Tältä näyttää J-School

21.05.2013
In: UC Berkeley

VeeraLuoma-aho

Veera Luoma-aho opiskeli lukuvuoden 2012 - 2013 UC Berkeleyssä median uusia kerronnan muotoja ja tutkivaa journalismia.

Viime lauantaina Berkeleyssä vietettiin valmistujaisia. Osa laitoksista osallistui stadionilla vietettyihin yhteisvalmistujaisiin, joiden pääpuhuja oli Applen toinen perustaja Steve Wozniak. Journalismin maisteriohjelmasta valmistuneille oli laitoksen pihalla oma, pieni tilaisuutensa. Sinne toimittajaopiskelijat olivat valinneet pääpuhujaksi kaksi Pulitzeria voittaneen amerikkalaisen feature-toimittajan Gene Weingartenin. Tämä piti toimittajille ajoittain varsin surrealistisen puheen, johon kuului muun muassa norsun torven töräyttelyn soittamista iPhonelta, kehystetyn Pulitzer-palkinnon esittelyä, anekdootti Weingertenin nuoruuden seksielämästä ja muistoja hänen lapsensa vaippakasvatuksesta.

Muuten valmistujaiset sujuivat juuri niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa: mustat lakit lensivät ilmaan, vanhemmat kyynelehtivät, yleisö yritti suojata kasvojaan paahtavalta kalifornialaiselta auringolta, juotiin samppanjaa, syötiin brownieta ja mansikoita.

Valmistujaisviikonloppuna Berkeleyn hotellien hinnat ampaisevat taivaisiin, kun opiskelijoiden vanhemmat saapuvat kaupunkiin ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa. Jotta vieraat eivät saapuisi paikalle vain yhden juhlan takia, kaksi edellistä iltaa J-Schoolissa oli vietetty tapahtumaa, joka kulkee nimellä Journalism Showcase. Siellä maisteriopiskelijat esittelivät vanhemmille ja muille opiskelijoille vastavalmistuneita lopputöitään. Monet niistä olivat valmistuneet vain muutamaa päivää aiemmin: tiistaina oli lopputöiden dead line, torstaina niiden ensimmäinen julkinen esityspäivä.

Lopputyöt Berkeleyssä eivät ole tieteellisiä. Kahden vuoden maisteriohjelma on käytännöllistä opiskelua, ja lopputyö on journalistinen: pitkä featurejuttu, tutkivan journalismin projekti, multimediakokonaisuus, radiojuttu, parinkymmenen minuutin televisiopätkä, dokumentti.

Koko vuonna kokemistani elämyksistä kahden illan showcase oli minulle yksi tärkeimpiä. Tiesin monien opiskelijoiden lopputyön aiheen, mutta pääsin näkemään työn tuloksen vasta nyt. Olin liikuttunut. “Nyt todella ymmärrän, mistä tässä koulussa on kyse”, kuiskasi pari kuukautta koulussa vaihdossa viettänyt hollantilainen Sophie, ja oli vähintään yhtä vaikuttunut kuin minä.

Olin ilahtunut opiskelijoiden valitsemista aiheista: Absurdit vaalit konkurssiin menneessä kalifornialaiskaupungissa. Urheilustipendillä opiskelevien terveyden laiminlyönti. Kulmakaupat slummiutuneessa chicagolaislähiossä. Väkivaltarikosten onnistunut vähentäminen naapurikaupunki Richmondissa. Afrikkalaisten albinojen taistelu ihmisarvoisesta elämästä. Meksikolainen huumekauppa. Seksikaupasta pelastetut intialaistytöt. Oaklandin kaupunginosien dramaattiset erot asukkaiden elinajan odotuksessa.

Yritin miettiä, millaisen kuvan Berkeleyn J-Schoolista ja sen opiskelijoista saisi pelkkien lopputöiden perusteella: idealistisen, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kiinnostuneen, kunnianhimoisen, kansainvälisen mutta myös paikallisen ja juuristaan ylpeän, teknisesti taitavan, visuaalisen ja multimedian käytössä muita edellä olevan.

Kuva tuntui oikealta ja hyvältä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment