Seminaarin otsikko oli yksinkertainen. Methoden der Journalismusforschung – suomeksi siis journalismin tutkimuksen metodit. Oikeastaan olin jo varautunut pahimpaan, siis siihen, että kuuntelisin saksaksi jotain hienosyistä tiedesaivartelua, mistä en edes suomeksi ymmärtäisi mitään. Menin silti. Totta kai kiinnosti ylipäätään kuulla, mistä saksalaiset journalismintutkijat puhuisivat, vaikka sitten lounastauolla. Ilahduin jo Deutschlandsradion seminaarisalin ovella: onpa nuorta porukkaa, ja ylipäätään paljon väkeä.

Ilahduin myös kuulemastani.  Tutkijoiden metodologiset pohdinnat olivat virkistävän käytännöllisiä: Miksi mediasisältöjä tutkitaan niin usein vain niistä lehdistä, joita pidetään laatulehtinä ja mielipidejohtajina? Miten toimitusten työtapoja voi tutkia joutumatta itse tutkijana sellaiseen välikäteen, että tutkimustuloksia tai tutkimusasetelmaa käytettäisiin esimerkiksi mediakonsernin säästöohjelman perusteluna? Miten se, että sisällönanalyysin aineistoon poimitaan jutut aina joka kahdeksannelta päivältä eikä esimerkiksi joka toiselta viikolta, vaikuttaa sisällönanalyysiin? Miten erilaisista sekundäärisistä tutkimusaineistoista saa vertailukelpoisia?

Innostuin kovasti etenkin siitä, että metodologiaseminaarissa puhuttiin Googlen hyödyistä toimittajille. Kaksi kaveria, Michael Scharkow Berliinin Universität der Kunstesta ja Jens Vogelsang kotiyliopistostani Freie Universitätistä, esittelivät, miten yksinkertainen apu Google Insight for Search on toimittajille. Eikä siis vain tiedonhaussa, tietenkään. Vaan sen selvittämisessä, mikä ihmisiä milloinkin kiinnostaa.

Syystä tai toisesta Google Insight for Search ei ollut minulle entuudestaan tuttu työkalu, vaikka keskivertogooglailija olenkin. Työkalulla voi tarkastella eri aikoina ja eri paikoissa tehtyjä Google-hakuja. Kun sen yhdistää hyvillä hakutermeillä journalismiin, on kyse agenda setting -tutkimuksesta.  Siis sellaisista kysymyksistä kuin että mistä ihmiset hakevat missäkin uutisprosessin vaiheessa tietoa. Kun jotain tapahtuu, vastaako se määrä tietoa, minkä lukijoille viestimissä tarjoamme, kysyntää? Mitä emme osanneet kertoa ja mihin kysymykseen lukija etsii lisätietoja netistä?

Scharkow ja Vogelgesang ovat omissa tutkimuskokeiluissaan käyttäneet Google Insigt for Searchia niinkin yksinkertaisesti, että he ovat vain vertailleet tapauksen X saamaa medianäkyvyyttä ja sitä, paljonko samasta aiheesta on Google-hakuja tiettynä aikana. Perusajatuksena oli, että volyymit seuraisivat toisiaan – mutta niin ei aina tietenkään ole. Toimitukset hukkaavat niitä hetkiä, jolloin lukijoiden kiinnostus olisi korkeimmillaan. Tarjonta ei vastaa kysyntää.

Tieto siitä, mistä lukija tahtoo tietää enemmän, on tervetullutta toimituksiin. Olisiko aihetta siis syytä jatkaa? Voisiko verkkolehteen tehdä heti jotain lisää?

Tiedonnälkäni kasvoi. Hyvä seminaari siis.  Osaisimmepa useammin käyttää hyödyksi sitä tietoa, joka meille on koko ajan helposti tarjolla kaikille avoimilla työkaluilla lukijoista ja heidän tiedonnälästään.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Terassi kylmenee - 18.12.2008
• Berliinin muurilla - 25.11.2008
• Vuosi Berliinissä alkaa - 18.11.2008