Toivottavasti keskiarvoni riittää ja saan jatkaa kevään opiskelijaviisumilla
Risto Salminen
Nyt on menossa koulunkäynnin suhteen syksyn kiireisin aika. Tänään minun piti palauttaa eräs kriittinen referaatti sekä hioa valmiiksi videoprojektin lopputuotos. Ensi viikon maanantaina ja keskiviikkona tentin Kiinan ulkomaankauppaa ja taloutta, mutta sen jälkeen jäljellä on enää käytännössä kolme Kiinassa käytävään kauppaan liittyvän kurssin opiskelijaesitelmäluentoa, joista toiseksi viimeisellä esittelemme mekin ryhmämme näkemyksen Kiinasta ihonhoitotuotteiden markkinana. Sen jälkeen kouluvelvollisuuksiini kuuluu enää yhden 10-sivuisen loppupaperin kirjoittaminen. Kirjoitan tuon valmiiksi jo noiden ensi viikon tenttien jälkeen, joten käytännössä koulukiireeni loppuvat jo 13. joulukuuta.
Pahimmassa tapauksessa ne loppuvat tosiaan siihen, vaikka stipendiaattiaikani on suunniteltu myös kevätlukukaudelle. Taloustieteiden laitoksella meitä vierailevia opiskelijoita palvellaan lukukausi kerrallaan, ja jotta pääsisin seuraavalle lukukaudelle, pitää kurssieni keskiarvon olla 2,8 eli parempi kuin B-. Se on aiheuttanut minusta vähän ylimääräistä painetta oppimiseen, kun on pitänyt keskittyä liian paljon suorittamiseen. Tämän keskiarvovaatimuksen vuoksi valitsin syksylle vain kolme kurssia, jotka tuntuivat mielenkiintoisilta ja sellaisilta, että niiden kanssa ei tule jatkoa estäviä ongelmia. Kiinan ulkomaankaupan kurssi on kuitenkin ollut vaikea. Tai ainakin se, mitä professori luennoilla on opettanut, on vaikeaa. Nimittäin maisteritason ekonometrista laskentaa, jota en ole koskaan opiskellut. Kurssin arvosanasta puolet tulee ensi maanantain tentistä, ja tänään maanantaina yritin onkia professorilta vinkkejä siitä, mitä hän tulee tentissä kysymään.
Koska kyseessä on kurssi, jolla kahta lukuun ottamatta kaikki muutkin opiskelijat tuntuvat olevan lähinnä ulkona, ja jonka tentissä saa olla muistiinpanot mukana, en voi olla ihan varma, että tuo kurssi menee turvallisella marginaalilla läpi. Loput arvosanasta koostuu tieteellisen artikkelin kriittisesta referaatista ja tieteellisestä artikkelista tehdystä esitelmästä. Koska nuo artikkelit sai itse valita 50 paperin listalta, sain ne tehtyä mielestäni hyvin sellaisista aiheista, jotka hallitsin. Olen kertonut professorille, että minun pitäisi saada tästä kurssista vähintään B-, jotta voin jatkaa koulussa myös keväällä, ja hän sanoi, ettei siitä kannata murehtia. Esitelmäni meni mielestäni paremmin kuin suurimmalla osalla, joten ihmettelen, jos sen tentin mokaan niin pahasti, että joudun käymään ensi kevään Fudanissa turistiviisumilla. Ongelma on siis se, että koulu ei anna opiskelijaviisumiin oikeuttavaan opiskeluoikeuteen jatkoa, jos arvosana ei ole tarpeeksi hyvä. Olenkin luonnostellut päässäni Siperia-henkistä ”Kiina opettaa”-slogania.
