On viimeinen viikkoni USC:llä. Kurssit ovat paketissa ja thesis viimeistelyä vaille valmis. Ensimmäistä kertaa koko vuonna askel tuntuu kevyeltä ja saan nauttia ihanasta kiireettömyyden tunteesta. Käveleskelen ympäri USC:tä mieli keveänä ja vähän haikeana. Kaunista kampusta valmistellaan perjantain valmistumisjuhlaan, ihmiset halailevat ja heittelevät hyvästejä ja puistikoissa ja holvikäytävissä ikuistetaan valmistujaispotretteja.

Kurssikaverini, tv-toimittaja Aliya-Jasmine Sovani tutustutti minut keväällä NBC Los Angelesin ulkoasupäällikköön. Samalla hän kierrätti minua ympäri kanavansa toimitiloja Hollywoodin Universal Studiosilla. Aliya-Jasminen avuliaisuus on hyvä esimerkki tavasta, jolla täällä autetaan kollegoita verkostoitumaan ja yhytetään yhteen ihmisiä, joilla voisi olla toisilleen annettavaa.

En olisi uskonut, kuinka nopeasti tämä kymmenen ja puolen kuukauden pituinen maisteriohjelma kuluu. Samalla tuntuu uskomattomalta, kuinka paljon tässä ajassa on ehtinyt tapahtua, kuinka monta uutta ystävyyttä syntyä ja kuinka paljon uutta on tullut opittua. Kaiken tämän sulatteluun menee vielä pitkään.

Vuoteni täällä on ollut uskomaton kokemus. Sain todellakin sitä, mitä lähdin hakemaan, eikä minkään suhteen tarvitse haikailla, että olisi pitänyt. Opin datajournalismia ja koodausta, animointia ja graafista suunnittelua sekä UX-designia, käyttöliittymäsuunnittelua ja lean-tuotekehitystä. Tuntuu siltä kuin olisi opiskellut uuden ammatin.

Interactive Design -kurssin opettaja Amara Aguiler kutsui minut Spring break -viikolla NPR:n ja USC:n järjestämän NextGenRadio-työpajan design-tiimiin. Työpajassa kokeneet radiotoimittajat mentoroivat journalismiopiskelijoita ja viikon aikana tehtiin kymmenkunta keskipitkää radiojuttua ja niille verkkosaitti ja mobiilisovellus.

Pääsin kehittämään juuri niitä taitoja, joiden puutetta olin kipuillut yrittäessäni muuntautua printtimiehestä verkkosisältöjä ja digituotteita tekeväksi uutisdesigneriksi. Kirkkaasta fokuksesta ja selkeistä tavoitteista on ollut hurjasti apua opinto-ohjelmaa rakentaessa ja harjoitustöitä ideoidessa. Täällä on niin paljon tarjontaa ja mahdollisuuksia, että ilman selvää visiota siitä, mitä ohjelmalta haluaa, on helppo ajautua puuhastelemaan vähän kaikkea, muttei lopulta kunnolla mitään. On todella tärkeää löytää sellaiset kurssit ja opettajat, jotka inspiroivat ja vievät kohti omia tavoitteita. Olen onnellinen siitä, että sain itselleni hyvät mentorit ja kurssivalintani menivät niin hyvin nappiin, etten vaihtaisi juuri mitään, jos saisin palata viime kesän lähtöruutuun.

Suomalaiseen yliopistoon verrattuna amerikkalainen opetustyyli on hurjan paljon käytännönläheisempää. Yllätyin, miten vähän lukemista ja kuinka paljon konkreettista tekemistä journalismikoulun maisteriohjelman kuuluu. Minulle amerikkalainen grad school on sopinut erinomaisesti, joskin jäin kaipaamaan syvällisempää palautetta. Ohjelmassa ei ole vain opiskelijoilla jatkuva kiire vaan sama vaivaa myös opettajia.

Niin sanottujen kovien taitojen ja teorian lisäksi olen oppinut kieltä, sosiaalisia taitoja ja empatiaa – näkemään ja ymmärtämään asioita erilaisten ihmisten näkökulmista ja tekemään yhteistyötä ryhmissä, joissa on eri-ikäisiä ja taustaltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Täällä on uskomattoman hieno auttamisen, kannustamisen ja tiedon jakamisen kulttuuri ja samanlaista avoimuutta haluan edistää Suomessa. Täällä pistetään auliisti hyvä kiertämään. Kun auttaa muita ja edistää jeesaamisen kulttuuria, voi olla varma, että apua saa, kun sitä tarvitsee itse.

Unkarilainen kurssikaverini, tv-toimittaja Ben Mohay testaa suunnittelemani mobiilisovelluksen prototyyppiä. Sain vuoden mittaan todella paljon apua ja tukea muilta opiskelijoilta ja tein parhaani pistääkseni osaamisen ja muun hyvän kiertämään.

Täkäläistä positiivista can do -asennetta tulee vielä ikävä. Samoin ystävällistä asiakaspalvelua ja kalifornialaista aurinkoisuutta. Ihmiset ovat ihailtavan opportunistisia, idearikkaita ja tuntuu, että jokaisella on mielessään suuret unelmat ja maailman valloitus ties millä bisnesidealla. Onhan tässä touhussa toki paljon enemmän puhetta kuin tekoja, mutta silti.

Juuri nyt olo on aika uupunut, mutta onneksi edessä on parin kuukauden loma. Vuoden takainen kouluun haku ja muuton järjestäminen oli oma savottansa ja todella tiivis maisteriohjelma (ja oma tinkimätön luupäisyys) on pitänyt siitä huolen, että elämä on tähän saakka ollut lähinnä koulun ja kodin väliä kulkemista ja pitkiä sessioita tietokoneen äärellä.

Onneksi kevätlukukausi on ollut syksyä rennompi ja olemme kurssikavereiden kanssa kehitelleet yhteistä tekemistä viikoittain. Vuoden mittaan meille on muodostunut suomalais-kanadalais-unkarilais-italialais-amerikkalainen ydinporukka, jolla ollaan nautittu pasta-aterioita, parannettu maailmaa oluttuoppien äärellä, keskusteltu Trumpista, politiikasta, journalismista, viihdeteollisuudesta, uskonnoista, feminismistä ja vaikka mistä ja opittu toisiltamme hurjasti. Ehkä eniten tulee ikävä juuri näitä uskomattomia tyyppejä, joiden kanssa olemme jakaneet onnistumiset ja ahdistumiset ja selvinneet tästä hullunmyllystä voittajina.

Reporting Decisions -kurssin professori Sasha Anawalt järjesti tunnin päätteeksi synttärikakutuksen Laura Kangasluomalle ja meksikolainen kurssikaverilleni Alejandra Ramosille. Ihmisten huomioiminen ja pienten juhlien ja maljan kohotusten järjestäminen kuuluu täällä aivan eri tavalla kulttuuriin kuin Suomessa.

Tämä on ollut poikkeuksellinen vuosi, kun meitä Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaatteja on ollut USC:ssä kaksi. Minulla on ollut etuoikeus jakaa hieno kokemus Laura Kangasluoman kanssa, jonka on uinut täällä alusta asti kuin kala vedessä ja jonka kaikesta työstä ja osallistumisesta on saanut olla hurjan ylpeä. Suomalaisilla on USC:ssä hyvä maine ja Laura on kaikilla ansioillaan vahvistanut sitä entisestään.

Nyt pitäisi vielä viimeistellä thesiksen kirjallinen osuus ja sitten on edessä odotettu loma. Pääsemme viimein vaimoni kanssa reissaamaan ympäri Kaliforniaa ja keräämään voimia uusiin haasteisiin Suomessa. Se on varmaa, että täältä on paljon tuomisia.

Vuoden aikana olen päässyt muun muassa NBC:n ja NFL Networksin kulisseihin sekä työskentelemään NPR:n ja Los Angeles Timesin toimittajien kanssa. Lisäksi sain mentorikseni huikean UX-strategin Jaime Levyn, jolta sain tämän vuoden parhaat opit. Olo on kaikesta enemmän kuin kiitollinen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Thesis uutissovellusten designista ja tuotekehityksestä – miten luodaan koukuttava käyttäjäkokemus? - 08.06.2018
• Los Angelesin liikenne takkuaa, mutta tuottaa hyviä innovaatioita - 26.02.2018
• Annenbergin syyslukukausi kuvina - 18.12.2017
• Startup-henki tarttuu myös toimittajaan Los Angelesissa - 27.10.2017