Terrori-iskun tapahtuessa toimi näin
Osallistuin viime viikolla Berliinissä saksalaisen terrorismintutkimusverkoston työpajaan. Kaksipäiväisessä seminaarissa kuulin mielenkiintoisia alustuksia siitä, millaisia tutkimusprojekteja Saksassa on meneillään.
Esimerkiksi Mainzin yliopistossa islamintutkijoista sekä media- ja populaarikulttuurintutkijoista koottu monitieteellinen asiantuntijaryhmä analysoi ja arkistoi jihadistijärjestö Isisin propagandamateriaalia. Radikalisoitumista ehkäisevä järjestö testaa parhaillaan, miten Isisistä loikanneiden paljastuskertomukset ja niistä tehdyt videot vaikuttavat ääriajatteluun kallellaan oleviin eurooppalaisiin musliminuoriin.
Yhden kiinnostavan puheenvuoron seminaarissa piti saksalainen turvallisuuskonsultti Florian Peil. Peil on yksi Saksan johtavista terrorismiasiantuntijoista. Hän on entinen tiedusteluviranomainen, jonka akateeminen tausta on islamintutkimuksessa. Nykyään Peil työskentelee yksityisenä turvallisuuskonsulttina keskittyen Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään.
Terrorismiasiantuntija Florian Peil (oik.) esitteli tuoretta kirjaansa Saksan terrorismintutkimusverkoston työpajassa Hochschule Freseniuksessa Berliinissä. Valkokankaan toisella laidalla tutkijaverkoston puheenjohtaja, tohtori Stephan G. Humer.
Peililtä ilmestyi viime vuoden lopussa lyhyt ja ytimekäs kirja nimeltään “Terrorismus. Wie wir uns schützen können” (Vapaa käännös: „Terrorismi. Miten voimme suojautua“). 128-sivuinen kirja on siinä mielessä harvinainen, että siinä käsitellään hyvin monimutkaista, vahvoja tunteita herättävää sekä ihmisiä voimakkaasti jakavaa ilmiötä rauhallisesti, selväkielisesti ja käytännönläheisesti. Käsikirjamaisen opuksen lukee sujuvalla saksan taidolla parissa tunnissa (minulta siihen meni huomattavasti kauemmin).
Itse asiassa olin tavannut Peilin jo ennen seminaaria, sillä haastattelin häntä tutkimusprojektiini, joka käsittelee globaalien jihadistiliikkeiden mediastrategioita. Haastattelussa Peil kertoi saaneensa ajatuksen yksinkertaisen ja käytännönläheisen kirjan kirjoittamisesta huomattuaan, kuinka turvallisuuteen liittyvät huolet olivat alkaneet lisääntyä tavallisten saksalaisten keskuudessa vuoden 2016 terrori-iskujen ja 2015 alkaneen pakolaiskriisin jäljiltä. Ihmiset tulivat kyselemään Peililtä, uskaltaako Saksassa enää mennä ulkoilmakonsertteihin tai kannattaako ostaa käsiase terrori-iskujen varalta. Peil kertoi olevansa huolestunut siitä, että tällaiset pelot ovat alkanet lisääntyä Saksassa, eivätkä poliitikot tai viranomaiset osaa kunnolla vastata ihmisten huoliin.
Tavallinen ihminen ei voi tehdä paljoakaan terrori-iskujen muodostamalle fyysiselle uhalle, Peil sanoo. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että terrori-iskun uhriksi joutumisen todennäköisyys on häviävän pieni. Vaikka terrori-iskut ovat viime vuosina lisääntyneet Euroopassa Isisiä vastaan käytävän sodan ja sen lieveilmiöiden vuoksi, esimerkiksi liikenne tai tupakointi ovat yhä selvästi suurempia uhkia ihmiselle.
Terrorismin teho ei perustukaan niin paljoa fyysiseen vaan psykologiseen uhkaan. Juuri psykologinen ulottuvuus tekee terrorismista kokoaan suuremman ja vaikutuvaltaisemman ilmiön. Järjestäytynyt terrorismi on kuin makaaberia markkinointiviestintää. Se pyrkii tavoittelemaan mahdollisimman laajaa julkisuutta ja siten vaikuttamaan massojen mieliin. Säikäytetty yhteiskunta on ylireagoiva yhteiskunta, jossa vastakkainasettelu ihmisryhmien välillä kasvaa ja epävakaus lisääntyy. Juuri tämä on terrori-iskujen tavoite.
Tavalliset ihmiset pystyvät harvemmin pysäyttämään tai estämään terrori-iskut. Tämä okin turvallisuusviranomaisten ja toisaalta poliitikkojen tehtävä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että nimenomaan terrorismin psykologiseen uhkaan ja pelon leviämiseen voi jokainen meistä vaikuttaa. Se, miten reagoimme terrori-iskuihin, voi siten vahvistaa tai heikentää iskujen tekijöitä.
