Journalismin kehitys Yhdysvalloissa on huimaa. Tai oikeammin journalismiin liittyvän tekniikan ja teknologian. Vauhti ja suunta pistää lihaa ja verta olevan toimittajan pohtimaan omia rajojaan ja mahdollisuuksiaan.

Demand Media on yhtiö, joka suoltaa tekstejä ja videoita nettiin sen perusteella mitä ihmiset naputtelevat hakusanoiksi internetin hakukoneisiin. Siis periaatteessa juttuja siitä mitä ihmiset haluavat tietää juuri tällä sekunnilla. Vielä juttuja suoltavat ihmiset: Suurin osa jutuista on lyhyitä, esittelymäisiä tekstejä ja oppaita. Videoista iso osa on käyttöohjepätkiä. Nopeus on kaikki kaikessa.

Viime viikolla Demand Media listautui pörssiin, ylitti odotukset ja singautti osakkeensa nousuun 30 prosenttia ylemmäs kuin povaajat odottivat. 

Yhtiötä nimitetään termillä “content farm”, sisältöfarmi. Suomessahan sille on pettämätön sana, sylttytehdas. Vielä juttuja suoltavat ihmiset, mutta bisnesmiehet ovat varmoja, että pian automatisoitu sylttytehdas tulee ja laittaa oikeat toimittajat tiukoille.  

Journalistit ovat epäilleet – syystäkin – Demand Mediaa, mutta bisnespuolen taitajat uskovat siihen. Keith Richman kirjoitti (avaa linkki), että Demand Media vain jatkaa samoilla linjoilla mediayhtiöiden muutoksessa. Hänestä varsinkin kaapelitelevision nousu on rinnastettavissa sylttytehtaan menestykseen: yhtiöt ovat aina yrittäneet tarjota sitä mitä ihmiset hakevat, kaapelikanavat olivat alkuaikoinaan täynnä halpaa tavaraa ja kun jokin ohjelma nousee hitiksi (Richman otti esimerkiksi Survivor-sarjan) sen kaltaisia ohjelmia ilmestyy salamana koko joukko. Ikään kuin laatu puristuu kaiken täytteen läpi, kun jaksaa odottaa. 

Osuvasti Richman puolustaa Demand Mediaa: se sentään maksaa jotain, kun valtava joukko nettisivuja vain linkittää ja lainaa juttuja muiden sivuilta. Ovatpa jotkut eniten klikatuista journalisteista saanee kuoppakorotuksenkin. 

Viime viikolla toinenkin mediafirma uskoi kaapelitelevision mallien imitointiin. Ongo-firma kasaa huippulehtien juttuja yhteen pakettiin ja myy sitä kuukausimaksua vastaan (avaa linkki). Ikään kuin maksullinen esilukija siis, joka yrittää säästää lukijan vaivoja laadun etsinnässä. Sijoittajina ovat muiden mukana New York Times ja Washington Post. 

Internet pursuaa samoja otsikoita, samoja kuvia, samoja linkkejä, juuri nyt mennään määrä edellä. On menossa journalistisen teollisuuden murros, on vihdoin keksitty höyrykone ja liukuhihna, käsityöläisyyteen perustuva nöyrä puurtaminen on pulassa. 

Isoja muutoksia, mutta suuren kohinan takaa on kuitenkin nähtävissä, kun oikein toiveikkaasti tähyilee, että laatuunkin luotetaan, ei pelkkään määrään. Määrä ja laatu jakautuvat varmasti jatkossa omiksi aloikseen. Se joka uskaltaa ruveta rajaamaan sivujaan ja juttulistojaan on vielä yhtenä kauniina päivänä elossa muiden hukkuessa massaan. Uskon ja toivon, että se on ainakin yksittäisen journalistin pelastus. 

Mutta juuri nyt on menossa aalto, että jos journalismia tai sitä muistuttavalla tuotteella aikoo tehdä rekkakuormittain rahaa, on aika perustaa Sylttytehdas Ltd, siirtää serverit halpojen tonttien maihin ja pistää koneet laulamaan laajalle säteelle. Tosin siinä voi Suomi jäädä pieneksi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Pros & cons - 16.06.2011
• Itsestäänselvyydet hittituoteeksi - 21.03.2011
• Joukkohurmion areenalla - 17.01.2011
• Viisi askelta moderniin journalismiin - 15.12.2010
• Pelottelun ja mustamaalauksen aika - 01.11.2010
• Paikallisuus on uusi must(a) - 30.09.2010
• Kaupungin paras - 31.08.2010