Torilla tavataan

19.05.2015
In: Berlin
Avatar photo

Pauliina Siniauer

Pauliina Siniauer opiskeli lukuvuoden 2014 - 2015 Berliinin Freie Universitätissä.

Saksassa ilmaistaan mieltä kaduilla. Ei ehkä niin usein kuin Euroopan köyhimmissä maissa, mutta jos yhteiskunta harmittaa niin kyllä aina löytyy tapahtuma, jossa turhautumistaan voi purkaa.

Syksyllä ja talvella marssittiin lähinnä islamisaatiota vastaan ja jättimäisillä vastamarsseilla solidaarisuuden puolesta, mukana marssi myös liittokansleri Angela Merkel. Marssien teemat alkoivat laajentua yleiseen teemoihin: työttömyyteen, köyhyyteen, maahanmuuttoon ja asunnottomuuteen. Pilapiirroksissakin vitsailtiin, että tietääkö kukaan enää miksi marssii vai marssiiko vaan kun ottaa päähän mikä tahansa asia tai haluaa olla solidaarinen ja vastamarssia.

Myös auttamisen halusta marssitaan. Berliini pullistelee tällä hetkellä turvapaikanhakijoita; hätämajoituspaikat vuotavat yli, ihmisiä asuu kaduilla, tilanne on otsikoissa päivittäin. Aihe on herättänyt valtavasti mielenilmauksia, erityisesti pakolaisten tukemiseksi.

Ja toki on aina myös yleishulinamarsseja ja -kokoontumisia, kuten vappuna.

Viime viikonloppuna kadulla tuli yöllä vastaan marssivia skinejä ja paljon poliiseja, oli uhkaavaa ja ahdistavaa. Seuraavana aamuna Brandenburger Torilla puolestaan osoitettiin mieltä homofobiaa vastaan. Riemukas tunnelma oli täysin toisesta ääripäästä.

Kävin minäkin alkuvuodesta torilla ilmaisemassa mieltäni, hiljaisesti. Je suis Charlie –mielenosoituksessa kukaan ei puhunut. Kynttilöitä, valkoisia kukkia ja kyniä nousi kohti taivasta. Olin hiljaa ja onnekas että olen maassa, jossa välitetään ja saa tavata torilla.

Maaliskuussa marssivat ulos työpaikoiltaan julkisen alan työntekijät niin lastentarhoista kuin sairaaloista. Tällä viikolla ovat marssineet junakuljettajat. Ja veikkaan että kohta torilla ovat junalakkoihin kyllästyneet berliiniläiset asiakkaat. Huomenna alkava lakko on jo yhdeksäs reilun kymmenen kuukauden sisällä, kaupunki rampautuu merkittävästi ilman junaverkkoaan ja kunnolla käynnistynyt turistisesonki on ongelmissa.

Yliopistolla puolestaan on osoitettu mieltä kallistuvia lukukausimaksuja vastaan. Eräänä päivänä opiskelijaruokalan edessä oli yhden miehen protesti “ilmaista olutta kaikille” jonka syvempi merkitys jäi epäselväksi. Mutta sain ilmaisen oluen ja koin että olin osa jotain. Siinäpä se marssimisen ja mielenosoittamisen idea kai kiteytyykin.

Jos haluat Berliinissä olla osa jotain tai kertoa miltä tuntuu, ota suunnaksi Brandenburger Tor. Se on meidän tori, siellä tapahtuu aina. Sinne minäkin juoksen kun Pertti Kurikan Nimipäivät voittavat Euroviisut.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment