Varmasti puolet ystävistäni muistutti lähtiessä, että “varo sitten sitä lihomista siellä Amerikassa”.  Varoitus oli toki paikallaan: kun olin edellisen kerran täällä vuoden, lihoin kymmenkunta kiloa.  Nyt jaksoin stressata syömistä ensimmäisen kuukauden ajan, ja laihduin pari kiloa. Mutta heti kun huomio herpaantui, painoa alkoi kertyä lisää. 

Miksi sitten juuri Yhdysvalloissa lihoo niin helposti? Annoskoot ovat järkyttäviä. Periamerikkalaisten Denny’s- tai IHOP-ketjujen aamiaisissa on helposti koko päivän energiatarve, hyvin rasvaisessa ja sokerisessa muodossa. Pieniä suklaapatukoita ei ole, limsaa saa kahden litran mukin parilla dollarilla ja kaksi isoa hampurilaista maksaa Burger Kingissa kolme dollaria. Toki kotonakin voi kokata, mutta se tulee paljon kalliimmaksi.

Valitettavasti amerikkalainen annoskoko on vallannut myös aasialaiset ravintolat. Sushia tulee yhdessä annoksessa kilo ja thairuokaa muovikassillinen. Lisäkesalaatti on yliopistonkin ruokaloissa tuntematon käsite. Jos ravintolan listalla on kymmenen ruoka-annosta, niistä yksi on ”kala” (paneroitu) ja yksi on ”kasvis”. Joten terveellisesti syöminen vaatii paljon enemmän ponnisteluja kuin paljon parjatulla Amican tai Sodexon linjalla. 

Suurin syyllinen on kuitenkin sosiaalinen syöminen. Jenkkien kanssa ei mennä tuopille vaan syömään. Toki ravintolassa juodaan olut, mutta suomalaisesta näkökulmasta hämmentävän usein vain yksi. Olin lauantai-iltana syömässä kahdeksan alle kolmikymppisen miehen kanssa. He olivat seminaarimatkalla Los Angelesissa ns. äijäporukalla. Tilattiin paljon ruokaa ja syötiin pari tuntia. Ja jokainen joi yhden tuopin. Yhden. Omalla näppituntumalla normaali työporukka olisi juonut vähintään kolme tuoppia ja konjakit. 

Toki täälläkin osa ihmisistä juo humalahakuisesti ja ajaa lopuksi kännissä kotiin. Mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat hämmentävän selviä baareissa ja ravintoloissa. Toki tätä korvaa kaikkialla leijuva kannabiksen tuoksu. Sitä voi ostaa laillisesti, kunhan saa ensin lääkäriltä reseptin. Ja sen saa käytännössä pyytämällä. Eurooppalaisten opiskelijoiden keskuudessa yksi suosikkipuheenaihe on se, miten moottoritiellä voi haista marijuanalle. Toki liikenne on täällä stressaavaa, mutta tuskin siihen voi saada kannabisreseptiä? 

PS. Los Angeles Times –lehden toimittaja kirjoitti hyvän jutun siitä, millaista miljardibisnestä nämä lailliset ”pot doctorit” harjoittavat. Kannattaa lukea. (Lue artikkeli)

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Gradu vaiheessa - 30.03.2010
• Ai mikä Suomi? - 25.01.2010
• Aurinkoinen syyslukukausi takana - 04.01.2010
• Los Angelesin liikenne on maineensa veroinen - 23.11.2009
• USC:n hakuprosessi - 25.09.2009