Sosialismia Gucci-erityispiirtein

19.04.2018
In: Fudan
Avatar photo

Mikko Knuuttila

Mikko Knuuttila opiskelee lukuvuoden 2017–2018 Fudanissa, Shanghaissa kiinalaista yhteiskuntaa, historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta.

Nimellisesti sosialistisessa Kiinassa on maailman eniten miljardöörejä.

Rakennus, joka mielestäni kiteyttää nyky-Kiinan perimmäisen ristiriidan parhaiten, sijaitsee Shanghain Shanxi Nan Lun metroaseman liepeillä muodikkaassa French Concessionissa, eli Ranskan siirtomaa-aikoina hallitsemalla alueella.

Talon alakerrassa on Guccin lippulaivamyymälä. Sen tyylikkäät näyteikkunat viestivät, että sisällä myydään luksustuotteita, joihin vain harvoilla ja valituilla on varaa. Kaupan yläpuolella on suurikokoinen videonäyttö, jossa pyörii Kiinan kommunistisen puolueen propaganda.

Punainen väri, sirppi ja vasara sekä Guccin luksus on yhtälö, jonka selittämisessä Kiinaa hallitsevilla kommunistisen puolueen johtajilla on riittänyt teoreettista jumpattavaa. Vastaukseksi on saatu, että Kiinassa eletään ”sosialismissa, jossa on kiinalaisia erityispiirteitä”.

Teorian sijaan Kiina on tosin keskittynyt käytäntöön. Maa aloitti vuonna 1978 (synnyinvuoteni, muuten) uudistukset, joilla se pyrki kehittämään talouttaan Maon aikojen tiukan ideologisesta suunnitelmataloudesta kohti omanlaistaan markkinataloutta.

Neljässä vuosikymmenessä kehitys on ollut huimaa. Kiinasta on kasvanut maailman toiseksi suurin talousmahti, jonka arvellaan nappaavan ykköspaikan Yhdysvalloilta reilussa vuosikymmenessä. Samaan aikaan sadat miljoonat kiinalaiset ovat nousseet köyhyydestä kohtuulliseen hyvinvointiin – ja osa vielä paljon korkeammalle.

Kiinan väestön rikkain prosentti omistaa arviolta kolmanneksen koko maan varallisuudesta. Viime vuonna ilmestyneen raportin mukaan Kiinassa on tällä hetkellä noin 1,6 miljoonaa henkilöä, joilla on vähintään 10 miljoonan yuanin (1,3 miljoonaa euroa) omaisuus. He näkyvät katukuvassa luksusliikkeinä, loistoautoina ja upouusina luksuspilvenpiirtäjinä. Pari vuotta sitten Kiina ohitti USA:n miljardöörien määrässä.

Puhemies Maon mausoleumi on yhä Tianmenin aukion keskellä, mutta Kiina on muuttunut täysin ”Suuren ruorimiehen” ajoista.

Vuonna 1978 lähtöpiste kaikilla kiinalaisilla oli sama: puolue-eliittiä lukuun ottamatta kaikki olivat rutiköyhiä. Nyt Kiina on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. Kaksi vuotta sitten julkaistun Pekingin yliopiston tutkimuksen mukaan maan köyhin neljännes omistaa vain prosentin Kiinan varallisuudesta. Tulonjaon tasa-arvoisuutta mittaava gini-kerroin on Kiinan (todennäköisesti kaunisteltujen) virallisten tilastojen mukaan 0,49. YK pitää 0,4:ää merkittävän epätasa-arvoisuuden rajana. Tilastojen valossa ”sosialismi kiinalaisin erityispiirtein” ei juuri siis eroa riistokapitalismista muuten kuin nimeltään.

Epätasa-arvo on Kiinassa arka aihe. Vanhempiensa rahoilla sosiaalisessa mediassa pröystäilevät fuerdait eli rikkaiden perheiden lapset ovat yleisen paheksunnan kohteita. Tänä keväänä käyn Fudanissa Kiinan muutokseen ja globalisaatioon keskittyvää kurssia, jonka vetäjä Zhu Jiangfeng on koulutukseltaan antropologi. Hän kertoi, että Fudanin tutkijat haluaisivat kovasti haastatella superrikkaita, mutta puhehalukkaita ei ole löytynyt. ”He varjelevat yksityisyyttään hyvin tarkasti. He ovat hyvin haluttomia puhumaan edes kiinalaisille tutkijoille. Mielestäni olisi kiinnostavaa tietää, miksi he tuntevat etuoikeuksiensa olevan hyväksyttäviä. Miksi heidän mielestään on oikein, että yhteiskunta jakautuu köyhiin ja harvoihin muusta kansasta eristäytyviin superrikkaisiin?” Zhu ihmetteli.

Kiinan vallankumous 1949 vastasi aikanaan Zhun molempiin kysymyksiin. Kapitalisteilta ja rikkailta maanomistajilta vietiin omaisuus ja useassa tapauksessa myös henki. Maansa historian tuntevat nykyrikkaat tietävät, että tuuli Kiinassa saattaa nytkin kääntyä nopeasti.

Rikkaiden kiinalaisten omaisuus on hyvin usein kytköksissä puolueen valtaan. Jotkut heistä ovat  korruptoituneita virkamiehiä tai poliittisia johtajia, jotka ovat ottaneet lahjuksia tai käyttäneet asemaansa omien bisnestensä edistämiseen. Ex-pääministeri Wen Jiabaon perhe on kerännyt miljardiomaisuuden, nykyisen johtajan Xi Jinpingin sukulaiset ovat monimiljonäärejä ja jopa puhemies Maon tyttärentyttären Kong Dongmein omaisuus on yli puoli miljardia.

Jotkut rikkaista taas ovat ansainneet omaisuutensa omalla kyvykkyydellään liike-elämässä, mutta harva heistäkään on selvinnyt huipulle ainakaan maksamatta lahjuksia viranomaisille.

Shanghaissa sijaitseva Lujiazuin huippumoderni finanssikeskus pilvenpiirtäjineen on uuden Kiinan rikkauden ja vallan symboli.

Suuri osa Kiinan rikkaista yrittää turvata selustansa siirtämällä omaisuuttaan ulkomaille. Suuri yhdysvaltalainen uutiskanava NBC uutisoi viime vuonna tutkimuksesta, jonka mukaan puolet Kiinan miljonääreistä harkitsee muuttoa ulkomaille. USA on kohteista suosituin, sillä maa tarjoaa viisumia kiinalaisille, jotka sijoittavat sinne vähintään puoli miljoonaa dollaria. USA:ssa houkuttaa myös Kiinaan verrattuna puhdas luonto ja koulutuksen laatu. Vanhemmat näkevät lastensa tulevaisuuden olevan valoisampi Kiinan ulkopuolella: presidentti Xi Jinpinginkin tytär opiskeli Harvardissa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment