Saksan malliin vedotaan, kun halutaan sensuuria

05.02.2020
In: Wien
Avatar photo

Ilmo Ilkka

Ilmo Ilkka työskentelee syksyllä 2020 harjoittelijana Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Itävallassa.

Kuten sanotaan, tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla. Hyvät aikeet olivat varmasti mielessä Saksassa 2017, kun silloinen oikeusministeri Heiko Maas yhdessä maan hallituksen kanssa esitteli lakipaketin, jonka avulla maa pyrki hillitsemään verkon vihapuhetta ja valeuutisia. Laki tuli voimaan vuonna 2018 ja siitä on tullut menestys, joskin ei ehkä sen tyyppinen, joksi sen alullepanijat kuvittelivat. Laki velvoitti sosiaalisen median yhtiöt poistamaan laittoman sisällön palveluistaan, joilla on yli kaksi miljoonaa käyttäjää, 24 tunnin sisällä sakkojen uhalla.

Itävallassa, kuten muuallakin, äärioikeisten nousu on johtanut rankan ja aiheettoman kritiikin lisääntymiseen journalisteja kohtaan.

Täydellisessä tai edes hieman paremmassa maailmassa tämä ajatus olisi melko varmasti toimiva. Valitettavasti nykyisessä maailmassa Saksan juridinen päänavaus käännettiin monissa autoritäärisissä maissa merkiksi siitä, että median tilaa ja oikeuksia voidaan rajoittaa valeuutisten ja vihapuheen rajoittamisen nimissä. Nämä maat, jotka kärsivät kiltisti sanottuna demokratian puutostilasta, ovat voineet lakeja laatiessaan osoittaa Saksaan ja ikään kuin vedota kehittyneen, länsimaisen demokratian luomaan ennakkotapaukseen.

Tällaisten maiden joukosta löytyy sellaisia demokratian tyyssijoja ja sananvapauden ehdottomia puolustajia kuten Venäjä, Venezuela, Singapore ja Ukraina. Jälkimmäisimmässä maassa hallitus on puskenut lakiesitystään pikapikaa läpi parlamentaarisen valmistelun loma-aikoina. Ukrainan lakiehdotus muun muassa velvoittaa kaikki toimittajat kuulumaan valtiolliseen yhdistykseen ankarien rangaistusten uhalla. Valtiolla on siis oikeus määrittää se, kuka on ”oikea” toimittaja ja kuka ei.

Varsinkin jälkimmäinen kohta lakiesityksessä iskee vasten modernin milleniaalin kasvoja. Maissa, joissa sanan- ja lehdistönvapaus eivät ole historiallisesti olleet kovinkaan vahvoja tai jotka ovat luisuneet alas vapauksien osalta, Internet on lunastanut lupauksiaan vapaammasta tiedonvälityksestä.  Rajat perinteisille medioille juttuja tekevien journalistien ja esimerkiksi blogejaan ylläpitävien aktivistien välillä hämärtyvät kyseisissä maissa melko varmasti useammin ja voimakkaammin kuin liberaaleissa demokratioissa. Tällöin jako ”oikeisiin” ja ”epäoikeisiin” toimittajiin näyttäytyy entistä vaarallisemmalta.

Jakolinjat ovat myös Singaporen valeuutislain ytimessä, joskin siinä ei niinkään puututa professionaaliseen identiteettiin vaan isketään suoraan poliittisten jakolinjojen päälle. Maan parlamentti sääti lokakuussa 2019 valeuutisten vastaisen lain, jota on käytetty tammikuun puoliväliin mennessä yksinomaan oppositiota tai hallituksen kriitikoita vastaan. Lain seuraukset näkyvät muun muassa siinä, että oppositiopuolue ”Singapore Democratic Partyn” (SDP) Facebook-päivitykseen lisättiin huomautus ”valeuutisesta”, jota tehostettiin selostuksella siitä, mikä päivityksessä oli vikana. Puolue on vienyt asian oikeuteen, joskin käsittely tapahtuu suljettujen ovien takana SDP:n vaatimuksista huolimatta.

Saksan hyväksymä lakimalli on otettu ilolla vastaan autoritäärisissä maissa, joissa sitä käytetään vapaan journalismin vainoamiseen.

Nämä lait ovat näyttäneet erityisen selkeästi sen, miten Internetin hartioille langetetut lupaukset vapaammasta tiedonkulusta ja yhteiskunnista ovat kääntyneet päälaelleen. Autoritäärisissä valtioissa vapaan tiedon on korvannut hallinnon julistama ”oikea” tieto ja sosiaalisen median luomat ongelmat, kuten valeuutiset, on ratkaistu käyttämällä työkalua, joka ikään kuin vahingossa osuu aina kriitikoiden ja opposition pääkoppiin.

Ja tämä kaikki lähti hyvistä tarkoitusperistä ja aikeista.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment