Suomi, naispääministereiden luvattu maa – keskustelemassa lehdistönvapaudesta Itä-Afrikassa
Häpeäni tallentui YouTubeen. Nousin seisomaan posket punaisina, kun nimeni lausuttiin Tansanian parlamentin istunnossa, maan pääkaupunki-Dodomassa. Vaivaantuneesta ympärilleni vilkuilusta huolimatta onnistuin nousemaan ylös ja nyökkäämään kiitokseksi. Olin nähnyt muiden toimivan samoin. Suurimmat suosionosoitukset kansanedustajilta sai paikallinen koomikko Pierre Liquid. Hänen vuokseen YouTube-videolle kertyi muutamassa päivässä yli 240 000 katselukertaa. Useat lehdet kirjoittuvat koomikon tapaamisista pääministerin, puhemiehen ja muiden poliitikkojen kanssa. Vaikka Liquid varasti show´n, myös me kävimme useiden poliitikkojen, kuten viestintä-, kulttuuri-, taide- ja urheiluministerin ja eduskunnan puhemiehen juttusilla, ja kättelimme pääministeriä.
Ihmisiä Tansanian parlamenttirakennuksen edustalla istunnon jälkeen.
Lehdistönvapaus-missio Tansaniaan
Tapaamiset olivat osa Kansainvälisen lehdistöinstituutin (IPI) lehdistönvapaus-missiota Tansaniaan. Lähdimme matkaan maaliskuun lopussa, ja viestimme huhtikuun ensimmäisen viikon maan suurimmassa kaupungissa Dar es Salaamissa ja hallintokaupunki-Dodomassa. Kaupungit ovat täysin toistensa vastakohtia. Dar es Salaam on meren rannalla, Dodoma puolestaan keskellä Tansaniaa. Yli neljän miljoonan asukkaan Dar es Salaam on vilkas suurkaupunki. Reilun 400 000 asukkaan Dodoma muistuttaa infrastruktuurinsa (tai sen puutteen) vuoksi pikemminkin kylää kuin kaupunkia, vaikka olisi väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki.
Eroista huolimatta meidän tehtävämme sekä Dar es Salaamissa että Dodomassa oli sama. Kiersimme tapaamisissa poliitikkojen, virkamiesten, mediaomistajien, liittojen, järjestöjen ja muiden lehdistönvapauteen vaikuttavien toimijoiden kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä IPI voi tehdä Tansanian lehdistönvapauden hyväksi ja luoda pohjaa yhteistyölle paikallisten kanssa. Herätykset olivat usein ennen kukonlaulua. Tapaamisiin riennettiin aikaisin, mutta käytännössä kiire oli usein turhaa: Keskustelukumppanit saapuivat paikalle jopa tunteja myöhässä.
Tapaamassa Tansanian parlamentin puhemiestä Job Ndugaita.
Tapaamisissa IPI pyrki nostamaan esiin huoltaan lehdistönvapauden heikkenemisestä maassa viimeisten muutaman vuoden aikana. Viime vuosina Tansaniassa on viety läpi useita lakiuudistuksia, joiden pelätään vaikuttavan kielteisesti maan lehdistönvapauteen. Myös televisiokanavia ja lehtiä on suljettu. Matkamme osui sattumalta täydelliseen ajankohtaan, sillä saimme tukea paikallisten lakien arvosteluun myös Itä-Afrikan sisältä. Vasta edellisellä viikolla Itä-Afrikan tuomioistuin oli määrännyt, että Tansanian tulisi tehdä muutoksia vuonna 2016 voimaan tulleeseen Media Act -lakiin.
Vastuullinen media vapaan median vastakohtana
Tansanian päättäjien mukaan hallituksen on välttämätöntä kontrolloida medioita, sillä journalismin taso maassa on niin huono. ”Toimittajille lehdistönvapaus on sitä, että he kirjoittavat vastakohdan siitä, mikä on totta”, yksi kommentoi. Moni sanoi, että paikalliset toimittajat ovat surkeita ja ammattitaidottomia, maan journalismin taso heikko. Koska poliitikot kokivat, että lehdistönvapaudessa oli ajauduttu väärään suuntaan, he ehdottivat vapaan median tilalle vastuullista mediaa.
Vastuullinen media kuulostaa hyvältä. Valeuutisten, klikkijournalismin ja keskustelupalstoilla raivoamisen aikakaudella kaikki varmaan toivovat lisää laadukasta, vastuullista journalismia. Mutta kuka on vastuussa vastuullisesta journalismista? Tansanialaispäättäjät tuntuivat kokevan vastuun lankeavan poliitikoille. Poliitikon on kuitenkin erittäin vaikea, jos ei mahdoton arvioida kriittistä mediaa neutraalisti ja tasapuolisesti.
