Se kesä, joka piti kokea
Kesä Wienissä on jotain ainutlaatuista, toivottavasti pääset kokemaan sen. Tuota lausetta olen saanut kuulla toistuvasti eri ihmisiltä sen jälkeen kun saavuin keskelle lockdownin sulkemaa Wieniä tammikuussa. Silloin kesä tuntui kovin kaukaiselta ja oli hankalaa arvioida, miten koronatilanne tulee etenemään ja pääsenkö kokemaan tuota erityistä kesää.
Ilta-auringon valaisemia wieniläistaloja Neubaun kaupunginosassa.
Nyt elämme jo syyskuuta ja kesä alkaa olla pian takana päin, vaikka elohopea huiteleekin vielä hellelukemissa. Aika on kulunut nopeasti. Harjoitteluni IPI:ssä päättyi kesäkuun lopussa ja sittemmin olen nauttinut täysillä Wienin kesästä, joka totta tosiaan on ollut kaiken hehkutuksen arvoinen. Toukokuun jälkeen koko kaupunki on puhjennut kukkaan.
Kesäinen Wien Lainzer Tiergartenin luonnonpuiston laelta kuvattuna.
Niin kutsutun 3g-ohjeistuksen (”geimpft, getestet, genesen“) ansiosta koronalukemat ovat pysyneet kurissa, kun muun muassa ravintoloihin tai baareihin ei ole päässyt ilman rokotetodistusta, negatiivista testitulosta tai sertifikaattia jo sairastetusta koronavirustaudista. Systeemi on ollut erityisen toimiva Itävallan tehokkaan testauskapasiteetin ansiosta – antigeeni- tai PCR-testin saa tehtyä ilmaiseksi lähes milloin vain melkein missä vain. Kiittäminen on myös paikallisten ihmisen kuuliaisuutta – vaikka rajoitukset aika ajoin muuttuvat, ihmiset tuntuvat suhtautuvan niihin joustavasti, eikä vapauden mukanaan tuoma vastuu paina.
Kesäkuussa järjestetty tuhansien ihmisten Pride-kulkue osoitti hyvin, kuinka paluu normaaliin on alkanut.
Kulunut kesä on ollut (täälläkin) poikkeuksellisen kuuma, mikä on tuonut omat haasteensa. amut olen käyttänyt opiskellen saksaa, mutta keskipäivällä, kun mittari on näyttänyt 35 astetta, tunnit ovat kuluneet usein varjoisaa paikkaa etsiessä ja varsinaiset aktiviteetit ovat jääneet illalle. Se on ollut kiehtovaa ja tuonut Wienistä esiin uusia puolia. Kaduilla ja terasseilla on törmännyt rentoutuneisiin ihmisiin, jotka tankkaavat itseensä lämpöä ja aurinkoa selvitäkseen talven tuulisista ja harmaista päivistä. Moni on sanonut, että kesällä eletään täysillä ja talvella sitten otetaan iisisti. Ehkä juuri se on salaisuus Wienin ainutlaatuisen kesän takana: kaikki pistävät parastaan, niin kauan kun keliä riittää.
Vaikka stipendiaattijaksoni ja pian myös kesä ovat takana päin, minun matkani Wienissä jatkuu, kun aloitan uuden harjoittelun Suomen Wienin-suurlähetystössä. Ensimmäiset kahdeksan kuukautta täällä ovat olleet erittäin antoisat, joten odotukseni ovat korkealla myös jatkon suhteen. Tämän blogin päivittäminen päättyy osaltani tähän, mutta tekemisiäni voi jatkossa seurata muun muassa Twitterin välityksellä @riikkamau.
Kiitos kaikille lukijoille ja mukavaa syksyä!