Listaan alle Peilin kirjaa mukaillen muutaman ohjeen siitä, miten terrori-iskuihin kannattaa reagoida. Terrori-iskujen uhkaa näillä ohjeilla ei poisteta, mutta ainakin iskujen psykologisesta ulottuvuudesta on mahdollista lyödä ylimääräiset ilmat pihalle. (Käännökset eivät ole suoria, kohtia on myös lyhennetty.)
- Anna terroristeille huomiota niin vähän kuin mahdollista. Terroristin pahin pelko on se, että kukaan ei välitä, ettei kukaan huomaa. Terroristit hakevat terrori-iskuilla huomiota, koska he ovat sotilaallisesti heikkoja – huomiotta jääminen heikentää terroristeja entisestään.
- Hyväksy omat pelkosi. On täysin normaalia, että ihminen tuntee pelkoa tai voimattomuutta heti terrori-iskun jälkeen. Tärkeintä on, ettei anna valtaa hysterialle.
- Vältä median yliannostusta. Luotettavista lähteistä kuten laadukkaista uutismedioista tai viranomaisten tiedotteista on tietysti hyvä selvittää perusasiat. Välttele erityisesti terrori-iskuun liittyvillä kuvilla mässäilyä. Vältä jakamasta kuvia tai huhuja sosiaalisessa mediassa refleksinomaisesti. Älä raivaa terroristeille tilaa pääkopastasi yhtään enempää kuin on välttämätöntä.
- Ei pidä provosoitua. Terrori-iskun tavoitteena on saada kohdeyhteiskunnassa aikaan ylireaktio ja nostattaa massoissa sokeaa kostonhenkeä. Viha ja vimma ovat huonoja neuvonantajia. Anna viranomaisille ja valtiollisille instituutiolle aikaa ja tilaa reagoida terrorismiin harkiten.
- Vastusta terroristien pyrkimyksiä polarisoida yhteiskunta. Jokaisessa yhteiskunnassa on jännitteitä ja säröjä ihmisryhmien välillä. Terroristit pyrkivät tietoisesti käyttämään vastakkainasetteluja hyväkseen, jotta yhteiskunta muuttuisi epävakaammaksi. Esimerkiksi Isis pyrkii tietoisesti lietsomaan vihamielisyyttä Lähi-idästä Eurooppaan saapuneita pakolaisia ja laajemmin muslimeja kohtaan.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kymmenen teesiä terrorismista, mediasta ja Euroopan tulevista haasteista - 24.07.2017
- Mitä toimittajan tulee tietää terrorismin ja median symbioosista - 26.05.2017
- Puhtoinen lähiöni Schillerkiez - 12.05.2017
- Trump räiskii mediaa lonkalta – suosittelen tutustumista saksalaisiin lehtiin - 08.02.2017
- Isku Berliinin joulumarkkinoille - mitä se kertoo Isisin terrorisolujen järjestäytymisestä? - 21.12.2016
- Norsut posliinikaupassa, eli mitä yhteistä on Berliinillä, Isisillä, Assadilla, Saddamilla ja Putinilla? - 19.12.2016
- Vihakone jyllää Saksassakin - 29.11.2016
- Berliini on umpitukossa - 28.10.2016
Mihin terrorintekijat pyrkivat? Yleiseen kaaoksenko? Onko ylevampia tavoitteita. Parempi yhteiskunta kaikille, vai vaan terrorin toteuttajille?
Lyhyesti: Kiitos!
Minusta koko asetelma on täysin väärä lähtökohtaisesti. Miksi meidän tulisi länsimaisina ihmisinä asettaa itsemme yli-ihmisen asemaan, toisten kulttuurien ja kansojen kohdalla? Jo se, että meitä tulisi rauhoitella sen takia, että terrorismin mahdollisuus globalisoituu, että emme enää elä lintukodossa, kertoo poliisimaisesta, ylhäältä päin sanellusta, ”lapsia” rauhoittavasta asenteesta. Me olemme kaikki ihmisiä. Minulle tämä jyrkentyminen länsimaisten ihmisten asenteissa kertoo primitiivisestä pelosta. Pelosta, että joku vie tilasi, perheesi, asemasi, rahasi yhteiskunnassa. Ja se on naivia. Tällaisten rauhoitus- kirjallisuuksien kirjoittaminen voi myös eriyttää meitä toisista kansakunnista. Etäämmältä katsominen ei ole minusta hyväksi. Muodollisuus ei ole aina hyvästä. Minua huolestuttaa tässä globalisoituvassa ajassa se,että rahan ja aseman tavoitteleminen vie paljon siitä ihmisen moraaliselta, ihmisen uteliaisuudesta tietoon ja muihin kulttuureihin uppoutumiselta ja sydämen sivistykseltä. Me olemme kaikki maailman lapsia. Meistä kellään ei ole oikeutta elämiseen enemmän kuin toisilla. Ja sitä ei määritä asuinsija, sosiaalinen status, ei kulttuuri eikä uskonto mihin synnymme.
