Tupakoin, siis olen vapaa

16.04.2015
In: Berlin
Avatar photo

Pauliina Siniauer

Pauliina Siniauer opiskeli lukuvuoden 2014 - 2015 Berliinin Freie Universitätissä.

Berliinissä herättää usein ihmetystä se, että monissa baareissa, ravintoloissa sekä kahviloissa tupakoidaan edelleen sisällä. Hämmentynyt turisti raaputtelee päätään – eikös se tupakkalaki koskekaan kaikkia EU-maita?

Jokaisella Saksan 16:lla osavaltiolla on omat lakinsa. Vuosi sitten tupakointikieltoa noudatti jo 40% osavaltioista ja painostusta on saada koko Saksa mukaan. Harvassa osavaltiossa enää röyhytelläänkään kuten ennen vanhaan. Mutta monesti kuulemani lause ”Berliini ei ole Saksa” pitää jälleen paikkansa. Täällä kyllä käryää.

Virallisesti homma menee Berliinissä näin: Tupakointi on kiellettyä. Isoissa ravintoloissa ja baareissa tupakointi on kuitenkin sallittua, jos siihen on osoittaa erillinen tila. Iltaisin silti tupakoidaan missä vaan, koska legenda kertoo, etteivät tarkastajat liiku iltakymmenen jälkeen. Eikä kukaan ole kuullut, että kukaan olisi ikinä saanut savuttelusakkoja. Pienissä baareissa ja ravintoloissa tupakointi on sallittua, jos ovella kerrotaan että kyseessä on savullinen ravintola, alaikäisiä ei oteta sisään ja ruokaa ei myydä.

Ruokakielto on kiukuttanut monia. Luin Der Feinschmeckeristä artikkelin, jossa kerrottiin tupakkalain vaikutuksista lähikuppiloiden ruokakulttuuriin: 1900-luvun lopulla kulmakuppilat, eckkneipet, tarjoilivat työväenluokan asiakkailleen edullisia ruoka-annoksia. Baaritiskillä oli pieni lasinen kaappi, täynnä hyvin simppeleitä ruokia: nyrkin kokoisia lihapullia (jotka tunnetaan täällä nimellä bulette), voileipiä, juustoa ja keitettyjä, säilöttyjä kananmunia. Vitriinin nimi oli Hungerturm, nälkätorni. Jokaisella kuppilalla oli omat reseptinsä kananmunien etikkaliemen tai lihapullien maustamiseen.

Tupakkalain myötä korttelikuppiloille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko tupakointi tai ruoan tarjoilu loppuu. Koska kukaan ravintoloitsija ei halunnut ottaa riskiä että kessutteluaan rakastavat asiakkaat siirtyisivät muualle, nälkätornit poistettiin. Tämän myötä katosi monen kuppilan pitkä reseptihistoria.

Mutta miksi se tupakointi sitten on niin tärkeää berliiniläisille? Se edustaa vapautta. Natsit kielsivät tupakoinnin ja kun amerikkalaiset tupakat ilmaantuivat katukuvaan, se tarkoitti sitä, että sota on loppu. Vapaus tupakoida on monelle kuin sananvapaus.

“Me berliiniläiset emme ylipäätään pidä siitä, että hallitus kertoo mitä meidän pitäisi tehdä”, saksalainen toimittaja selvensi minulle. Istuimme perinteisessä, aavistuksen rähjäisessä kulmaravintolassa Itä-Berliinissä ja olimme tilanpuutteessa päätyneet syömään tupakkapuolelle. ”Mutta miten tämä on mahdollista, täällä tarjoillaan ruokaa ja tupakoidaan?”, ihmettelin. Mies purskahti nauruun: “Tämä onkin laitonta. Tämä on Berliini!”

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment