International Press Institutessa alkutalvi on sujunut kiireisissä merkeissä. Lähes kaikki sanan- ja lehdistönvapausjärjestöt ovat viime kuukausina ilmoittaneet, että  maailmalla median vapaus on huonoimmalla tolalla sitten viime vuosisadan.

Ongelmia riittää paitsi kehitysmaissa myös Euroopassa. Erityisesti itäisessä Keski-Euroopassa – Puolassa, Tsekissä, Unkarissa ja Slovakiassa – seurataan huolestuneina, kuinka taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut itsenäinen media luisuu valtapuolueiden ja liikemiesten omistukseen. Oman mausteensa soppaan tuovat valeuutiset ja disinformaatio, jotka ovat lähtöisin sekä Venäjältä että kotimaisista lähteistä.

Suomalaisen median seuraajan on hankala ymmärtää, kuinka suppea tila kriittisellä ja vapaalla medialla näissä maissa on. Vaikka virallista sensuuria ei ole ja kriittisiä näkemyksiä saa vielä julkaista suhteellisen vapaasti, näille näkökulmille ei tunnu löytyvän rahoitusta saati yleisöä.

Selkeänä ja pitkälle edenneenä esimerkkinä pehmeämmistä vapaan sanan rajoittamisen muodoista toimii Unkari, jossa kävin marraskuun aikana haastattelemassa useita toimittajia ja media-alan asiantuntijoita.

Unkaria hallitseva Fidesz -puolue tavoittelee seuraavaa vaalivoittoa esimerkiksi hallitsemalla mediatilaa.

Siellä pääministeri Viktor Orbánin hallinto vei tänä syksynä loppuun seitsemän vuotta jatkuneen hankkeen, jossa se otti ystävällismielisten liikemiesten avustuksella haltuunsa käytännössä kaikki Unkarin paikallissanomalehdet. Näiden 18 lehden lisäksi maassa on neljä maanlaajuista sanomalehteä, joista kaksi on jo hallitsevan Fidesz -puolueen alla.

Haltuun otettujen lehtien kriittisemmät toimittajat on erotettu, ja loput pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Talousvaikeuksissa olevan median hallitseminen on käytännössä helppoa, sillä Orbánia ympäröi lauma uskollisia oligarkkeja. Sanomalehdet eivät halua menettää hallinnolle uskollisten yritysten mainostuloja, joten sisällön kanssa on oltava varovainen.

Lisäksi valtio rahoittaa suoraan veronmaksajien rahoilla sen omaa propagandaa suoltavia radio- ja televisiokanavia sekä nettisivuja. Toimittajien mielestä on jo perusteltua kutsua suurinta osaa julkisesti rahoitetusta mediasta disinformaatioksi. Paljastavaa on se, että muukalaisvihamielisyydellä ja nationalismilla rahoiksi lyöneet valeuutissivustot eivät viime vuosina ole Unkarissa naapurimaiden tavoin menestyneet; syynä on se, että lukijat ovat siirtyneet julkisen median pariin löytäessään sieltä samoja sisältöjä.

Jututtamillani itsenäisillä toimittajilla ei juuri ollut sympatioita aidan toiselle puolelle loikanneita kollegoitaan kohtaan. Työskentelemällä valtion äänitorville elättää kyllä itsensä ja perheensä, mutta moni näistäkään alalla työskentelevistä ei halua kutsua itseään enää toimittajaksi. Kuilu objektiivisen journalismin ja Orbánia tukevan pr-työn välillä on siis kasvanut, ja journalismi näyttää olevan häviäjän asemassa.

Unkarissa 18 paikallislehteä on viime vuosina siirtynyt valtion ja sitä lähellä olevien liikemiesten omistukseen.

Budapestissa vapaata mediaa on vielä jäljellä, ja näkökannat myös väestön keskuudessa ovat kriittisempiä. Tieto ei kuitenkaan juuri leviä pääkaupungin ulkopuolelle, jolloin Fidesz voi turvallisesti pitää kiinni kannatuksestaan.

Mediastrategiallaan puolue varautuu ensi kevään vaaleihin, joissa sen ennustetaan saavan kaksi kolmannesta, eli perustuslaillisen enemmistön, maan parlamentin paikoista. Silloin reagointi tilanteeseen on jo liian myöhäistä. Hallinnon seuraavana kohteena lienevät maan oikeuslaitos, kansalaisjärjestöt ja internet.

Toimia on odotettu ainakin EU:lta, mutta niiden olisi pitänyt tulla jo vuosia sitten. Muiden alueen maiden kanssa ei ole vielä liian myöhäistä, mikäli EU onnistuu olemaan asiassa yksimielinen.

Perehtyminen Unkarin hallinnon mediastrategiaan näyttää ainakin selvästi sen, miksi lehdistönvapaudella on olennainen rooli koko Euroopan lähitulevaisuuden kannalta. Ilamn sitä autoritaarisille hallinnoille ei löydy riittävän vahvoja vastustajia.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Summauksena vuodesta: Silmukka kiristyy, mutta vieläkö medialla on toivoa? - 10.01.2018
• Ja vielä kerran valeuutisista - 25.10.2017
• Toimittajia uhkaillaan nyt enemmän kuin koskaan, eikä Suomi ole poikkeus - 02.10.2017
• Hiljaa virtaa Tonava, ainakiin Wieniin saakka - 31.08.2017
• Turkissa alkoi näytösoikeudenkäynti lehdistönvapautta vastaan – ja täällä minä istun toimistolla - 31.07.2017