Minä olen kokenut painetta oikeastaan myös sen vuoksi, että istun luennoilla paineettomien tyyppien kanssa. Esimerkiksi suomalaiset vaihto-opiskelijat saavat näistä kursseista kotiinsa vain merkinnän siitä, onko kurssi suoritettu hyväksytysti, joten D- ja A ovat käytännössä yhtä hyödyllisiä arvosanoja. Kanssaopiskelijoista suurin osa on eurooppalaisia, ja paljon on myös sukujuuriltaan kiinalaisia mutta Pohjois-Amerikassa kasvaneita opiskelijoita. Iältään kollegani ovat, no tavallisia yliopisto-opiskelijoita, joten näin 36-vuotiaana en ole jaksanut enää uudestaan viettää tuollaista vaihto-opiskelijaelämää varsinkin, kun omia opiskelujaan viimeistelevä puolisoni on mukana yliopistolla lähes samoilla luennoilla. Kalenterimme ovat siis pelottavan hyvin synkassa, mikä mahdollistaa pienet reissut ja kaupunginsisäisen retkeilyn jatkuvasti.
Kiinalaisopiskelijoiden on vaikea päästä opiskelemaan Fudanin yliopistoon, koska halukkaita on niin paljon ja paikkoja suhteellisen vähän. Valitut opiskelijat käyvät koulua melkolailla eri tavoin kuin mihin itse olen tottunut. Eräs puolituttu tuutoriopiskelija oli valinnut 12 kurssia, ja kun ottaa huomioon ainakin englanninkielisten kurssien työmäärän, kuulostaa tuo 12 kurssia aivan liian raskaalta paketilta. Siksi en järkyttynytkään, kun meille tuossa joku aika sitten opetettiin sellainen asia, että on periaatteessa ok, että neljä opiskelijaa tekee itsemurhan lukuvuoden aikana Fudanin yliopistossa. ”Jos tapauksia on enemmän, valtion virkamies tulee kysymään, mistä tämä johtuu. Mutta jos tapauksia on vain neljä, se on vielä sallituissa rajoissa”, kertoi Chinese Economy -kurssin professorimme Dan Li. Viime vuonna hänen kursseillaan ollut vaihto-opiskelija oli tehnyt itsemurhan. Tuskin se ainakaan sen kurssin opetuksesta ole johtunut, vaikka tuokin kurssi vaatii työtunteja enemmän kuin oletin.
Kiinalaislasten ja -nuorten koulunkäynnin vaativuus, alueellinen epätasa-arvo ja etenkin epätasa-arvon seuraukset ovat isomman pohdinnan arvoisia asioita, joita meiltä ehkä kysytään myös ensi viikon keskiviikon tentissä. Aiheeseen liittyen jäi kuitenkin kirkkaimmin mieleen se, että Hebein provinssissa, lähellä Pekingiä, on Hengshui High School, jossa päätarkoituksena on tehdä opiskelijoista koneita, jotka suorittavat kokeita. Ja pitävät yllä koulun mainetta kouluna, josta pääsee Kiinan huippuyliopistoihin eniten opiskelijoita. Monelle maaseudun lapselle tuollainen ”super high school” voi olla ainoa tie ulos kurjuudesta, mutta kuten arvata saattaa, tie huippuyliopistoon Hengshuin kautta ei sovellu ihan jokaiselle, mistä kertoo esimerkiksi se, että koulun ylimmissä kerroksissa kaikki avonaiset tilat on suojattu kalterein, jotta nuoret opiskelijat eivät enää tekisi itsemurhia koulun tiloissa. Hengshuista voi lukea lisää vaikkapa tästä muutaman vuoden takaisesta artikkelista.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Näin minä koin Kiinan - 18.06.2019
- Nyt aavistan, miten monta erilaista Kiinaa jää näkemättä - 24.05.2019
- Sähköauton ostajan ei tarvitse osallistua kilpilottoon - 06.05.2019
- Käytän Kiinassa QR-koodeja useita kertoja päivässä - 02.04.2019
- Noin 20 shanghailaista paikkaa, joissa käytimme vieraitamme - 21.02.2019
- Pitäisi keksiä uudelle poikakaverille nimi - 14.12.2018
- Google ottaa askeleita kohti Kiinaa - 31.10.2018
- Avausluennot hävisivät snookerille - 19.09.2018