuutusta, tai paksua lompakkoa – joskus tarvitaan molempia.
Eihän tänne sairastamaan tultu, vaan nauttimaan opiskelun lomassa Kalifornian leppeästä talvesta. Mutta lapseni, 6 – ja 15-vuotiaat tyttäret ottivat asiakseen potea vuoden aikana joka ainoan viruksen ja bakteerin, joita ruuhkaisissa kouluissa liikkui. Ja miksei liikkuisi, kolmanneksella Kalifornian kansalaisista ei ole varaa sairausvakuutukseen ja hyvään hoitoon.
Melkein hävettää tunnustaa, että molemmat lapset viettivät eri aikoina kolme yötä sairaalassa bakteeritulehdusten takia. Jopa ambulanssikyyti on koettu. Lapset ovat viettäneet kotona niin paljon sairaspäiviä, että kouluista lähetettiin jo epäileviä kirjeitä kotiin.
Yhdysvalloista en todellakaan jää kaipaamaan sairaanhoitopalveluja. Parhaimmillaan lääkärit ja hoito ovat olleet briljanttia. Kalifornialaiseen tapaan henkilökunta huolehtii potilaasta ylitsevuotavan lämpimästi. Tutkimukseen ja huippuosaajien hyysäämiseen riittää rahaa. Mutta ongelma on pääsy hyvän hoidon lähteelle ja sen tunnistaminen.
Kun sairauskierre alkoi, vein lapseni lähimmälle terveysasemalle, jonka maineen piti olla hyvä. Lääkäri katsoi lastani laiskasti ja antoi diagnoosin. Testituloksia ja perusteluja diagnoosiin piti pyytää useaan kertaan. Lyhyen tapaamisen hinta oli reilut 200 dollaria, jotka vastaanottovirkailija vaati maksamaan kättelyssä, vaikka meillä oli Suomesta otettu kansainvälinen sairausvakuutus.
Tätä kannattaakin miettiä Kaliforniaan matkatessa. Lääkäriasemat epäröivät osavaltion ulkopuolisten, heille tuntemattomien vakuutusten hyväksymistä. Vastaanottovirkailija muistuttaa, että ulkomaalaiset saattavat lähteä maksamatta laskuaan. Ensimmäisellä lääkäriasemalla ei suostuttu soittamaan vakuutusyhtiön Yhdysvaltain päämajaan, josta asia olisi selvinnyt. Edes vakuutusyhtiön soitto lääkäriasemalle ei auttanut.
Kannattaakin harkita paikallisen sairasvakuutuksen ottamista suomalaisen sijaan. Se voi silottaa ja helpottaa tietä, jos sattuu toivoton sairauskierre. Kannattaa myös ennakkoon ottaa selvää, mitä sairasvakuutus korvaa. Korvaako se vain akuutit sairaudet vai myös ennaltaehkäisevästi? Joskus vakuutusyhtiö tulkitsee sairauden syiden tutkimukset ennaltaehkäiseväksi hoidoksi, jonka tarkoituksena on taata, että sairaus ei iske uudestaan. Jos vakuutus kieltäytyy korvaamasta, paperiruljanssi kuumenee entisestään. Yhdysvalloissa nämä vakuutuskirjan nyanssit saattavat koitua hyvinkin kalliiksi.
Lopulta, pitkällisen nuuskinnan ja soittokierroksen jälkeen löysin UCLA:n sairaalaketjuun kuuluvan luotettavan lääkärin, jonka kirjanpitäjä myös hyväksyi kansainvälisen vakuutuksemme. Asiakasta ymmärtävän lääkärin kanssa kommunikointi huojensi oloani suunnattomasti. Toisaalta, en edes uskaltanut vaihtaa lääkäriä, koska joutuisin uuteen tappeluun byrokratian kanssa.
Silti joka vastaanottoa edelsi soittorumba vakuutusyhtiöön ja sairauskertomusten selvittely. Talven loppuvaiheessa jouduin työskentelemään lujaa löytääkseni itsestäni harmonisen kalifornialaisen hipin, jotta kärsimätön pinnani pysyi kurissa, kun sairaalan kirjanpitäjä ei osannut antaa oikeaa vakuutusnumeroa vakuutusyhtiöön ja tietojamme ei löytynyt laskua varten. Ja opinnoilta ei olisi riittänyt enää aikaa ylimääräiseen setvimiseen.
En ole vieläkään ehtinyt laittaa vuoden lääkekuitteja vakuutusyhtiöön. Alkaa pahasti näyttää siltä, että ne jäävät hoitamatta. Ihoni nousee kananlihalle jo ajatuksesta kirjelmöidä ja soitella sairasvakuutusasioissa ja opinnot ovat kärsineet jo muutenkin tarpeeksi lasten kuumeiluista.
Silti, sairasvakuutuksemme on auttanut meitä todella paljon. Meidän tapauksessamme vakuutusyhtiö lienee maksanut vuoden kuluessa useamman kymmenen tuhatta euroa amerikkalaisille vakuutusyhtiöille sairaalahoidoista ja lääkärikäynneistä pöpöjen takia. Jo yksi kolmen päivän sairaalareissu maksaa noin kymmenen tuhatta euroa.