”Terrori-iskun tavoitteena on saada kohdeyhteiskunnassa aikaan ylireaktio ja nostattaa massoissa sokeaa kostonhenkeä.” Tämä väite on täysin asiatonta propagandaa. Terroristien tavoitteena on ainoastaan ajaa omaa agendaansa väkivalloin, kansaa terrorisoiden. Siinä yhteydessä liikkeellä olevat kostonhenkiset massat ovat pahinta, mitä terroristit ja heidän toimintaansa hiljaisesti hyväksyvät tahot voivat saada vastaansa.
”Säikäytetty yhteiskunta on ylireagoiva yhteiskunta, jossa vastakkainasettelu ihmisryhmien välillä kasvaa ja epävakaus lisääntyy. Juuri tämä on terrori-iskujen tavoite.” Paljon julkisuutta saaneen iskun jälkeen terrorismi alkaa näyttää houkuttelevalta syrjäytyneelle ja maailman murjomalle henkilölle.
Merkityksellistäkin asiaa, mutta toisaalta oleellisia seikkoja mielestäni vältellään. Yllättäen keskustelu nyt aktivoitunee…
Mielestäni kohta 5 on liiallista uhrien, siis länsimaisten ihmisten, ilmiön rationalisointia. Vaikka tosiasiassa terrori-iskujen tuloksena vastakkainasettelu lisääntyykin – onhan terrorismi vaikuttanut paitsi asenteisiin islamilaisista maista tulevista maahanmuuttajista, myös ajanut esim. meillä suomalaiset tappelemaan keskenään. Kuitenkaan en usko, että edes terrorismin taustalla vaikuttavat pääideologit, saati sitten toteuttava porras, ajattelisivat asiaa näin analyyttisesti. Olemmehan kuitenkin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden toimintaa motivoi ja ohjaa 1400 vanhojen uskonnollisten tekstien fundamentalistinen tulkinta. Päätavoite on vihollisten vahingoittaminen ja viime kädessä tuhoaminen, ei minkään vähäisemmän poliittisen tavoitteen saavuttaminen, ja tätä jatkettaneen niin kauan, kuin se onnistuu. Ja olemme päätyneet sinne vihollisten kategoriaan, olemme itse tätä mieltä tai emme.
Yliannostus terrorismiuutisille, tai laajemmin negatiivisille uutisille (joita useimmat uutiset ovat), ei tutkitusti ole ihmisen psyykeelle hyvästä. Kuitenkin äärimmilleen vietynä tällä mentaliteetilla vaaditaan fatalistista passiivisuutta terrorismin edessä. Usein näennäisesti ”ylilyöntien välttämisellä” perustellut väitteet voi tulkita myös niin, että todellinen motiivi on puhujan pelko keskustelun päätymisestä itselle epäedullisille urille. Vaikka tilastollisesti mahdollisuus kuolla tai haavoittua terrori-iskussa onkin pieni, sen vaikutukset ovat kuitenkin, kuten todettua, suuret, eikä suotta. Meidän on paljon helpompi hyväksyä sairaudesta tai onnettomuudesta kuin jonkun aktiivisesta pahantahtoisuudesta johtuva kuolema. Erityisen vaikeaa se on, jos vaikuttaa siltä, että asia olisi ollut estettävissä, mutta näin ei syystä tai toisesta ole tehty. Suomessakin poliitikot ovat terroristiseksi epäillyn iskun jälkeen aktivoituneet esittämään erilaisia toimenpideohjelmia, mutta tosiasia on, että kaikki tarvittava tieto ja syyt niiden tekemiseksi ovat olleet olemassa jo pitkään. Ihmisillä on siis syytäkin olla tyytymättömiä.
Koska ihminen ei valitse tunteitaan tietoisesti, normatiiviset käytösohjeet ja rationalisointi eivät loppuviimeksi ole riittäviä. Nämä vastaavat vähän sitä kuin jos masennusta hoidettaisiin sanomalla masentuneelle, että ”helppoa, älä vain ajattele masentavia ajatuksia”. Ihmisen pitää tuntea, että poliittinen järjestelmä ja viranomaiset ottavat näiden huolen vakavasti ja tekevät kaikkensa turvallisuuden eteen. Tulee myös hyväksyä se, että vastatoimet voivat aiheuttaa eturistiriitoja. Ihmisellä ja tämän jatkeena myös ihmisryhmillä (kansoilla, valtioilla…) on luonnollinen oikeus ja yleensä myös halu puolustaa itseään, mitä ei tule väheksyä tai ylenkatsoa. Tietenkään ei tule pyrkiä kohtuuttomuuksiin tai mielivaltaan.
Joka tapauksessa demokraattisessa yhteiskunnassa on erityisen huono neuvo kehottaa luottamaan sokeasti viranomaisiin tai poliitikkoihin – onhan koko järjestelmämme rakennettu sille oletukselle, että kansalaiset ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, ja että näistä asioista käydään julkista keskustelua. Miten muuten ihminen muodostaisi mielipiteensä siitä, mihin äänensä antaa? Median tulisi myös pyrkiä tarjoamaan tila tälle keskustelulle, tai muuten nykyaikana se keskustelu siirtyy herkästi netin kaikukoppiin, mikä ei ole kovin edullista.