Ensimmäisenä käteen lyötiin nimilappu, kulkukortti ja printattu lukujärjestys. Strategy I, Business of Journalism I, DEI ja Leadership Circle. Ensimmäisen kouluviikon ohjelma sisälsi esimakua siitä, mitä tuleva vuosi pitää sisällään. Seuraavaksi pääsin tutustumaan kurssikavereihini: 18:aan eri rooleissa toimivaan mediapomoon. Tulemme kaikki erikokoisista ja eri markkinoilla toimivista mediaorganisaatioista – noin puolet USA:sta, toisen puolikkaan muodostamme me, jotka matkustamme paikalle mm. Brasiliasta, Filippiineiltä, Saksasta ja Kulosaaresta. Ryhmän medioiden liiketoimintamallit vaihtelevat tilaus- ja mainosrahoitteisista medioista Yhdysvalloissa tutumpiin non-profiteihin, jotka toimivat lahjoitusvaroin.

Kauden 2024–25 ryhmään muodostui ensimmäisestä päivästä lähtien lämminhenkinen ja yhtenäinen henki. Luokan dynamiikalla on valtava merkitys kouluvuoden annille. Kuva: Sari Goodfriend

Olen saanut mahdollisuuden olla järjestyksessään kolmas suomalainen (esitaistelijani Annika Ruoranen, Yle & Merituuli Saikkonen, HS), joka osallistuu Executive Program in News Innovation and Leadership -koulutusohjelmaan The City University of New Yorkissa (CUNY). Edeltäjäni ovat painottaneet luentojen laatua ja luennoitsijoiden karismaa, joka karistikin jetlagin rippeet luokkahuoneesta. Sen lisäksi, että jokainen opettaja oppii jokaisen opiskelijan nimen ensimmäisellä kuulemalla (en käsitä tuota taitoa), jokainen viikon luennoitsija voisi koska vain nousta TED-lavalle.

Olen taustaltani UX-suunnittelija ja pidän tiivistetyistä perusperiaatteista. Käytettävyysopeista suosikkini on Millerin laki, jonka mukaan ihmisen työmuisti ja hahmotuskyky käsittää keskimäärin 7 asiaa. Tai joskus ärsyttäväkin totuus: ”saat mitä mittaat”.  Sen lisäksi, että parhaat periaatteet sisältävät kirjan verran viisautta, niiden avulla viestiminen ja oppiminen sopii allekirjoittaneelle. Seuraavassa kolmen sitaatin kautta muutama oppi tai ajatus, jotka ensimmäinen viikko herätti.

Parhaan mediayliopiston lisäksi New Yorkissa on myös parhaat pizzat. Tiedän, koska testasin vähintään yhden joka päivä. Omaksi suosikiksi nousi Williamsburg Pizzan Margherita.

“Not everyone can be New York Times” – Jeff Jarvis

Vasta saavutetusta emeritusasemastaan nauttiva median transformaation konkari antoi ensimmäisellä luennolla hyvän muistutuksen strategisesta asemoinnista. Vaikka New York Times on onnistunut hankkimaan kymmenen miljoonaa digitilaajaa, sen ratkaisujen kopioiminen harvoin toimii muissa medioissa. Jokaisella medialla on oma ympäristönsä, omat realistiset resurssinsa ja brändimielikuva, jonka pohjalta se toimii. Meidän tehtävämme on luoda oma näkemyksemme yhteiskunnalle ja yleisölle merkityksellisestä journalismista ja siitä, miten se kannattaa eri yleisöille tarjoilla.

”Strategy is choices” – Elizabeth Hansen Shapiro (mahtaa olla lainattu)

Mediakentän muututtua digitaaliseksi strategisten valintojen rooli korostuu entisestään. Emme ole pitkään aikaan kilpailleet heidän kanssaan, jotka listataan samaan ryhmään KMT:ssä, vaan yleisön valinnat ajan- ja rahankäytössä tehdään digijättien luomissa ekosysteemeissä, pitkälti heidän määrittelemiensä maksutapojen ja omistamiensa käyttökokemuksen kautta.

Journalismin pakkaa hämmentävät uudet pelurit, kuten Google Discover, Apple News (ei vielä Suomessa), luokkakaverini edustama Zetland (pian Suomessa) sekä mm. yksittäiset ”uutisvaikuttajat” (esim. Joe Rogan ja Tucker Carlson tai kotoisammin Petteri Sihvonen!), joiden henkilöbrändillä on voimaa liikuttaa yleisöjä kanavien tai brändien välillä.

Uusien pelureiden etu on se, että vanhaa ja vakiintunutta koneistoa, organisaatiomallia, saati brändiä ei tarvitse muuttaa. Kun vanhat tuloksentekokoneet joutuvat tekemään kipeitä liiketoimintaan, osaamiseen, brändeihin ja yleisöihin liittyviä valintoja legacy-bisneksen ja kasvun välillä, on kanava-agnostiseen maailmaan syntyneet organisaatiot parhaimmillaan rakennettu tuoteajattelun ja holistisen asiakasymmärryksen ympärille.

Vuodesta 1833 vuoteen 1950 toiminutta The Sunia pidettiin aikanaan maan menestyneimpänä sanomalehtenä. Nyt siitä muistuttaa Broadwaylle 1917 asennettu lämpömittari.

“It’s somebody who thinks about money and impact at the same time” – Alison Go

Kouluvuoden aikana jokainen opiskelija tekee opinnäytetyötä muistuttavan Capstone-projektin. Lainaus on peräisin viime vuoden luokkaan kuuluneen Laura McNeillin työstä, jossa hän tutki ja listasi, mitä tämän päivän journalistipomolta kaivataan. Laura esitti projektinsa viikon päättäneessä Unconference-tapahtumassa, ja se on luettavissa NiemanReportsista otsikolla Journalism Needs Leaders Who Know How to Run a Business. Työ on erinomainen kuvaus niistä vaatimuksista, joihin tämän päivän journalistipomot vastaavat tai joihin tulisi vastata aikana, jolloin journalismin laadun käsitteet, merkitys yleisöille, formaatit sekä kestävät liiketoimintamallit muotoutuvat jälleen uudelleen.

—-

Paluulennolla pursuin intoa tulevasta vuodesta ja sen jo nyt tuomista ideoista. Samaan aikaan viikon amerikkalarppi näytti sen, mihin yhteiskunnallinen epätasa-arvo, populismi ja polarisointi voi lopulta johtaa. Kun vaaliväittely kääntyi kongressitalon valtauksesta ohiolaisiin lemmikkeihin, oli hienoa näyttää ja kääntää yhdysvaltalaiselle ja brasilialaiselle luokkakaverille pätkä suomalaista vaalivalvojaiskulttuuria.

Kisastudio oli kiivas, mutta varsin yksimielinen. Kuva: Paulo Celso Pereira