Lehdistön rapautunut toimintakulttuuri on romahduttanut täällä Britanniassa kansalaisten luottamuksen niin tabloideihin kuin niin sanottuihin laatulehtiin syistä, joita voi pohtia lukemalla Laura Saarikosken viime blogin (5.12.).

Toimittajien päivittäinen työ on koto¬-Suomessa vielä suhteellisen siistiä, mutta toimintakulttuurin remonttia soisi harkittavan meilläkin ennen kuin on painuttu ihan pohjalle. Jatkuva uutiskilpa eli aamupalaverin lause – ”tämä juttu pitää nopeasti saada meille, kun se on kaikilla muillakin” – on valitettavan tuttu yhdessä, jos toisessa toimituksessa. Kiire tuottaa yhä useammin huonosti tarkistettuja uutisia. Varsinkin verkossa virheet jäävät kiertämään, eivätkä korjaukset tavoita lukijoita.

Jotkut brittilehdistön edustajat ovat koettaneet vedota, että yleisö halua pelkkiä sirkushuveja – siis viihdettä, rikoksia ja seksiä. Moiseen yleisön aliarvostamiseen ei luulisi olevan varaa täällä eikä meillä. Valelääkäriuutiset alkoivat tympiä monta suomalaista, kun samat otsikot olivat luettavissa lähes joka mediassa liki parin viikon ajan. Itse asian tärkeyttä ei varmaan kukaan kiistä. Mutta onko tässä kysymys terveydenhuoltojärjestelmämme toimivuutta ja laatua ajatellen niin suuresta ongelmasta kuin miltä palstatila antoi ymmärtää?

Todella tärkeistä uutisaiheista ei luulisi nykymaailmassa olevan puute. Twitter, Facebook, Youtube, blogit ja erilaiset kuvapalvelut tuottavat toimituksille joka päivä valtavan määrän reaaliaikaisia vinkkejä – niin omilta kulmilta kuin ympäri maailmaa.

Uusin tilanne on päällä siellä kotonaapurissa. Vaalivilppiä epäilevät Venäjän oppositioryhmät ja kansalaisjärjestöt kutsuvat väkeä mielenosoituksiin etenkin Facebookissa. Internetin käytön lisääntyessä naapurissa käydään yhä moniäänisempää poliittista keskustelua kuin mitä sieltä on totuttu kuulemaan ja lukemaan.

Arabimaiden kuohuessa tänä vuonna kansainvälisissä kuvatoimistoissa on yhä suurempi osa päivän työstä kulunut sen arvioimiseen, mitkä tarjolla olevista kuvista ja videoista ovat aitoja ja mitkä jostain aiemmista historian tilanteista napattuja. Sama pätee Twitterin ja Facebookin sisällön arviointiin monen kansainvälisen mediatalon ulkomaantoimituksessa. Vähimmillään perätön päivitys on huhu, joka aiheuttaa vain turhaa työtä. Pahimmillaan se tuottaa väärän uutisen, joka voi johtaa uusiin väkivaltaisuuksiin.

Kotimaassa moni media on jo selvästi havainnut ne hyödyt, jotka saadaan lukijamäärien noususta, kun verkkotoimitus pistää päivän valitut otsikot syöteiksi Facebookiin tai Twitteriin. Tämän vuoden aikana ainakin täällä Britanniassa on havaittu, että sosiaalinen media tuo perinteiselle lehdistölle yleisöä myös toisella tavalla. Huomattuaan ensin sosiaalisessa mediassa jonkun kiinnostavan ja tärkeän tapahtuman ihmiset siirtyvät luottamiensa televisiokanavien, radion, lehtien tai verkon uutissivujen ääreen saadakseen varmennuksen tapahtumille.

Lehdistön työ on siis olla sen arvoinen, että meillä on tarjota paitsi tapahtumille varmennus myös analysointia tapahtuneen merkityksestä. Sanomalehdille tämä tuottaa erityisen haasteen: tapahtumien perinpohjaiseen kuvaamiseen ei juuri enää kannata tuhlata palstatilaa seuraavan päivän lehdissä. Se kaikki on jo nähty nopealiikkeisemmissä sosiaalisissa kanavissa tai jos lukija ei niitä käytä, ainakin sähköisissä viestimissä.

Olen monien täällä kuulemieni ammattilaisten kanssa yhtä mieltä siitä, että mainittujen ”sosiaalisten tuuttien” tuottama kansalaisjournalismi ei kilpaile ammattilehdistön kanssa, kunhan toimituksissa uskotaan omaan työhön. Joissain aiheissa sosiaalinen media voi olla jopa parempi lähde todellisten ongelmien jäljille kuin perinteiset verkot – ainakin se tuottaa tietoa kansan syvistä riveistä, ei pelkästään niiltä syväkurkuilta, joita on jo niin monesti kuultu.

Vähän kärjistäen ilmaistuna: uutisvoittoja saadaan aikaan vain, jos toimitusjohto alkaa pitää sosiaalista mediaa yhtä tärkeänä kuin eduskunnan kuppilaa tai soittamista tunnetulle yritysjohtajalle. Kuten edellä tuli todettua, tiedon varmentamiseen tarvitaan internetin pauloissa aikaa ja osaamista. Siksi todelliset hyödyt uutisten laadussa nähdään vasta, kun tärkeiksi katsottujen aiheiden penkomiseen uskalletaan keskittää riittävästi resursseja. Se on pois jostain, mikä on tähän asti ollut tärkeäksi katsottua toimintaa.

En ole varmasti ainoa, joka ennustaa, että tämä on vasta alkua siinä, miten lehdistössä jokaisen työtavat muuttuvat lähivuosina. Mutta me opimme selviämään näissä uusissakin virroissa, kunhan on rohkeutta hypätä ja nöyryyttä oppia uusia taitoja. Jos ei selviä aiempaa kovemmassa koskessa uimalla, pitää ottaa avuksi kajakki tai edes pelastusrengas.

Itse työssä on kuitenkin kysymys ihan niistä samoista arvoista, joihin laadukas journalismi on alkujaankin perustunut. Toimittajan ammattitaidolle ja etiikalle ei ole korvaajaa. Päinvastoin niille on sosiaalisen median ja kaikkien muiden tuuttien toitotuksen tulvassa pitkästä aikaa aitoa tarvetta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Muutoksen tiellä ollaan, mutta vasta alussa - 20.06.2012
• Mallimaan pimeä puoli - 30.05.2012
• Laadukasta ulkomaan journalismia, vaan millä hinnalla? - 11.05.2012
• Vallankumous 2.0 Egyptin malliin - 13.02.2012
• Amerikkalaisen SOPA-sopan monet vaikutukset - 23.01.2012
• Hiljaa virtaa Thames - 14.11.2011
• Yliopistomaailman ihmeitä - 11.10.2011