Saksalainen ei luota Facebookiin – eikä pitäisi suomalaisenkaan

15.06.2016
In: Berlin
Avatar photo

Meri Valkama

Meri Valkama opiskeli lukuvuoden 2014 – 2015 Berliinin Freie Universitätissä, Europäische Journalisten Fellowship -toimittajaohjelmassa.

Suomalaiselle sosiaalinen media on ystävä, saksalaiselle potentiaalinen vihollinen. Ajatus juolahti mieleen erilaisten havaintojen seurauksena jo ennen Berliinin vuoteni alkamista, mutta on Saksassa vietettyjen kuukausien aikana vain vahvistunut.

Oli alkusyksy, kun päiväkodissa vieraili poliisi. Iltapäivällä lasta hakiessani opettaja välitti poliisin terveiset vanhemmille: älkää päivittäkö lapsestanne sosiaaliseen mediaan mielellään mitään, etenkään valokuvia tai videoita, turvallisuussyistä. Kehotus tuli tarpeeseen ehkä erityisesti päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmille – kouluikäisen lapseni ikätovereista useat ovat itse kieltäneet vanhempiaan päivittämästä sosiaaliseen mediaan mitään lapsen elämään liittyvää. Syy: halu säilyttää maksimaalinen yksityisyys.

Jäin miettimään suomalaisten ja saksalaisten välisiä somen käyttöeroja, kun Ylen toimittaja otti minuun yhteyttä ja pyysi haastattelua. Toimittaja teki juttua sosiaalisen median tiedonkeruutavoista ja pyysi kommentteja runsas vuosi sitten kirjoittamaani artikkeliin liittyen. Jutussani selvitin, oliko mahdollista, että Facebook kuunteli käyttäjiään kohdentaakseen mainontaansa osuvammin. Artikkelissa kerroin huomanneeni, kuinka Facebook-uutisvirtaan ilmestyvät mainokset olivat muuttuneet sen mukaan, mitä olin puhelimeni (siis Facebook-applikaation) vieressä puhunut. Juttua varten puhelimeni tutkitutettiin mobiilifirmassa. Siellä kuuntelua pidettiin täysin mahdollisena. Muuttuiko suhtautumistapasi Facebookia kohtaan jutun tekemisen jälkeen, toimittaja kysyi haastattelussaan. Muuttui, vastasin, mutta vielä enemmän se on muuttunut Saksassa asuttujen kuukausien aikana.

Pari kiehtovaa faktaa: Saksa on ainoa OECD-maa, jossa matalasti koulutettu kansanosa käyttää sosiaalista mediaa enemmän kuin korkeasti koulutettu väestönosa. Itse asiassa mitä koulutetumpi saksalainen on, sitä vähemmän hän käyttää somea. Ilmiöön törmää jatkuvasti. Useat tapaamani (korkeasti koulutetut, merkittävissä asemissa työskentelevät) journalistit, joiden voisi olettaa käyttävän vaikkapa Facebookia työssään, karttavat sitä. Jotkut käyttävät sitä salanimellä. Noin vuosi sitten Saksan tietosuojavaltuutettua vastaava viranomainen päätti, että Facebookin on sallittava valeprofiilin käyttö. Vaatimus, jonka mukaan käyttäjä saisi esiintyä vain oikealla nimellä ja tunnistettavalla kuvalla rikkoo yksityisyyden suojaa. Viime syksynä Saksa myös ilmoitti ryhtyvänsä tutkimaan esimerkiksi Googlen ja Facebookin Yhdysvaltoihin siirtämää dataa, toisin sanoen sitä, rikkovatko yhtiöt saksalaisten yksityisyyden suojaa.

Saksalaisten varautunut suhtautumistapa tietojen keräämiseen ja käyttöön pohjaa historiaan. Natsihallinnolle väestörekisteri oli apuväline kansanmurhaan. DDR:ssä Stasi käytti ihmisten henkilötietoja vainotakseen toisinajattelijoita. Itse asiassa koko tietosuojan käsite on syntynyt Saksassa. Täällä tietoturva myös kuuluu perusoikeuksiin. Suomessa tietosuojaan liittyvää kollektiivista traumaa ei ole, mikä saattaa selittää suomalaisten vähätteleviä reaktioita esimerkiksi Facebookin salakuunteluepäilyihin. Aihetta käsittelevän artikkelini jälkeen useat lukijat kertoivat havainneensa saman kuin minä – uutisvirtaan ilmestyi mainoksia aiheista, joita käyttäjät eivät olleet kirjoittaneet Googleen tai sähköpostiinsa, mutta joista olivat puhuneet kännykän lähellä. Vastaavia havaintoja on tehty ympäri maailmaa. Silti moni suomalaislukija reagoi juttuun epäuskoisesti, jopa ärsyyntyen. Ei voi olla mahdollista. Foliohattuilua. Mitä sitten jos kuuntelee – minulla ei ole mitään salattavaa! Väite on tasoa ”I want to believe”. Ja niin edelleen. Vastaavia kommentteja olisi vaikea kuvitella kuulevansa Saksassa, ainakaan siltä epäluuloisimmalta koulutetulta kansanosalta.

Kun Suomessa valtaosalle omasta lähipiiristäni Facebook tuntuu edustavan ystävää, Saksassa olen kuullut monen kutsuvat sitä nimityksillä, kuten uusi Stasi tai Stasi 2.0. Mikäli Facebook keräisi laittomin keinoin tietoja käyttäjistään, sen motiivi ei tietenkään olisi toisinajattelijoiden vainoaminen tai jonkin tietyn yhteiskuntamallin ylläpitäminen, vaan raha. Stasi 2.0:n tavoitteisiin kuuluu mainostulojen maksimointi, mihin pääsee totta kai helpommin, jos kuulee millaisia keskusteluja käyttäjät käyvät. Ja Facebookhan kuulee. Jostain syystä tämä ei tunnu olevan suomalaisille kovin suuri ongelma. Se on erikoista, sillä meillä (kuten muuallakin) Stasiin ja sen tiedonhankintametodeihin suhtaudutaan tuomiten, suorastaan halveksuen. Tai ehkä kyse onkin juuri metodeista – Stasi käytti keppiä (uhkailu, kiristys, pelottelu, rangaistukset), Facebook käyttää porkkanaa (ystävien yhdistämistä, ilojen ja surujen jakamista muiden kanssa, hauskoja meemejä, viihdyttäviä keskusteluja). Lopputulos on yhtä kaikki samankaltainen: suurta yhteiskunnallista valtaa käyttävälle taholle kertyy suuri määrä tietoa, jota käytetään muihin kuin pyyteettömiin tai yhteistä hyvää lisääviin tarkoituksiin.

Miten Saksa on muuttanut sosiaalisen median käyttötapojani? Lasteni kuvia en jaa enää juuri koskaan, enkä koskaan ilman heidän lupaansa. Useiden Facebook-kontaktieni tapa julkaista solkenaan lastensa kuvia tai jakaa heidän yksityisiäkin asioitaan näyttäytyy nykyään vastuuttomana. Inboxissa en käy enää keskusteluja arkaluonteisista aiheista. Facebookin applikaation olen poistanut, Messengeriä en asenna, Facebookia käytän ainoastaan selaimessa. Miksi? Kun yritimme juttuprosessin aikana saada Facebookia vastaamaan kysymykseen, mikä muu kuin käyttäjien salakuuntelu voisi selittää mainokset, yhtiö kieltäytyi vastaamasta. Facebookin ylimielinen suhtautuminen oikeutettuun, perusoikeuksiin liittyvään huoleen on saanut varpailleen myös saksalaiset. Kansainvälisesti toimiva yritys toimii kansallisten demokraattisten prosessien ulkopuolella ilman, että siihen saa otetta. Siitä oli suomalaistenkin syytä huolestua.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment