Akateemisen maailman lisäksi olemme saaneet tutustua täällä Oxfordissa englantilaiseen koulujärjestelmään 4-vuotiaan koululaisemme myötä. Ennen muuttoa puntaroimme erilaisia vaihtoehtoja leikkiryhmästä kotihoitoon, mutta kun paikka alle 5-vuotiaiden leikkiryhmästä ei auennut, oli ainoa vaihtoehto oikeastaan kouluun meno.

Englannissa koulun aloittaminen on pakollista 5-vuotiaana, mutta sen voi aloittaa jo aiemmin, jopa 3-vuotiaana. Koska päivähoitomaksut ovat Suomeen nähden monin verroin kalliimpia ja koulu puolestaan täysin ilmaista, ei ole ihme, että täällä lähes kaikki 4-vuotiaat käyvät koulua eikä heitä esimerkiksi näy ollenkaan leikki-ikäisten avoimissa aamupäiväkerhoissa, joissa 1-vuotiaamme käy au pairin kanssa.

Tyttäremme luokassa on 28 oppilasta ja 2 opettajaa. Viereisessä luokassa on saman verran lapsia, ja usein näiden kahden luokan oppilaat toimivat yhdessä ja limittäin, joten hulinaa riittää. Opettajat saavat kuitenkin ihmeen hyvin luokat pysymään kasassa ja homman sujumaan.

Päivät ovat kaikilla koululaisilla kuuden tunnin mittaisia, yhdeksästä kolmeen. Vanhemmat tuovat lapsensa luokkaan 10 minuuttia ennen kellon soimista ja jäävät seuraamaan pienten koululaisten päivän käynnistymistä. Lapsille on viritetty heti aamusta erilaisia toimintapisteitä askarteluista tietokonepeleihin. Samalla vanhemmat voivat vaihtaa kuulumisia opettajan kanssa ja tutustua toisiin vanhempiin. Kun kello soi, lapset kerääntyvät lattialle rinkiin ja vanhemmat poistuvat paikalta.

Oppiminen tapahtuu leikin lomassa eikä luokassa istuta pulpeteissa, vaan eri työskentelypisteissä kiertäen. Joka viikko opetellaan uusi kirjain, joka myös teemoittaa viikon tekemisiä. Tavoitteet ovat korkealla, sillä kahden ensimmäisen valmistavan vuoden aikana on tarkoitus oppia lukemaan ja laskemaan. Lapsien taitoja myös testataan heti alusta asti säännöllisesti ja keskusteluja opettajan ja vanhemman välillä on useamman kerran lukuvuoden aikana.

Koulun tuntitarjotin on monipuolinen: lukemisen, kirjoittamisen, matematiikan, askartelun ja piirtelyn lisäksi lapset opiskelevat joka viikko saksaa, uskontoa, kokkausta ja liikuntaa. Myös salsan opettelu on tullut loppusyksystä mukaan ohjelmaan. Ja tällä viikolla täytimme koulun kyselyn, jossa selvitimme tyttäremme tietokonetaitoja tietotekniikan opiskelua varten.

Ulkona lapset leikkivät 1-2 kertaa päivässä, usein lounaan jälkeen. Ulkoilun jälkeen lapset lepäävät ja lukevat rauhassa kirjoja lattialla istuen. Lukemisen oppimiseen satsataan paljon, sillä perjantaisin koulun isommat oppilaat, “reading buddyt” lukevat kahdestaan lapsen kanssa. Lapset saavat myös joka viikko kotiinsa kaksi omaa tasoa vastaavaa lukukirjaa, joista tehdään merkinnät oppilaan omaan lukupäiväkirjaan.

Koulu viestii tosi aktiivisesti kodin kanssa. Kouluviikon jälkeen lapset saavat kotiin vietäväksi uutiskirjeen, jossa selvitetään menneen viikon tapahtumia ja kerrotaan tulevasta viikosta. Lisäksi sähköpostiin tulee joka viikko koko koulua koskeva uutiskirje ja tarpeen tullen vielä luokan vanhempainedustajien tiedote.

Vanhemmat ovat koulun toiminnassa muutenkin tiiviisti mukana. Rahaa kerätään jatkuvasti erilaisissa huutokauppa- ja tietovisailloissa, kakkumyyjäisissä ja joulubasaarissa. Vapaaehtoiset auttavat luokassa viikoittain esimerkiksi lukemalla lapsille, avustaen askarteluissa ja vetäen perjantaista kokkaustuntia.

Koulunkäynti vie paljon aikaa myös meiltä vanhemmilta, mutta on huojentavaa, että meillä ei ole mitään paineita lapsemme oppimisesta. On ihan sama laskeeko nelivuotias tämän lukuvuoden jälkeen sataan vai kahteenkymmeneen. Pääasia on, että hän viihtyy ja on sopeutunut isompiin ympyröihin. Tämän jälkeen tuntuu leppoisalta palata vielä pariksi vuodeksi suomalaiseen päiväkotiin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Take care, Oxford! - 07.07.2014
• Mitä tulen kaipaamaan - 28.04.2014
• Tämähän alkaa sujua - 31.01.2014
• Jouluna ei tapahdu mitään - 02.01.2014
• Arki on arkea Oxfordissakin - 09.12.2013
• Alkusäädön jälkeen valmiina opintoihin - 23.10.2013