Berliiniläisten kevätrutiinit eivät äkkiseltään katsottuna juuri poikkea helsinkiläisistä. Sen verran sijaitsemme Suomea etelämmässä, että niitä rutiineja on päässyt havainnoimaan jo ainakin kuukauden verran. 

Suomen varma kevään merkki, raivoisa koirankakkakeskustelu, ei täällä tosin tunnu niin raivoisalta. Vihreän paikallispoliitikon ehdotus palkata työttömiä sosiaaliavustuksella eläviä ihmisiä siivoamaan koirankakat kaduilta sai sentään aikaan sen verran julkista kohua, että hän joutui vetämään sanojaan takaisin.

Suurkaupunkien koirankakkaindeksillä mitattuna Berliini sijoittuu kuitenkin silmämääräisesti siistimpään joukkoon. Siitäkin huolimatta, että kaupungin koirat tuottavat ympäristöviraston mukaan päivässä noin 50 tonnia ulostetta. Rekisteröityjä koiria Berliinissä on yli satatuhatta, ja lainsuojattomat vielä siihen päälle. 

Yhtäläisyyksiä meikäläisiin kevätriitteihin onkin helpompi löytää. Täälläkin moni kaivaa esiin kesävaatteet heti, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ensimmäiset sortsit, t-paidat ja varvassandaalit bongasin jo pari viikkoa sitten, kun lämpömittari kipusi ensi kertaa 20 asteeseen. Espanjalaisturistien lisäksi myös osa paikallisista kulki silloin vielä talvitakeissa – ja kulkee edelleenkin. 

Hyvin tuttu on myös periaate, että jos aurinko vähänkin paistaa, on pakko istua ulkona, vaikka sitten hampaat kalisten. Syksyisin suomalaiset tosin luovuttavat paljon helpommalla. Berliiniläiset istuisivat ulkona vaikka läpi talven, jos vain kaasulla käyviä lämpölamppuja ei olisi ilmastosyistä kielletty useimmissa kaupunginosissa. 

Tänä vuonna talvi oli poikkeuksellisen arktinen, lumikin oli maassa pari kuukautta. Ulkonaistumisvajetta on nyt siis paikattava urakalla. Ja mikäs siinä: kahvikuppi käteen ja fleecepeitto syliin, ja melkein tuntuu Suomen vapulta! 

Mahtavaa oli myös kaivaa polkupyörä esiin vajasta. (Tosiberliiniläinen olisi tietysti pyöräillyt läpi talven.) Helsinkiin verrattuna Berliini on kunnon pyöräilykaupunki pyöräkaistoineen ja -telineineen. Vielä syksyllä vähän hirvitti, ettei juuri kukaan käytä kypärää, vaikka pyörät ovat useimmiten ruosteisia romuja. 

Mutta eipä täällä kukaan käytä heijastinta tai palovaroitintakaan, joten pohjoismaisen tiukkapiponkin on vain yritettävä relata!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Rouva D tahtoo takaisin Turkkiin - 18.06.2010
• Yhteinen euroarki ja oman elämänsä kreikkalaiset - 11.05.2010
• Punk ei koskaan kuole – paitsi jos naapuri valittaa - 02.03.2010
• Köyhä mutta seksikäs - 03.02.2010
• Katse eteenpäin - 07.01.2010
• Hei me lakkoillaan - 03.12.2009
• Muurin murtumista odotellessa - 14.10.2009