Paikallisten medioiden toimittajia Kansainvälisen lehdistöinstituutin järjestämässä lehdistötilaisuudessa.
Esimerkiksi parlamentin puhemies Job Ndugai kertoi tuohtuneena, että hänestä kirjoitettiin valheellisia artikkeleita, joissa toimittaja ei yrittänyt ymmärtää häntä. Jutut oli kirjoitettu eri näkökulmista, kuin mitä hän oli tuonut esiin haastatteluissa. En ole lukenut juttuja, joista Ndugai valitti, joten en voi olla asiasta voimakkaasti yhtä enkä toista mieltä. Herätyskellot alkavat kuitenkin yleensä soimaan, kun joku kertoo tulleensa toimittajien väärinymmärtämäksi. Välillä suuttuminen on varmasti paikallaan. Kriittistä journalismia ei kuitenkaan olisi olemassa, jos kaikki jutut kirjoitettaisiin haastateltuja miellyttävistä näkökulmista.
IPI ehdotti neuvotteluissa alan sisältä tulevan laadun tarkkailun vahvistamista. Suomessa journalismin vastuullisuutta valvotaankin alan sisältä käsin. Alan eettisen periaatteet on kirjattu journalistin ohjeisiin. Itsesäätelyä valvoo vuonna 1968 perustettu Julkisen sanan neuvosto JSN. Suomen järjestelmään tottuneena tuntuu luonnolliselta, että laatua vahtivat ne, jotka myös eniten laadukkaasta journalismista tietävät – ja joilla ei ole siteitä muuhun vallankäyttöön. Journalistit ovat vastuussa median laadusta, poliitikot puolestaan siitä, että maassa vallitsee lehdistönvapauden turvaava lainsäädäntö.
Tansaniassa eri tahojen välit tuntuivat kuitenkin tulehtuneilta. Toimittajien edustajat eivät usein myöntäneet, että journalismin laadussa olisi parannettavaa. Poliitikot eivät puolestaan nähneet ongelmaa siinä, että he määrittelivät hyvän journalismin. Osapuolten välillä vallitsi syvä epäluottamus.
Apinanleipäpuu, pala paikallista luontoa.
Mielistelyn ja riidan rajamailla
Myös ulkopuolelta tulevaan apuun suhtauduttiin epäluuloisesti. Afrikassa on nähty liian usein Euroopasta saapuvia valistajia, jotka kertovat, miten yhteiskunta tulisi järjestää. Tämän vuoksi keskityimme tapaamisissa ennen kaikkea kuunteluun ja luottamuksen rakentamiseen. Paikalliset yhteyshenkilömme Tanzania Editors Forumista olivat neuvoneet sovittelevaan asenteeseen poliitikkojen kanssa: Ovet lämähtävät nopeasti kiinni, jos aloittaa yhteistyön kritiikistä, oli se kuinka rakentavaa hyvänsä.
Niinpä yritimme pehmeää lähestymistä, joka tuntui toimivan. Tunnelma oli suurimmassa osassa tapaamista hyvä. Viestintä-, kulttuuri-, taide- ja urheiluministeri Dr. Harrison G. Mwakyembe heittäytyi jopa humoristiseksi. Ministerin suomalainen ystävä oli aikanaan kertonut, että Suomessa vitsaillaan sillä, voiko myös mies olla pääministeri. Suomessa on näet aina toiminut pelkkiä naispääministerejä. En halunnut pilata ministerin hyvää tuulta ja juuri luotua pohjaa dialogille, joten tyydyin nauramaan vaivaantuneesti.
Päättäjät lupasivat harkita muutoksia ongelmallisiin lakeihin. Moni oli kanssamme samaa mieltä esimerkiksi siitä, että ainut tapa pätevöityä toimittajaksi ei kulje journalistiikan opintojen läpi. Uudessa lainsäädännössä opintoja edellytetään.
Onnistumisen tunne joutui koetukselle, kun tapasimme paikallisten toimittajien edustajia. Heidän viestinsä oli selvä: Poliitikkojen lupaukset ovat pelkkää lumetta. Yksi toimittaja arvioi, että poliitikot pitävät lehdistöä jatkuvassa löysässä hirressä – aina luvataan sen verran, ettei kukaan lupausten toteutumisen toivossa toimi liian suoraan hallitusta vastaan. Lopulta mikään ei muutu.
Pehmeän dialogin ja avoimen kritiikin välillä tasapainottelu on vaikeaa. On mahdollista, että kaikki tapaamisissa lausutut lupaukset olivat teatteria. Kuuntelu antaa kuitenkin tietynlaisen etulyöntiaseman. Kritiikillä on enemmän painoarvoa, kun se annetaan vastapuolen kuulemisen jälkeen, ei sitä ennen. Mahdollisuus dialogiin voi hajota ennen alkuaan, mutta kritisointi ei ole koskaan myöhäistä.