Kompastellessani olen miettinyt sitä kolmannesta amerikkalaisista, jolla ei ole varaa sairasvakuutukseen. Vakuuttamattomia riittää jopa Santa Monican kouluissa. Kaikilla ei ole varaa rokotuksiin, jotka kouluissa ovat pakollisia. Lapseni on kertonut luokkakaverista, jolla ei ole ollut varaa tutkituttaa kunnolla vuoden jatkunutta vatsakipuaan, koska perheellä ei ole varaa sairasvakuutukseen. Nuorukainen on jatkuvasti poissa koulusta.
Presidentti Barack Obama yrittää uudistaa terveydenhuoltoa muun muassa epäämällä vakuutusyhtiöiltä oikeuden kieltäytyä maksamasta hoitoa, jos syynä on potilasta ennen vakuutuksen ottamista vaivannut sairaus. Obaman tarkoituksena on taata sairaanhoito mahdollisimman monelle amerikkalaiselle ja näin vahvistaa koko kansan terveyttä. Mutta Yhdysvalloissa terveyspalvelut ovat yhtiöiden ja sijoittajien omistuksessa. Näiden sääntely on ongelmallista vapaan kapitalismin maassa, kun käytännössä ei ole olemassa julkista sairaanhoitojärjestelmää, jonka kautta yleistä hoitoa voitaisiin tarjota ja taata, jotta epidemiat eivät pääse leviämään ja mahdollisimman moni sairaus pysäytetään alkuvaiheessa.
Jotain hyvää siis Euroopassa on vielä jäljellä.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Hyväntekijöiden radioaalloilla - 18.02.2011
- IPad-journalismin jäljillä - 01.12.2010
- Hei, me blogataan! - 27.10.2010
- Journalismia Los Angelesissa - 31.08.2010
Hei
Kysyisin, mitä kautta tuon sairasvakuutuksen saa?
Poikani on lähdössä elokuussa Amerikkaan opiskelemaan ja kukaan ei oikein osaa neuvoa.
Eikö sairasvakuutusjuttu pidä olla jo opiskeluviisumia hankkiessa?
Vakuutusyhtiö suositteli minulle tänne tullessani laajennettua matkavakuutusta, ja moni muukin opiskelija on ottanut vastaavan vakuutuksen. Yleensä ne ovat korkeintaan 3 kk mittaisia, mutta vakuutusyhtiöt laajentavat niitä vuodeksi. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana ns. 90 päivän säännön kanssa, jonka mukaan 90 päivän kuluttua yhtiö ei enää korvaa sairaudesta koituneita kuluja, vaikka vakuutuksen ottaja maksaisikin vuoden vakuutusturvasta.
Meillä ongelmana oli muun muassa se, että kun tyttäreni sairasti nielurisatulehduksen kaksi kertaa vuoden aikana, yhtiö ei aluksi suostunut korvaamaan toista sairauskertaa, koska se tapahtui yli kolme kuukautta ensimmäisen sairauden jälkeen. Yhtiön mukaan toinen kerta olisi ollut jatkoa ensimmäiseen sairauteen, joka oli jo aiemmin hoidettu kuntoon antibiooteilla.
Meidän tapauksessamme yliopiston kautta olisi voinut ottaa paikallisen vakuutuksen. Se olisi saattanut helpottaa asiointia, sillä moni lääkäriasema suhtautuu epäillen matkavakuutuksiin.
Toivottavasti saat lisätietoa sopivista vakuutuksista esim. vaihto-oppilasorganisaatioilta, jotta matkaan ei tule mutkia eikä ikävää kirjelmöintiä.
Aika rankkaa yleistystä. En ollenkaan epäile kokemuksiasi, mutta koko USA:n terveydenhuoltojärjestelmän leimaaminen yksittäisten kokemusten perusteella ei ole kohtuullista.
Ensinnäkin: USA:ssa on runsaastikin terveyskeskuksia. En uskalla sanoa mitään Kaliforniasta, koska asuin siellä vain vuoden enkä sairastanut siellä lainkaan (olen asunut runsaat 11 vuotta USA:ssa neljässä eri osavaltiossa ja käynyt yli 40:ssä, joten jonkin verran kokemusta on). Monessa muussa osavaltiossa olen käynyt terveyskeskuksissa ja saanut oikein hyvää, asiantuntevaa ja kohtuuhintaista hoitoa.
Kansainväliset sairausvakuutukset kyllä kelpaavat monessa paikassa. Minulle tehtiin Washingtonin osavaltiossa 15.000 dollarin leikkaus, vaikka vakuutusyhtiöltä ei siihen hätään oltu vielä saatu maksusitoumusta. Koko paperirumba hoitui sitten jälkikäteen ihan näppärästi.
IFHP:n joulukuussa 2010 julkaistun raportin (http://www.ifhp.com/documents/IFHPpricereport151210.pdf) mukaan lääkärikäynnin keskihinta USA:ssa on USD 86.
Samaisen raportin mukaan sairaalapäivän keskihinta on noin USD 3600 eli kolmen päivän käynnin keskihinta on vähän alle EUR 7500 – kieltämättä kallista muttei silti yli kymppitonnia.
En siis sano, että USA:n terveydenhuollossa ei olisi kirveellä töitä – on paljonkin. Mutta etenkin journalististipendiaatilta toivoisi vähän lähdekriittisempää ja analyyttisempää kirjoitusta eikä mustavalkoista yleistämistä.
Cheers,
J.