Saksa on teknologian, raskaan teollisuuden, modernin suunnittelun ja kaiken edistyksellisyyden tyyssija. Mutta kun maahan laskeutuu sitkeä ja kirpeä matalapaine, niin EU-jätti syöksyy halvaannuttavaan pakkassokkiin. 

Lumi, jää ja kymmenen asteen miinuskelit ovat ottaneet Saksan ja siinä sivussa Berliinin panttivangikseen. 

 Joka puolella Berliiniä huomaa, että tätä maata ei ole suunniteltu pakkaskelejä varten. Suomalaisesta näiden sääongelmien seuraaminen tuntuu välillä huvittavalta, mutta loppujen lopuksi tilanne panee vihaksi. Jatkuvasti tulee kysyneeksi itseltään, että “miksi ihmeessä te teutonit hoidatte tämän asian aivan päin veetä”. 

Tammikuu on ollut Berliinissä kylmin vuosikymmeniin. Lunta on satanut likimain joka päivä. Väliin näyttää siltä, että koko kaupunki on täysin sekaisin. 

Ulkona liikkuessa näkee jatkuvasti jumiutuneita autoja, kaatuneita ihmisiä ja likimain käyttökelvottomia jalkakäytäviä. Jo 14 koditonta on jäätynyt Saksassa hengiltä (26.1. mennessä), monet heistä Berliinissä. Junavuoroja perutaan, U- ja S-Bahnjärjestelmät ovat hajoamispisteessä. Kouluja ja päiväkoteja pidetään suljettuina, rakennustyömaat ovat kiinni ja poliisit ovat saaneet vapautuksia ulkopartioinnista. 

Suomessa talveen osataan tietysti varautua, eikä järjestelmä sekoa kovillakaan pakkasilla. Toista on täällä. Pakkashäiriöihin törmää myös Freie Universitätin käytävillä.

Saksalaiset ovat säästeliäitä ihmisiä, mutta miksi ihmeessä yliopiston luentosaleja pidetään väliin niin kylminä, että sormet ovat kestokohmeessa ja koko kroppa tärisee. Luennoilla on usein pidettävä toppatakki päällä. 

Saksalaisilla on täysin häiriintynyt käsitys tuulettamisesta. Luentojen tauoilla ikkunat avataan, koska jostain syystä saleihin on päästettävä tuoretta ulkoilmaa lukuisia kertoa päivän aikana. Tästä perinteestä ei luovuta edes kovilla pakkasilla. Näin täällä toimitaan, ja ilman poikkeuksia. 

Yliopiston vessojen lavuaareissa ei juuri koskaan ole lämminvesihanoja. Pakkasellakin kädet on pestävä jääkylmällä vedellä. Tämäkin on sitä saksalaista säästäväisyyttä; kohmeiset kädet pestään jäävedellä.

Suomi on tuulikaappimaa. Saksa on kaikkea muuta. Likimain kaikki yliopiston rakennukset on suunniteltu sellaisiksi, että kun ulko-ovi käy, niin pakkasilma vyöryy koko rakennukseen. Sama tuulikaapittomuus pätee koko Saksaan.

Berliinin kahvilat, kapakat ja ravintolat ovat myös yleensä tuulikaapittomia, vaikka juuri näiden paikkojen ulko-ovet käyvät tasaiseen tahtiin. Ratkaisuksi on kehitetty ovien sisäpuolelle viritetyt paksut punaiset verhot, joiden välistä asiakkaiden on pujoteltava päästäkseen juomaan päivittäisen latte macchiatonsa tai Weißbierinsä.

Lukuisien rakennusten porraskäytäviä ja muita julkisia sisätiloja ei lämmitetä ollenkaan. Vain työ- ja kokoustilat pidetään lämpiminä. 

Jo useamman kerran on tapahtunut, että luennoitsijat pyytävät esitelmiensä päätteeksi opiskelijoita auttamaan autonsa työntämisessä liikkeelle. Eihän täkäläisillä autoilijoilla juuri koskaan ole kunnon talvirenkaita. Jumissa ollaan ja sitten suditaan. 

Berliinin kadut ovat pakkaskeleillä tappokunnossa. Jalkakäytävät ovat käsittämättömän jääkerroksen peitossa ja ajotiet ovat pakkasen hieman hellittäessä valtavia loskapeltoja. Katujen suolaaminen on täällä likimain yhtä suosittua kuin Currywurst. 

Lumiongelmista raportointi kuuluu täkäläisten tiedotusvälineiden suuriin suosikkiaiheisiin. Uudenvuoden ilotulitusorgioiden jälkeen lehdissä oli kauhistelevia uutisia, joissa kaupungin puhtaanapitoväki vetisteli kohtaloaan. Kaupunkiin oli satanut niin paljon lunta, ettei ilotulitusrakettien roippeita pystytty kunnolla korjaamaan kaupungin kaduilta. 

On vaikea kuvitella, että Suomessa tehtäisiin uutisia, joissa analysoitaisiin roskien ja lumikinosten kompleksista suhdetta puhtaanapidollisesta näkökulmasta. 

Berliinin talvi on todella vastenmielinen kokemus. Jostain käsittämättömästä syystä kahden asteen pakkanen Berliinissä vastaa vähintään 20 asteen pakkasta Suomessa. Ehkä tämä johtuu tuulesta ja kosteudesta. Jo kahden asteen pakkasessa täällä hytisee kuin hullu. 

Ja vihonviimeinen asia mitä tässä kurjuudessa kaipaa on se tuskallisen usein kuultu lohkaisu, että “ei kai tällainen pieni kylmyys voi suomalaisesta tuntua miltään”. Kyllä se nyt vaan tuntuu, ja syykin on selvä; Suomi on suunniteltu talvikestäväksi, Berliiniä ei ole!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kulttuuritoimittaja selätti presidentin - 03.06.2010
• Kaspar Hauser vs. kristillisdemokraatit - 03.05.2010
• Onnea sinä! Tämän tekstin voit lukea täysin ilmaiseksi! - 01.04.2010
• Kai Diekmannin 16-metrinen penis - 02.03.2010
• Missä on seuraava Rudi Dutschke? - 04.01.2010
• Herranjestas! Saksalainen elokuva voi olla kiinnostavaa - 07.12.2009
• Elämää metrotunneleissa - 28.10.2009