Olen aiemmin ollut siinä käsityksessä, että toimittaja on suojassa siltä ajan riennolta, joka on hävittänyt Suomesta kokonaisia ammattikuntia. Yhä pienemmästä joukosta toimittajia voidaan kyllä tiristää irti yhä enemmän, mutta suomalaisjournalistin työtä ei voida siirtää Bangladeshiin tai antaa koneen tehtäväksi.

Enää en ole niin varma asiasta. Kiitos perusturvani järkyttämisestä kuuluu italialaiskollega Nicola Brunolle, joka Oxfordissa opiskelun ohella kirjoittaa kirjaa kriisin jälkeisestä uudesta ”post-journalismista”.

Bruno esitteli sarjan kirjaa varten koottuja esimerkkejä. Huvittavin niistä oli pyörillä liikkuva japanilainen robottijournalisti, kiinnostavin (eikä pelkästään hyvällä tavalla) taas amerikkalainen uutisapina Stats Monkey.

Apina on tietokoneohjelma, joka kirjoittaa baseball-otteluista raportteja, joita on useimmissa tapauksissa mahdotonta erottaa ihmisen kirjoittamista otteluselostuksista. Paitsi siitä, ettei niissä ole kirjoitus- tai asiavirheitä.

Ohjelman toiminta perustuu baseball-ottelusta kerättyihin tilastotietoihin sekä rumasti sanottuna kliseepankkiin, valikoimaan urheilutoimittajien käyttämiä perusilmaisuja.

Apina laatii tilastojen perusteella rautalankamallin ottelun kulusta ja sijoittaa numerotiedot oikeisiin paikkoihin kliseepankista valituissa lauseissa. Perustarinaan lisätään syvyyttä tilastotiedoilla pelaajien otteluhistoriasta.

Luennolla tehdyssä pienimuotoisessa testissä apinan kirjoittama peliraportti meni täydestä, valtaosa meistä ei erottanut sitä kahdesta ihmistoimittajien kirjoittamasta tekstinpätkästä.

Stats Monkeyn ensimmäinen versio valmistui keväällä 2009, nyt ohjelmasta on tehty kaupallinen versio, jota käytetään Yhdysvalloissa yliopistosarjan baseball ja softball-pelien uutisoimiseen.

Uutisapinan luojat tähdentävät, että tarkoituksena ei ole tehdä urheilutoimittajia työttömiksi, vaan ulottaa urheiluseuranta alasarjoihin, joita toimittajat eivät ehdi seurata. Kiva ajatus, mutta hah haa, uskooko kukaan tuota ns. oikeasti?

Koneen on helppo kirjoittaa baseball-raportteja, koska pelit tilastoidaan pikkutarkasti ja tilastot kertovat ottelun tapahtumista varsin tyhjentävästi. Ottelun kulku voidaan myös typistää hyvin rajalliseksi määräksi perusmalleja (A johtaa 73 % ottelusta, B tasoittaa, B ohittaa A:n, kun jäljellä on 27 % ottelusta). Parhaillaan selvitellään apinan käyttämistä amerikkalaisen jalkapallon raportoinnissa.

Esimerkiksi eurooppalainen jalkapallo olisi apinalle sen sijaan vaikea pähkinä, peli on hyvin vapaamuotoista ja kentän tapahtumat tuottavat niukasti tilastotietoa. Tässä vaiheessa jokainen voi itse pohtia, miten apina taipuisi esimerkiksi jääkiekko- tai pesäpallo-ottelun raportointiin.

Törmäsimme Nicon esittelemään apinaan hieman yllättäen myös muutamaa viikkoa myöhemmin uutistoimisto Thomson Reutersin päämajassa Lontoon Canary Wharfilla.

Reuters on perinteinen uutistoimisto, mutta nykyään se elää kauppaamalla markkinatietoa rahamaailman päätöksentekijöille. Olennaista on välittää uusi tieto mahdollisimman nopeasti asiakkaille, jotka ostavat, myyvät ja tekevät sitä kaikkea, mitä esimerkiksi Canary Wharfin finanssikorttelien lasilinnoissa päivittäin nyt tehdäänkään.

Taloustiedon välittämisessä on nykyään oltava nopea – niin nopea, ettei ihmistä enää voida sotkea uutisen kiidättämiseen eteenpäin. Reuters käyttääkin yritysten tulostietojen raportoinnissa robottia, ohjelmanpätkää, joka poimii vakiomuotoisesta tulostiedotteesta olennaiset osat ja leipoo niistä pikauutisen asiakkaille lähetettäväksi.

Reutersin robotti tekee uutisen ja lähettää sen eteenpäin alle puolessa sekunnissa. Siinä vaiheessa ihmistaloustoimittaja vasta aloittelee tulostiedotteen otsikon ensimmäisen sanan lukemista.

Nopeus on niin tärkeää, ettei hidasta ihmistä päästetä edes tarkistamaan valmista tekstiä. Uutishuonetta esitelleen Reutersin uutispäälikön mukaan prosessi toimii – ainakin yleensä.

Nicon apinan ja Reutersin robotin opetus lienee, että toimittajan täytyy etsiytyä alueille, joilla hän ei ole helposti korvattavissa palalla ohjelmakoodia. Se onkin aivan toinen kysymys, mistä ne alueet löytyvät.

Apinalle ei liene ylivoimaista opettaa esimerkiksi henkilöhaastattelujen klassista ns. kahvila-aloitusta: ”Istun kahvilassa, kun taiteilija astuu sisään ja tilaa itsevarmasti pullan.”

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Turvantukkimispaperit - 16.03.2011
• Feikkisheikki ja likaisten temppujen osasto - 02.02.2011
• Frozen Britain - 23.12.2010
• Osbornen ihana kirves - 25.10.2010