Sen kerran kun petyin

11.04.2016
In: Fudan
Avatar photo

Antti Järvi

Antti Järvi opiskeli Fudanin yliopistossa lukuvuoden 2015 - 2016.

Muutama ystäväni on käynyt moikkaamassa minua Shanghaissa kuluneen lukuvuoden aikana. Vierailujen aikana olen tajunnut, että toistelen heille tiettyä samaa virttä: olen pahoillani siitä, miten vähän kaupungista löytyy vanhaa rosoa.

Se yllätti minut tänne tullessani. En enää tarkkaan muista, mitä oikein odotin, mutta ainakin enemmän vanhaa, eksoottista ja kaoottista, Hanoita ja Pekingin hutongeja.

Shanghai on nimittäin myllätty uusiksi 2000-luvulla. Vanhoja parikerroksisia taloja on pistetty kortteleittain maan tasalle, ja tilalle on rakennettu 20–30-kerroksisia asuinrakennuksia. Mylläys on käynnissä edelleen, omassa naapurustossanikin puretaan koko ajan.

Olen jo tässä vaiheessa tajunnut pahoitteluni hieman hölmöksi. Olen aina ollut taipuvainen romantisoimaan menneitä aikakausia ja vieraita paikkoja.

Harva kaupunki on yhtä lailla mielikuvien raskauttama kuin Shanghai. Valtaosa mielikuvista juontaa 1900-luvun alkupuolelle, jolloin kaupungissa oli yhä englantilaisten ja amerikkalaisten sekä ranskalaisten hallinnoimat alueet. Väkiluku kasvoi nopeasti, kun kaupunkiin virtasi väkeä niin muualta Kiinasta kuin kaikkialta maailmasta, muun muassa valkoisia venäläisiä ja juutalaisia. Shanghai oli bisnesmiesten, gangsterien, prostituoitujen, jazzin, art nouveaun, elokuvateatterien ja neonvalojen metropoli, satumaisen rikkauden ja äärimmäisen köyhyyden kaupunki.

Tuo metropoli katosi toisen maailmansodan ja kommunistisen Kiinan myötä, mutta kaupungin rakennuskanta pysyi jokseenkin samanlaisena 1990-luvun alkuun asti. Ihmiset asuivat ahtaasti rappeutuvissa taloissa.

Sitäkin Shanghaita on yhä olemassa tornitalojen seassa ja keskustan ulkopuolella; pitää vain kääntyä sivukaduille ja sukeltaa jäljellä olevien korttelien kapeille kujille.

Kevään opintoihini kuuluu Shanghain historian kurssi, jolla olen saanut perspektiiviä pettymyksiin ja nostalgisoivaan katseeseen.

Kirjassaan Global Shanghai, 1850–2010 historioitsija Jeffrey N. Wasserstrom kirjoittaa Shanghai-illuusiosta, vastakohdasta oikean Shanghain ja ihmisten kuvitelmissa elävän Shanghain välillä. Kontrasti on osittain seurausta niistä lukuisista tulkinnoista, joita kaupungista on tehty elokuvissa, valokuvissa, kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä.

Ilmiö on sinänsä ollut olemassa ennen elokuviakin. Wasserstrom myös kirjoittaa Mark Twainin matkakirjasta The Innocents Abroad, joka kuvaa kirjailijan reissua Eurooppaan ja Pyhälle maalle vuonna 1867. Kun Twain vieraili tunnetuissa kaupungeissa, kuten Roomassa tai Kairossa, hänestä tuntui kuin niitä paikkoja, joiden olemassaolon hän oli kuvitellut, ei enää ollut – tai niitä ei koskaan ollut olemassakaan kuin mielikuvituksessa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment